Mulla on sellanen pieni ongelma, että:
Olen 15vuotias tyttö. Hoidan ihan yötä päivää
13, ja 5-vuotiaita poikia ja 7 ja 3-vuotiaita
tyttöjä, jotka ovat sisaruksiani.
Olen heille siis äiti, koska äitimme teki
itsemurhan vajaa kolme vuotta sitten synnytyksen
jälkeisen masennuksen seurauksena. Isämme joutuu
käydä aamu viidestä iltamyöhään töissä, kahta eri
työtä, että voisimme asua omakotitalossamme ja
saada vaatteita päällemme ja ruokaa pöytään.
Mutta ongelmia onkin sitten: koulutyöni kärsii,
koska joudun automaattisesti olla kotona, jos
joku lapsista sairastuu. Kaikki viikonloput
lasten kanssa, koska silloin isä tekee työtä, tai
sunnuntaisin on jonkun niistä lukuisista
naisistaan isän kimpussa. Kotiin niitä ei
kumminkaan voi tuoda! Kuka nainen haluaisi
miehen, jolla on 5lasta!
Sitten, Ville-Valtteri, joka on 13, on alkanut
kiinostua vanhempien poikien kanssa tupakista ja
muusta! En saa sitä enää kuriijn, isä ei jaksa
iltaisin tapella asioista. Olen kuulemma
tarpeeksi vanha hoitamaan lapsia.
Käyn Essi-Lotan(7v.) vanhempainilloissa ja muissa.
Lenni-Kallella(5) ja Adalminalla(3) on kamala
uhmaikä menossa. Kummalakin.
Musta tuntuu, että mun päälle kasataan liikaa...
Mutta en voi antaa sosiaalityöntekijöille
sisaruksiani. Isällä ei ole aikaa. Mummit ja
paapat on kuolleet ja isän sisko asuu Amerikassa.
Naapurissa asuu vaan juoppo mies ja kaksi
avioparia, ilman lapsia. Asumme pienessä
kaupungissa, Länsi-Suomessa.
Tuntuu, kuin voimat loppuisi. En tiedä, mitä
tekisin??!
Olen 15vuotias tyttö. Hoidan ihan yötä päivää
13, ja 5-vuotiaita poikia ja 7 ja 3-vuotiaita
tyttöjä, jotka ovat sisaruksiani.
Olen heille siis äiti, koska äitimme teki
itsemurhan vajaa kolme vuotta sitten synnytyksen
jälkeisen masennuksen seurauksena. Isämme joutuu
käydä aamu viidestä iltamyöhään töissä, kahta eri
työtä, että voisimme asua omakotitalossamme ja
saada vaatteita päällemme ja ruokaa pöytään.
Mutta ongelmia onkin sitten: koulutyöni kärsii,
koska joudun automaattisesti olla kotona, jos
joku lapsista sairastuu. Kaikki viikonloput
lasten kanssa, koska silloin isä tekee työtä, tai
sunnuntaisin on jonkun niistä lukuisista
naisistaan isän kimpussa. Kotiin niitä ei
kumminkaan voi tuoda! Kuka nainen haluaisi
miehen, jolla on 5lasta!
Sitten, Ville-Valtteri, joka on 13, on alkanut
kiinostua vanhempien poikien kanssa tupakista ja
muusta! En saa sitä enää kuriijn, isä ei jaksa
iltaisin tapella asioista. Olen kuulemma
tarpeeksi vanha hoitamaan lapsia.
Käyn Essi-Lotan(7v.) vanhempainilloissa ja muissa.
Lenni-Kallella(5) ja Adalminalla(3) on kamala
uhmaikä menossa. Kummalakin.
Musta tuntuu, että mun päälle kasataan liikaa...
Mutta en voi antaa sosiaalityöntekijöille
sisaruksiani. Isällä ei ole aikaa. Mummit ja
paapat on kuolleet ja isän sisko asuu Amerikassa.
Naapurissa asuu vaan juoppo mies ja kaksi
avioparia, ilman lapsia. Asumme pienessä
kaupungissa, Länsi-Suomessa.
Tuntuu, kuin voimat loppuisi. En tiedä, mitä
tekisin??!
