Näyttää olevan yleinen puheenaihe. LUKEKAA !!!!
Mikä ehkä meidän lapsista on tehnyt hyviä.
Koulu maistaa (kaikki korkeakoulussa),
tupakoimattomia, lähes raittiita,
Kotikasvatus 0-4v, Päiväkoti 4-7v, Seurakunnan
iltapäiväkerho 7-10v.
5 vuotiaasta aktiivinen jääkiekkoharrastus (1-2
kertaa viikossa), jalkapallo, koripallo,
nyrkkeily, partio ym. pienemmässä muodossa 10
vuotiaaseen.
Sitten keskityttiin jääkiekkoon kun sitä oli jo 2-
3 kertaa viikossa yksi pelimatka linja-autolla
lähikaupunkeihin.
13 vuotiaana oli jääkiekkoa jo 4-5 kertaa
viikossa elokuusta huhtikuuhun ja kesällä leirejä
ja punttisaleja 3-4 kertaa viikossa.
NIIN lapset tarvitsee toimintaa ettei tarvitse
kadulla kiviä potkia ja "jekkuja" miettiä.
Millään ei koti pysty kasvattamaan ja kieltämään,
KUN MUUTKIN SAA. Siitä menee välit poikki ja
lapselta viedään itsetunto, jos kielletään. Se on
pahempaa kuin kulukiusaus. Mutta lasten on
alistuttava, ettei vanhemmat hylkää.
Suosittelen suuria joukkueharrastuksia.
Niissä on ohjaajia joilla on siellä omakin lapsi.
Ja niitä aikuisten sopii seurata, niin
harjoituksia kuin pelejäkin. Alle 10v pyydetään
vahhempien olemaan läsnä.
Taistelulajeissa on joku "yli-innokas poikamies"
vetämässä, eikä niitä ole tapana katsella. ja
ovat kovin yksinäistä touhua.
Ratsastus on lisäksi yksinäistä puuhaa ja 3-4
kuolee vuosittain. Se on suuri luku
harrastusmääriin nähden!!
Niin luulen menneisyyttä katsellessani luulen
olevani hyvin oikeassa.
Minulle neuvottiin 15 v sitten että jos et
lapsiasi hoida kunnolla vähintään kymmentä vuotta
(5v-15v) saat heistä harmia loppuelämäksi. Uskoin
neuvojaa enkä kadu.
Odotan eniten vastauksia niiltä jotka kertovat
kuinka hullua on jääkiekko ja koripallo.
Heiltä jotka eivät ole koskaan kokeneet että
tuomari puhaltaa pilliin ja pistää meidän Karin
jäähylle. Heiltä jotka eivät tiedä mitä on
kuunnella valmentajan ohjeita, pukea ahtaassa
kopissa peliasut, pelata kaksi päivää ja 6 peliä
ja yöpyä hotellissa.
Heiltä jotka eivät tiedä mitään mutta vastaan
laittavat.
Mikä ehkä meidän lapsista on tehnyt hyviä.
Koulu maistaa (kaikki korkeakoulussa),
tupakoimattomia, lähes raittiita,
Kotikasvatus 0-4v, Päiväkoti 4-7v, Seurakunnan
iltapäiväkerho 7-10v.
5 vuotiaasta aktiivinen jääkiekkoharrastus (1-2
kertaa viikossa), jalkapallo, koripallo,
nyrkkeily, partio ym. pienemmässä muodossa 10
vuotiaaseen.
Sitten keskityttiin jääkiekkoon kun sitä oli jo 2-
3 kertaa viikossa yksi pelimatka linja-autolla
lähikaupunkeihin.
13 vuotiaana oli jääkiekkoa jo 4-5 kertaa
viikossa elokuusta huhtikuuhun ja kesällä leirejä
ja punttisaleja 3-4 kertaa viikossa.
NIIN lapset tarvitsee toimintaa ettei tarvitse
kadulla kiviä potkia ja "jekkuja" miettiä.
