YLE:n sivuilta poimittua, isomman jutun loppuosa:
Rakkaus ei ole tasa-arvoinen
Heli Vaarasen mukaan on ollut dramaattista nähdä, että rakkaus ei ole demokraattista. Se ei hakeudu kaikkien luokse tai sinne missä sitä eniten tarvitaan ja kaivataan. Rakkaus valikoituu sinne, missä sen on hyvä olla, elää ja kasvaa.
– Ihmiset etsivät onnellisuutta ja rakkautta ehkä liiankin suoraan. Psykiatri Viktor Frankl sanoi, että onnellisuus löytyy parhaiten mutkan kautta. Haetaan onnea, kumppania tai elämyksiä tekemällä jotain hyvää, arvokasta tai onnellista toisille. Sieltä saattaa itsellekin tulla yllätys, Vaaranen rohkaisee.
Kumppanin etsinnässä vaatimuslista puolison laadusta on nykyään pitkä ja yksityiskohtainen.
– Vaatimuslistathan ovat aina etääntymistä itsestä ja omista tunteista. On helppoa asettaa materiaan, koulutukseen tai statukseen liittyviä leimoja tavoitteisiin silloin, kun emme ole tunteen kautta valmiita kohtaamaan toista ihmistä. Täytyy olla pitkä, komea ja niin poispäin, se on pakokeino. Läheisyys on sitten jotain toista: et enää näe minkälainen se toinen on, vaan – tunnet.
Tartu hetkeen – yhä uudestaan!
Kuinka sitten löytää uusi kumppani kaikkien pettymysten jälkeen?
– Yksinäisiä ja sinkkuja on tutkittu ja on havaittu, että itse asiassa he saavat aika paljon katseita, positiivisia kommentteja ja lähentymistä, mutta he katsovat maahan tai poispäin. Ujous estää tervehtimästä tai pysähtymästä toisen kohdalla. Hyvin paljon siellä on arkuutta ja lannistumista. Kun on tullut pettymys, toinen, ehkä kolmaskin, niin ei enää uskalla mennä mukaan. Mukaan meneminenhän on se, mikä saa meillä sosiaaliset suhteet kukkimaan. Ja jokin voi olla siellä se erityinen, rohkaisee Heli Vaaranen eronneita ja sinkkuja tarttumaan hetkeen.
Asiantuntija: HELI VAARANEN, perhekeskuksen johtaja, Väestöliitto
Toimittaja: LEA FROLOFF
Rakkaus ei ole tasa-arvoinen
Heli Vaarasen mukaan on ollut dramaattista nähdä, että rakkaus ei ole demokraattista. Se ei hakeudu kaikkien luokse tai sinne missä sitä eniten tarvitaan ja kaivataan. Rakkaus valikoituu sinne, missä sen on hyvä olla, elää ja kasvaa.
– Ihmiset etsivät onnellisuutta ja rakkautta ehkä liiankin suoraan. Psykiatri Viktor Frankl sanoi, että onnellisuus löytyy parhaiten mutkan kautta. Haetaan onnea, kumppania tai elämyksiä tekemällä jotain hyvää, arvokasta tai onnellista toisille. Sieltä saattaa itsellekin tulla yllätys, Vaaranen rohkaisee.
Kumppanin etsinnässä vaatimuslista puolison laadusta on nykyään pitkä ja yksityiskohtainen.
– Vaatimuslistathan ovat aina etääntymistä itsestä ja omista tunteista. On helppoa asettaa materiaan, koulutukseen tai statukseen liittyviä leimoja tavoitteisiin silloin, kun emme ole tunteen kautta valmiita kohtaamaan toista ihmistä. Täytyy olla pitkä, komea ja niin poispäin, se on pakokeino. Läheisyys on sitten jotain toista: et enää näe minkälainen se toinen on, vaan – tunnet.
Tartu hetkeen – yhä uudestaan!
Kuinka sitten löytää uusi kumppani kaikkien pettymysten jälkeen?
– Yksinäisiä ja sinkkuja on tutkittu ja on havaittu, että itse asiassa he saavat aika paljon katseita, positiivisia kommentteja ja lähentymistä, mutta he katsovat maahan tai poispäin. Ujous estää tervehtimästä tai pysähtymästä toisen kohdalla. Hyvin paljon siellä on arkuutta ja lannistumista. Kun on tullut pettymys, toinen, ehkä kolmaskin, niin ei enää uskalla mennä mukaan. Mukaan meneminenhän on se, mikä saa meillä sosiaaliset suhteet kukkimaan. Ja jokin voi olla siellä se erityinen, rohkaisee Heli Vaaranen eronneita ja sinkkuja tarttumaan hetkeen.
Asiantuntija: HELI VAARANEN, perhekeskuksen johtaja, Väestöliitto
Toimittaja: LEA FROLOFF
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun suoraan mun kynästä ja elämästä. Pidän jopa sormusta nimettömässä ettei vaan kukaan tule liian lähelle siinä mielessä.
On paljon helpompaa. Ei kannata enää siipiä uudelleen polttaa. :)
Siitä ei seuraa kun ahdistusta ja pahaa mieltä.
Kannattaa hakea sieltä missä on oman tasoista seuraa. Ikälopun ei kannata odottaa enää mitään prinsessaa tai prinssiä ja vanhana karsiutuu jo muutenkin kaikki ulkomuotokysymykset, pääasia että ihmisen kanssa on hyvä olla, hän on hellä, kiltti ja luotettava ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Nuorena saa olla vaatimuksia se kuuluu asiaan, mutta vanhemmiten se rima pakostakin putoaa ja sitä joutuu pudottamaan.
Pettymystä on, jos odottaa toisen olevan jotain muuta kuin vain ihminen kaikkine inhimillisine piirteineen.
Itselleni tärkeintä on sujuvuus, toistemme ymmärtäminen, helppous. Kun toinen katsoo syvälle silmiin ja niistä huokuu lämpöä ja hellyyttä ja samalla käden kosketus on lämmin ja turvallinen, mitä muuta siinä voi toiselta enää toivoa. Rakkaus on siellä missä se saa tuntea olevansa hyväksytty.
Totta.
Kyllä sitä tiettyä helpoutta itsekin toivoo suhteelta jos nyt vielä sellaisessa joskus tulen olemaan. Se, että ajatusmaailma, halut, toiveet kutakuinkin natsaa, ettei kaikkia asioita tarvitse vääntää rautalangasta. Ei tarvitse jokaista äänensävyään ja ilmettään selitellä. Huumoria ja kommunkointia. Tunne, että tämän ihmisen vierellä minun on hyvä olle enkä pois haluaisi. Toinen voi ärsyttää ja vihtakkin voi välillä, mutta se anteeksiantamisen taito on niin tärkeä ja halu ymmärtää sekä kuunnella toista. Läsnäoloa. Yksinkertaista, mutta käytännössä voi ollakkin sitten mutkikkaampaa. Enpä tiedä, ehkä utopinen ajatus kaikkinensa, mutta tälläisiä ajatuksia minulla heräsi. Niinpä, löytyneekö sitä "kotisatamaa" minulle koskaan, aika skeptinen olen, mutta vielä ei ole periksi annettu. Rakastua ja rakastaa haluaisin vielä.