Vastaukset 18
Vanhimmat
aika vaikea tilanne sinulla. suoraan sanottuna
kuulostaa niin karmealta että uskoako todeksi...
onko sinulla ketään aikuista ystävää joka voisi
auttaa? ettekö saa esim. kodinhoitajaa avuksi?
oletko puhunut isällesi vakavasti että et jaksa!
sinun pitäsi jutella jonkun aikuisen kanssa jolla
voisi olla kullan kalliita neuvoja ja apua!
Vaikka sanoit että ei sosiaali-ihmisille,niin
minun mielestäni teidän sinun ja isäsi pitäisi
miettiä asiaa uudestaan ja mennä sossuun käymään.
Kysyä sieltä mahdollisuutta saada Tukiperhe
paikkaa.
Tukiperhe tarkoittaa että vanhemmat/muut
holhoojat saavat omaa aikaa esim.
Yhden vklopun kuussa.
Minulla on ollut jo 3vuotta tukiperhe,4vuotiaalle
pojalleni.
Kun en jaksa aina hoitaa lasta,olen yh.äiti joka
asuu avoliitossa alkoholistin kanssa.
aivan liian kamalalta ollakseen totta.
Mutta jos näin asiat todellakin on,sinä
ja perheesi tarvitsette apua ja pikaisesti.
Teidän täytyy ehdottomasti kääntyä sossun
puoleen.Aivan varmasti saatte sieltä apua.
Mutta missä on kaikki teidän muut sukulaiset,
kummit ja ystävät?Eikö he ole jo huolestuneita
tilanteestanne ja ryhtyneet auttamaan teitä?
Ei kukaan joka teidät tuntee ja näkee voi olla
huomaamatta tukalaa tilannettanne!
Olet kyllä upea nuori nainen jos olet tähänkin
asti jaksanut sisaruksiasi hoitaa.
Olen itse ollut aikanani vähän samanlaisessa
tilanteessa: äitimme sairastui, kun olin n.
viidentoista, ja joutui olemaan enimmäkseen
sairaalassa. Perheessämme oli 14 lasta, nuorimmat
olivat vasta 1- ja 2-vuotiaita. Me isommat
jouduimme hoitamaan pienempiä yötä päivää.
Valitettavasti vastuu kaatui enimmäkseen minun
niskoilleni, sillä isosiskoni seurusteli ja
vietti paljon aikaansa poikaystävänsä luona, ja
muut taas olivat joko liian pieniä tai
vastuuntunnottomia huolehtimaan pienemmistä
sisaruksistaan. Ja isämme oli aamusta iltaan
töissä... jouduin jopa keskeyttämään opintoni
muutamaksi kuukaudeksi lastenhoidon takia. Mutta
nämä ajat ovat onneksi jo ohi...
Minä en silloim aikanani tajunnut, ettei minun
kuulu kantaa yksin vastuuta perheestämme, vaan
että meidän pitää pyytää apua muualta.
Neuvoisinkin sinua kertomaan ensin isällesi,
ettet enää jaksa, ja yrittäkää sen jälkeen
miettiä yhdessä, mistä voisitte pyytää apua.
Tuntuu ehkä vaikealta kertoa hänelle asiasta,
mutta on pakko! Jos hän ei suostu kuuntelemaan,
kerro, että otat sitten yhteyttä
sosiaalitoimistoon. Eiköhän ääni kellossa muutu.
Ei sosiaalitoimistoa kannata pelätä turhaan. Ei
se ainakaan meidän perhettämme hajottanut, vaan
tarjosi apua järjestämällä alle kouluikäiset
lapset päivähoitoon ja tarjoamalla kodinhoitoapua
siivoukseen, pyykinpesuun ym. kodin töihin, jotta
selviäisimme vaikeimman ajan yli.
Joten ei muuta kuin härkää sarvista!
Toivotan sinulle voimia ja kaikkea hyvää!
(Minä sain tästä työstäni hyvän "palkan":
Erityisesti nuoremmat sisarukseni ovat minulle
erittäin läheisiä ja melkein kuin omia lapsiani.
Ja he pitävän minuun tiiviisti yhteyttä vielä
näin aikuisinakin.)
Mutta en kuitenkaan luota näihin sosiaali-
tanttoihin!
Ne ovat jo ennemminkin yrittäneet viedä meidät
lapset isältä, silloin äidin kuoleman jälkeen,
mutta isä taisteli. En ehkä siksikään luota
näihin.
Voi kuulostaa tyhmältä..
Mutta onneksi kolme nuorinta ovat aamusta
iltapäivään hoidossa, mutta illat ovatkin hirveän
rasittavia,varsinkin, kun isä ei jaksa kuunnella
huutoa.