Millään ei koti pysty kasvattamaan ja kieltämään,
KUN MUUTKIN SAA. Siitä menee välit poikki ja
lapselta viedään itsetunto, jos kielletään. Se on
pahempaa kuin kulukiusaus. Mutta lasten on
alistuttava, ettei vanhemmat hylkää.
Suosittelen suuria joukkueharrastuksia.
Niissä on ohjaajia joilla on siellä omakin lapsi.
Ja niitä aikuisten sopii seurata, niin
harjoituksia kuin pelejäkin. Alle 10v pyydetään
vahhempien olemaan läsnä.
Taistelulajeissa on joku "yli-innokas poikamies"
vetämässä, eikä niitä ole tapana katsella. ja
ovat kovin yksinäistä touhua.
Ratsastus on lisäksi yksinäistä puuhaa ja 3-4
kuolee vuosittain. Se on suuri luku
harrastusmääriin nähden!!
Niin luulen menneisyyttä katsellessani luulen
olevani hyvin oikeassa.
Minulle neuvottiin 15 v sitten että jos et
lapsiasi hoida kunnolla vähintään kymmentä vuotta
(5v-15v) saat heistä harmia loppuelämäksi. Uskoin
neuvojaa enkä kadu.
Odotan eniten vastauksia niiltä jotka kertovat
kuinka hullua on jääkiekko ja koripallo.
Heiltä jotka eivät ole koskaan kokeneet että
tuomari puhaltaa pilliin ja pistää meidän Karin
jäähylle. Heiltä jotka eivät tiedä mitä on
kuunnella valmentajan ohjeita, pukea ahtaassa
kopissa peliasut, pelata kaksi päivää ja 6 peliä
ja yöpyä hotellissa.
Heiltä jotka eivät tiedä mitään mutta vastaan
laittavat.
Vastaukset 24
Vanhimmat
mitäs tytöt sitten voisi harrastaa mielestäsi? Ei
varmaan oikein jääkiekko ja koriskaan maistu..
Jos ratsastuskin on huono vaihtoehto.. Kaikki
lapset ei suinkaan ole urheiluhulluja ainakaan
niin paljoa, että viihtyisivät joukkuepeleissä.
Mutta monista sellaisistakin tulee ihan fiksuja
aikuisia.
ei tule kaikista automaattisesti fiksuja,
esim.
Antti Kalliomäestä (ministeri) tuli fiksu.
Hän huippu-urheili ja opiskeli, hän oli "100
pisteen" lapsi.
Mutta kaikki ei ole niin hyviä ja päteviä päteviä.
Antti Kalliomäestä olisi varmaan tullut hyvä
mies, vaikka olisi asunut autiotuvassa, tai
potkinut kiviä asumalähiössä koko nuoruutensa ja
käyttänyt huumeita.
Mutta näin ei käy keskivertolapsista
automaattisesti.
Ongelmat alkaa: kun nukkumaanmenoaika myöhästyy,
kun koulu alkaa kyllästyttämään (väsyneenä), jne.
Silti on hyvä harrastaa senverran ettei opiskelu
kärsi.
Silloin pitää valita. Me valitsimme suuret
urheiluharrastukset jotka lopetimme 15 vuotiaana,
koska sen jälkeen ei olisi ollut kykyjä hoitaa
ihmis-suhteita-urheilua-opiskelua, jätimme
urheilun.
Niin harrastuksista.
Parasta olisi henkiset harrastukset, niillä voi
tienata vähän vanhempana, esimerkiksi
soittotunnit.
Mutta ruumiillinenkin on hyvää että luut
vahvistuu ja vähän lihaksetkin, on sitten
kevyempi kantaa ruokaa kotiin, nostella vauvaa ja
tehdä yleensä töitä.
Ja harkkojen jälkeen on väsynyt ja onnellinen, ei
tarvi keksiä ikkunoiden rikkomisia tai muuta
pahantekoa. Voi puhua kavereiden kanssa aivan
tavallisia asioita.
Myös saa itseluottamusta ja kaverit jotka eivät
harrasta kadehtivat hirveästi. Sen näkee siitä
kun sanovat että "jääkiekko on tyhmää", se on
avunpyyntö = minunkin tekee sinne mieli.
