olen 37 vuotias ja tyttäreni 14 olen kauan
sitten huomannut että kaduilla tarjotaan meidän
nuorillemme viinaa ja muuta, ehkä huumeita? minä
olen jo päättänyt omasta nuoruudestani. minulla
oli ankarat vanhemmat joka teki seurustelusta
poikien kanssa mahdotonta, kotiin tuloajat oli
hirveät! ja kun ystävällä oli bileet en minä
niihinkään saanut mennä!niin siis minä olin
päättänyt jo nuoruudessani että minun lapsi saa
päättää minkälaisen poikaystävän haluaa. ja jos
haavereita sattuu tulee prinsessani luokseni ja
minä lohdutan! kotiintuloajat hän itse päättää ja
sanoo minulle mihin aikaan hän tulee kotia. minä
soitan joka ilta lapselleni pari kertaa ja kysyn,
onko kaikki hyvin? bileisiin annan hänen mennä
kuuluuhan tämä kaikki nuoruuteen! ja sen me
elämme vain kerran minä pääti että minun lapseni
saa nauttia siitä eihän kuitenkaan mikään
lellipentu ole. hyvät koulutulokset ja hyvä
käytös on antanut nuorelleni vapauksia. niin
siis kaduilla tarjotaan nuorille kaikkia
päihteitä. me teimme tyttäremme kanssa sopimuksen
minä ostan lapselleni pari siideriä ja hän on
luvannut ettei ota vierailta mitään. tupakkaa hän
ei polta ja jos siihen hän lankeaa siitä koituu
rangaistus tytöltä lähtee kännykkä ja saa
kotiarestia. olemme hyvin läheisiä ja voimme
kertoa kaiken toisillemme ja kun tyttäreni tulee
illalla kotiin joka kerta ajoissa sovittuun
aikaan ehkä hieman humalassa mutta sekin on vain
pientä minulla on aikaa tyttärelleni ja minusta
minä olen saanut ihanimman tyttären. minä olen
yksinhuoltaja
sitten huomannut että kaduilla tarjotaan meidän
nuorillemme viinaa ja muuta, ehkä huumeita? minä
olen jo päättänyt omasta nuoruudestani. minulla
oli ankarat vanhemmat joka teki seurustelusta
poikien kanssa mahdotonta, kotiin tuloajat oli
hirveät! ja kun ystävällä oli bileet en minä
niihinkään saanut mennä!niin siis minä olin
päättänyt jo nuoruudessani että minun lapsi saa
päättää minkälaisen poikaystävän haluaa. ja jos
haavereita sattuu tulee prinsessani luokseni ja
minä lohdutan! kotiintuloajat hän itse päättää ja
sanoo minulle mihin aikaan hän tulee kotia. minä
soitan joka ilta lapselleni pari kertaa ja kysyn,
onko kaikki hyvin? bileisiin annan hänen mennä
kuuluuhan tämä kaikki nuoruuteen! ja sen me
elämme vain kerran minä pääti että minun lapseni
saa nauttia siitä eihän kuitenkaan mikään
lellipentu ole. hyvät koulutulokset ja hyvä
käytös on antanut nuorelleni vapauksia. niin
siis kaduilla tarjotaan nuorille kaikkia
päihteitä. me teimme tyttäremme kanssa sopimuksen
minä ostan lapselleni pari siideriä ja hän on
luvannut ettei ota vierailta mitään. tupakkaa hän
ei polta ja jos siihen hän lankeaa siitä koituu
rangaistus tytöltä lähtee kännykkä ja saa
kotiarestia. olemme hyvin läheisiä ja voimme
kertoa kaiken toisillemme ja kun tyttäreni tulee
illalla kotiin joka kerta ajoissa sovittuun
aikaan ehkä hieman humalassa mutta sekin on vain
pientä minulla on aikaa tyttärelleni ja minusta
minä olen saanut ihanimman tyttären. minä olen
yksinhuoltaja
Vastaukset 2
Vanhimmat
...vaan valitsemallasi tiellä ;)
Minä olen 38 ja se tyttäreni 15. Hänellä ei ole
enää kännykkää, vaan ei se "noudata"
kotiarestiakaan. Läheisyys on harvinaistunut ja
lähinnä odotan vain ajan kulumista ja toivon,
että sitä järkeä kasvaisi edes hitunen.
Mutta Sinähän saatat onnistua paljon paremmin :)
Itse olen jo 24-vuotias ja akateemista alaa
opiskeleva ja myös omat vanhempani kasvattivat
minut vastuuseen, tällöin ei edes tullut halua
kapinoida. Itselläni ei edes kotiintuloaikoja
ollut mutta vanhempani halusivat aina tietää
missä olin ja jos jäin jonnekin yöksi siitä piti
ilmoittaa, koskaan en tätä laiminlyönyt joten en
mahdollisia suunniteltuja rangaistuksia tiedä.
Vapaus ja vastuu ovat myös ominaisuudet joihin
omat lapseni kasvatan!