Mutta luulen, että voin pärjätä vielä pari-kolme
vuotta, kunnes olen itse ja pienemmät ovat vähän
vanhempia.
Minkälaisia ne tukiperheet on?
Olen kysynyt kodinhoitajaa, mutta pieni
kaupungimme ei kustanna sitä ja raha on tiukalla.
Ymmärrän kyllä, että minulla on vastuuni, onhan
minun ikäisiäni oikeitakin vanhempia!
Sinulle pitäisi jo antaa mitalli tuosta sinun
suunnattomasta vastuuntunnosta. Olet ihminen
jolla on sydän puhdasta kultaa. Taidat olla
enkeli joka on lähetetty sisaruksillesi pitämään
heistä huolta.
Kuitenkin, miten sinun oma elämä, miten sinä
jaksat? mistä sinä saat tuon kaiken voiman, tuon
kaiken urheuden ja suuren vastuun tuoman
rohkeuden?
Olet oikeassa kun kerroit että onhan sinun
ikäisiä äitejä olemassa, mutta nämä lapset ei ole
sinun, he ovat sisaruksiasi.
Rakastat heitä varmaan kovasti, voisitko
kuitenkin ajatella että kävisit siellä soskussa
ja kertoisit että et halua että teitä erotetaan
toisistanne, mutta kyllähän te todella
tarvitsette aikuista siihen lisäksi. Isä varmaan
tekee parhaansa, tekee paljon töitä ja luottaa
sinuun. Sinä et kuitenkaan ole aikuinen eikä
sinun hartioillesi, olivatpa ne miten vahvat
tahansa SAA asettaa noin raskaita taakkoja.
ja sitten vaikka olisi miten köyhä kunta tahansa,
teille on järjestettävä apua, kodinhoito,
lastenhoito (vaikka päivähoito onkin
järjestyksessä).Koska kunta saa valtiolta apua
tähän kaikkeen.
Voimia sinulle urhea tyttö, muista kuitenkin että
olet itsekkin vielä lapsi vaikkakin paljon
kokenut (enemmän kuin moni aikuinen).
toivov sinulle voimia,olet olet urhein kuulemani
tyttö,muut sinun ikäisesi tytöt vetävät kaljaa ja
sätkää ketjussa ja hilluvat kollien perässä yö
kaudet,niin minunkin tyttöni tekee,olet
harvinaisuus oletko "enkeli"t:äiti
Itse tässä lueskelen näitä kirjoituksia erään
kunnan lastenkodin toimistossa ja kyllä
ihmetyttää mistä sinäkin olet saanut sen
käsityksen että lapset halutaan ottaa pois
isältäsi jos haette apua. Ensinnäkin
sijoittaminen lastenkotiin tulee kunnalle
huomattavasti kalliimmaksi kuin esim. kotiavun
järjestäminen. Toiseksi jos lapsilla on muuten
toimiva koti ei sisaruksia yleensä mielellään
eriteta toisistaan. Teillä todellakin olisi
varmasti hyvä mahdollisuus saada tukiperhe jossa
vaikkapa nuorimmat voisivat välillä viettää
viikonloppua tai lomia ihan kuin olisivat
sukulaislla kylässä. Myös enenemmässä määrin on
kunnissa suuntana tehdä perheiden kanssa avotyötä
eli perhetyötä jossa perhetyöntekijä tulee kotiin
ja vie vaikka lapset uimaan tai tekee heidän
kanssa jotain muuta yhdessä. Kyllä nyt
kannattaisi kipin kapin mennä viranomaisten
puheille. Niin ja huostaan voidaan ottaa vain jos
lapset ovat todella laiminlyötyjä tai itse
itselleen vaarallisia eli huostaanottoa ei
koskaan tehdä huvin vuoksi. Jos sinulla alkaa
mennä koulu huonosti ja siellä opettajat panevat
merkille että olet usein poissa ja väsynyt voit
se huostaanotettu olla sinä ja kuinka silloin
sisarustesi käy. Parempi pysyä yhdessä ja hoitaa
asiat järkevästi ennen kuin ongelmia alakaa tulla
enemmänkin.
Olen 12 vanhasta lähtien hoitanut 3 omaa
sisarustani, äiti ei ollut äiti tyyppiä vaan meni
omia menojaan ja isäpuoli painoi töitä.