On sitä jo vähän jääkiekkoakin tytöille, mutta
ringetteä on kai joka paikkakunnalla kun on
jäähalli. Suosittelisin ensisijaisesti näitä
koska näissä vaihdetaan kentällinen joka minuutti.
Eli "MEILLÄ PELAA KAIKKI", Nuori Suomi ajatus.
En välttämätä jalkapalloa, koska siinä vaihdetaan
pelaajua kentällä niin harvoin että siinä ei
kaikki pääse pelaamaan kuin minuutin lopussa.
Jalkapallo vaatii nopean juoksijan.
Koripallo siltä väliltä.
Yleensä nämä aloitetaan 4-6 vuotiaana.
Mutta jos tästä on ohi kasvanut niin kyllä jotain
harrastuksia löytyy. Ja siinä auttaa paremmin
omat koulu- ja pihakaverit. Kai heistä moni
harrastaa jotain.
vai kaikki pelaa muka heti jos seura kuuluu nuori
suomi sakkiin.se on kukkua ja riippuu täysin
valmentajasta miten hän peluuttaa olkoon laji
mikä tahansa. jopa jalkapallossakin voi peluuttaa
kaikkia tasavertaisesti jos vain haluaa, mitä
muuta lajista tiedät?
Nyt, kun neuvoamaan rupesit, niin. Mistä 3 lapsen
yksinhuoltaja löytää lasten harrastuksiin
tarvittavan rahan, niiden seuraamiseen
tarvittavan ajan ja voiman? Ja jaksaa sen kaiken
muun ohella.
kuljetuksetkin, toiset tuli 20 km päästä, meillä
on 800 m jäähallille.
Kuljetukset maksaa ja jääkiekossa varusteet
ja "muut maksut". Tosin "muihin" maksuihin voi
saada alennusta tai vallan anteeksi.
Se toiminta onkin kovaa työtä. Tiedän että
lastenhoito on kovaa työtä. Pyykkikone käy joka
päivä ja ruokaa joutuu kantamaan 2-300mk joka
päivä, ym. vaatteet, koulu, siivous, ym.
Kuinka paljon voi tinkiä omista menoistaan. Me
tinkimme paljon ja elimme lasten ehdoille. Nyt
kaikki on maailmalla ja olemme vapaita.
Mutta esim. salibändy on hirveästi levinyt, se
olisi halvempaa, tosin mailoista rahastetaan,
helpompi kulkea ja voi aloittaa vanhempanakin.
Yleinen kiinnostus lapsiin on tärkeintä.
Ja nähdä heidän vikojaan, että ottaa asiallisesti
jos opettaja huomauttaa eikä "pää punaisena"
puolustele ja hauku opettajaa.
Ja muistaa että kaiken muutos on hidasta,
lapselle joutuu sanomaan monta kertaa ja
jatkuvasti samoista asioista, ainakin meillä.
kirjoitusvirheistä päätellen varmasti lapsesi
ovatkin fiksuja, varmaan paljon fiksumpia kuin
sinä, joten kannatti viedä harrastuksiin! Kyllä
sä varmasti isänpäivänä onnittelut saat, vai
olitko sittenkin nainen.. ei oikein mennyt näin
tyhmälle ja harrastamattomalle ihmiselle jakeluun.
Tämän minäkin olisin halunnut kertoa.
Mutta se ei mahtunut ylipitkään kirjeeseen.
Yksi kompastuskiveni koulussa olikin huono
suomenkieli. Jos sitä ei opi, ei opi vieraitakaan
kieliä kuin "vähän", sujuva vieraankielentaito ja
oppiminen vaatii hyvän suomen kieliopin
tuntemisen.
Ja jossain aineessa koulussa huono, niin kaikki
voi maistua puulle jos niitä yksin illat miettii.
Juuri siihen auttaa suuri harrastus.
Tämän olisin halunnut lisätä aloituskirjeeseen
että en ole hyvä enkä koulusivistystä saanut.
Nimimerkillä kyllä yritin sitä kertoa.