Jaksoin tasantarkkaan siihen saakka kuin olin 18v
ja silloin lähdin kotoa koska ei ollut muita
vaihtoehtoja... Voimani olivat niin loppu että
olin valmis tekemään vaikka itsarin!
Olen aina ollut sisaruksilleni se äiti mitä
niillä ei ollut ja se on tosi rankkaa, ei lapsen
kuulu hoitaa sisaruksia ja olla vastuussa
kaikesta mistä aikuisten kuuluisi olla!
Se on tosi väärin mutta ymmärrän täysin miltä
susta tuntuu!!!
Mullakin jäi koulu välillä käymättä kun lapset
oli kipeitä ja illalla kun oli kotityöt tehty,
lapset syötetty, kylvetetty ja laitettu nukkumaan
saatoin miettiä että mikäs läksy olikaan
huomiseksi oltava valmiina.
Jo se elämän tapa/vastuu mikä meidän tilanteessa
on , on niin ufo muille ihmisille että ne kyllä
suosittelee kaikkea mahdollista muttei silti
ymmärrä sitä todellista tilannetta ellei itse ole
käynyt vastaavaa lävitse!
Sisarukset on 100 x rakkaampia kuin sisarukset
yleensä ja itse tietää olevansa korvaamaton ja
että muita vaihtoehtoja ei ole.
Pelko siitä että sisarukset joutuu
huostaanotetuksi tai lastenkotiin on niin suuri
että itsekkin torjuin kaikki aputarjoukset...
Vasta nyt (30v) 3 lapsen äitinä olen alkanut
käymään terapiassa ja vieläkin ihmiset jaksaa
ihmetellä miten ole jaksanut sitä elämää...
Ei sitä osaa selittää, oli vain jaksettava!
Pelastakaa lapset ry:llä on tukiperhe toimintaa,
mun lapseni oli 2 viikkoa kesällä lomaperheessä
ja sain itse rentoutua , menneisyys vaikuttaa
vieläkin elämääni sillä sen lisäksi että olin
tosi kovilla olin vielä insestin uhri ja se teki
elämästä vielä vaikeamman...
Nyt sit juoksen terapiassa, syön
masennuslääkkeitä ja taistelen eteenpäin.
Lapsuutta käydään lävitte alusta saakka ja usko
ihmisiin on aikalailla kärsinyt, omat lapseni
hoidan itse ja nyt vanhimman ollessa 8v sain ekan
loman heidän ollessa lomakodissa.(aiemmin en
luottanut muille ettei heille päästäisi tekemään
pahaa..)Toivon sydämmeni pohjasta että tässä
asiassa olisit edes säästynyt!
Tsekkaa jostain hausta tuo Pelastakaa lapset ry,
sieltä löytyy yhteystietoja ja ne kyllä auttaa ja
ymmärtää!
Olen ylpeä sinusta, vaikka sattuukin ajatus että
olet yhtä kovilla kun itse olen ollut....
Jos haluat meilailla kanssani niin jätä
osoitteesi , voimme vaihtaa ajatuksia..
Yritä silti ihan oikeesti ottaa jokin apu
vastaan, usko mua että tulee eteen se päivä
jolloin sunkin voimat loppuvat!
Kaikkea hyvää elämääsi ja voimia ison halin kera!
kävin tsekkaan sulle nuo sivut,
(pelastakaa lapset ry)
http://www.pela.fi/etusivu.htm
mene aluksi lastensuojelupalvelut-sivulle,
sieltä löytyy linkkinä
-lomakodit ja
-tukiperheet
lue sieltä tietoa ja ota yhteys suoraan oikeisiin
ihmisiin jotka osaa auttaa oikealla tavalla :)
Minä olen puhunut järkeä
iskä x 3 10.11.2001 klo 15.03
Eli järki on tätä.
Olen selvittänyt että kaikki tupakoitsijat
yrittää lakkoa, jossain vaiheessa. Miksikö ??
Kaikki ei sitä kerro kaverilleenkaan,
yrityksistään, eivät kehtaa.
Kaikki eivät onnistu lopettamaan tupakointia.
Toiset paremmat ja asiallisemmat kaverit kertovat
lopettamis yrityksiään usein.
Osa on huomannut että tosiaan he eivät pysty
lopettamaan, se on kurja totuus. Silloin pitää
vähätellä tupakkaa ja sen harmeja.
Ja yksi totuus on että kaikki tervejärkiset ovat
aivan varmasti yrittäneet lopettaa useaan kertaan
jo ennen kuin ovat täyttäneet 25 vuotta.
MUTTA HARVA ONNISTUU.
Tupakka on huumetta ja siis vaikea lopettaa,
mutta
sen kanssa voi elää jos on pakko. Huumeen kanssa
ei voi elää tässä yhteiskunnassa.
Tietysti lapsesi jo ymmärtää lopettaa, jos on
täysjärkinen. Mutta mitenkä saisi mielen
iloiseksi ja ajatukset muualle, ???
Yksi asia myös kun olen opettanut lapsilleni on,
että tupakoinnin voi aloittaa vaikkapa 23
vuotiaana jos sen viisaaksi harkitsee.
Mutta kaikkea opiskelua ei voi enää silloin
oikeastaan aloittaa, opiskelu olisi mentävä iän
mukaan, eli nyt ammattikoulu tai lukio.
Ja varmasti kannattaa opiskella, varmatsi.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
kirjoitukseni kopioitu juuri viereisestä
kysymyksestä
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>><>>>>>
JA LISÄISIN
Minulla on tupakoimattomat lapset. Muistan hyvin
kun heidän kaverinsa alkoivat kokeilemaan 12-13
vuotiaana ja jäivät koukkuun.
Jos pystyisi edes 18 v silloin olisi jo vähän
järkeä ja näkisi mitä mieltä kaverit on
tupakoinnista. Moni yrittää lopettaa.
Nyt 19-21 vuotiaan nuo naapurin lapset ovat usein
yrittäneet lopettaa, eivät ole onnistuneet.
Kerrankin mukava tyttöystävä piti pojasta ja
sanoi että siihen asti jatketaan kun pystyt
olemaan tupakoimatta. Ja sitä kesti 8 kk.
niin olen se aikuinen joka kirjoitti
tupakoinnistakin. mulla on 3 n. 20v lasta.
kirjoitit järkevästi ja asiallisesti, hienoa.
mutta kai saan näin kertoa ajatuksiani, näin
suoraan.
ainakin sosiaaliapua pitäisi pyytää. pitäisi
saada heti kotiin hoitaja jos joku sairastaa
sairastaa.
myös kaikkea muuta apua pitäisi pyytää.
asiasta voi myös mennä kertomaan kunnan
terveyskeskuslääkärille, mene ja monta kertaa.
kerro että et jaksa.
myös isän pitää mennä pyytämään kodinhoitoapua
ja sitten arempaan asiaan.
minä kyllä neuvoisin (en tiedä kuinka itse
tekisin) että lapset voisi antaa lastenkotiin.
parempi lastenkoti, kuin yksityishoitaja.
lastenkoti on turvallinen ja se säilyy,
yksityishoitaja voi sairastua. Eikä voi vaihtaa
jos ei ole sopiva.
siis kunnan lastenkotiin, jotta olisi lähellä.
Voittehan senkin jälkeen olla sisaria ja veljiä,
siihen on enemmän aikaa ja voimia.
en peloittele, mutta voimat voi loppua isältä ja
sinulta. uskoisin että ehdotukseni olisi hyvä,
vaikka se heti ei siltä tunnukaan.
Joku ehdotti kai SOS-lapsikylää, niin myös minä.
Aua pitäisi hakea ja luottaa siihen.
Se olisi hyvä jos lapset pysyisivät yhdessä.
Ja se jos olisi lopullinen ratkaisu, lastenkoti
tai lapsikylä, se olisi turvallisuutta.
sähköpostini, jota luen harvoin,
[email protected]
pedofiili miksi haluat nuoren tytön kirjoittavan
sinulle.miten kuvittelet pystyväsi helpottamaan
nuoren tytön elämää? älä vaan kirjoita tälle tai
ainakaan anna osoitettasi ole varovainen Mia
jookos.
Viestisi kyllä oli asiallinen, kehenkään ei
näillä palstoilla kannata luottaa.
En mitenkään pyytänyt ja yrittänyt kirjoittaa
sillalailla että saisin vastauksen.
Annoin vai vaihtoehdon jos haluaa kirjoittaa.
Olihan lähestymistapani varovainen.
Halusin kirjoittaa suoraan mitä ajattelen, mutta
ymmärrän kuinka mahdottomalta sellaiset ajatukset
henkilökohtaisesti tuntuu.
Mutta toisaalta ajattelen jo kiinnostuneesti
lapsia ja heidän kasvamistaan 30 v. seuranneena
että lopputulos voisi olla hyvä, vaikka se
pahalta tänäpäivänä tuntuisikin.
Kuule Mia-Emilia! Tarvitsisitte apua, olet aivan
liian kovilla, lapsi pieni! Kyllä
sosiaalitoimisto on se paikka, joka teitä voi
auttaa. Eivät he suinkaan pyri ensimmäisenä
ottamaan lapsia huostaan, vaan antamaan kotiin
apua niin sanottuna avohuollon palveluna. He
voivat järjestää apua ja ohjata mistä sitä saisi.
Kodinhoitaja, perhetyöntekijä voisi tulla teille
jelppimään.Tukihenkilö tai tukiperhe voisi
löytyä.Perheneuvola voisi auttaa
kasvatusasioissa. Saatteko mitään taloudellista
tukea? Oletteko yrittäneet puhua
sosiaalityöntekijän kanssa? Koeta luottaa, sitä
varten sosiaalitoimi on olemassa, että he
auttavat ihmisiä, joilla elämä on ylivoimaista.
Kun itse hakee apua, sitä yleensä myös saa sillä
tavalla kuin toivoo. Voimia sinulle,
toivottavasti jaksat vielä mennä hakemaan apua ja
löydät muita hartioita avuksi. Ehkä isäkin tuen
avulla jaksaisi paneutua kasvatusasioihin. Toivon
apua teille ja sinulle nuoruuden kokemistakin!
Lämmöllä
Löysin uuden sivuston, jossa on paljon helppoja
sekä nopeita asioita lapsien kanssa elämää
helpottamaan: www.plussa.com
älä masennu joku hullu voi tosiiaan ottaa 5 vierasta lasta. mun äiti teki niin aikoinaan ja teki vielä 2 lisää, yhen oman lisäks ja oli ja on äiti kaikille! tsemppiä
olen 39 v äiti ja luimme 40 v mieheni kanssa yhdessä tekstiäsi ja kauhistelimme....!
meillä on 9 ja 10 v vilkkaat pojat.
Olemme sitä mieltä, niinkuin joku jo kirjoittikin että oli kunta kuin pieni tahansa..te saatte apua teille kuuluu se......
sinä olet itsekin vielä lapsi,,miten sun omat kaverisuhteet ja mitä opettajat ja hoitohenkilökunta sanoo,,,kun sä käyt vanhempain illoissa.
Sä olet todella urhea ja harvinainen tyttö joka jaksaa tehdä kaiken tuon. Toivottavasti isäsi osaa antaa yhtä paljon arvoa ja kunnioitusta kuin me kaikki kirjoittajat.
Isäsi saisi jättää ne "naissuhteet" ja panostaa kaiken vapaa-aikansa teihin. Kun menet sossuun, niin ole rehellinen ja kerro suoraan miten asiat ovat....lehdissä on monta kertaa numeroita mihin nuoret voi soittaa, jopa nimettömänä ja saa n.s kriisiapua....:-)
Niin ja todellakin missä ovat kaikki ystävänne, kummit, mummut,vaarit,tädit, sedät. Pyydä heiltä suoraan apua ja kerro todellinen tilanne.
Ei lapsia isältä saa viedä pois, vaan on kannustettava heitä olemaan paljon enemmän yhdessä ja aika ei tarvitse rahaa....joskus selviää paljon pienemmällä mitä kuvittelee....ja kun isommatkaan ei vaadi muotivaatteita....ja kaikista kalliimpia...
meidän poikamme välillä sanoo että he haluaa jotain tiettyä merkkiä t.m.s mutta olemme suoraan sanoneet ettei käy...ei raha kasva puussa....sen koommin ei ole kysytty....ku tulee taas vaatteiden oston aika, he kysyy "äiti tai isi tämä ois kiva,,,,voisinko saada sen..onko se liian kallis." pojat 9 ja 10 v.
Niin ja mitä pikkuveljeesi tulee niin kaikki tuon ikäiset kokeilee tupakkaa...mutta ihmettelen mistä he sitä saavat ja kuka niille sitä ostaa?!
Me annamme todellakin arvoa sinun urhealle työllesi ja kannustamme sinua eteenpäin......sinulle pitäisi antaa kultamitali.
T.kahden pojan vanhemmat