Siksi haluaisinkin kiittää, seurakunnan,
päiväkodin ja urheiluseurojen vetäjiä.
He ovat auttaneet paljon, tosipaljon.
Täytyy antaa tunnustus. Harva mies jaksaa pohtia
tuollaisia asioita. Hyvä, että et anna pienten
oikeinkirjoitusasioiden häiritä. Olet sinä
aikamoisen sitkeä kaveri.
Kun sydän ja ajatus on mukana, niin siihen on
paha mitään lisätä.
Hyvää jatkoa sinulle!
tuo joukkuelajeissa käynti.
Meillä ei ole käyneet kuin tyttö
palokuntanuorissa joitain vuosia, mutta hyviä
nuoria heistä silti on tullut. Ei kivenpotkijoita
alkuunkaan.
Meillä lapset on kyllä kulkeneet meidän
vanhempien mukana MELKEIN JOKA PAIKASSA ja ovat
oppineet siinä sivussa jotain elämästä varmaan.
He ovat oppineet, että vanhempien kanssa voi olla
riitelemättä ja sovussa kotona, vaikka lauantai-
illankin: ei ole tarvinnut aina lähteä ulos
pussikaljaa juomaan.
Vaikka mikäs nuori se olisi, joka ei joskus
valittaisi vanhemmilleen ja haluaisi yöllistä
kylää katsomaan...?
Mitä tarkoitan sanoa, on se, ettei tarvitse olla
mitään joukkuelajeja yms. Toki SAA olla, mutta
meillä on tullut koko kolmen tytön ja yhden pojan
katraasta ihan kilttejä, kun ovat saaneet
vanhempien ja sukulaisten ja toistensa (!) kanssa
puuhailla ihan niitä arkisia asioita omina
itsenään.
lapset ovat kulkeneet mukana kaikkialla missä me itsekkin olemme viihtyneet tai vähemmän viihtyneet.
Olemme olleet mukana koulussa aina ala asteelta - lukioon saakka eikä kukaan ole sitä meiltä kieltänyt vaan aina on ollut hauskaa myös muiden oppilaiden seurassa.Eli harrastukset voivat olla niin erilaisia, joko yksin tai joukkoharrastus se on aina tilanteesta ja mahdollisuuksista kiinni. Minun harrastus on ollut lapsesta saakka piirtäminen ja yleensä kuvanluominen, olen harrastanut tanssia jo aika nuoresta pojasta lähtien, myös yleinen liikunta on minun elämän tapa.
Enkä ole koskaan ollut ilkiteoissa.
Eikä ole sitä omat lapsenikaan (4) harjoittaneet ja jos on jotakin tehneet niin on menty sopimaan asianomaisen kanssa heti välittömästi ei se ilkikuri tarvitse olla mikään iso ja vakava vaan se että me välitetään toisistamme ja haluamme että ei kenenkään tarvitse voida huonosti vaan sen vuoksi että asia jää hoitamatta kuntoon.
Ei lapsemme ole harrastaneet vaan harrastuksen vuoksi on tehty paljon yhdessä ja he ovat kokeilleet joitakin ryhmä harrastuksia mutta aina on ollut heillä touhua ja tekemistä ja aivan oman itsensä iloksi.
Elämän tavat ovat meillä perheillä sekä yksilöillä niin eri laiset, aivan laidasta laitaan, että ei ole helppoa neuvoa antaa.
Onhan se vaan niin yksinkertaista, että rahaa harrastukset nielevät eikä ole silti mitään takuuta että siinä lapsi selviää huonolta tieltä enkä sano että se kokeilu kuuluu aina nuorille ei se ole niin yksinkertaista kiven potkiskelua.
Onhan sekin aika tavallista että joukko urheilu saattaa olla tien aukaisija nuoren viinan käyttöön eli kehittyy ongelma alkoholismi.
Tämä on mielestäni yksi niistä pelottavimmista ongelmista ja siihen usein liittyy myös rikollisuus, että kuka ja kuinka varjelemme lapsiamme? Älkää tehkö stressiä harrastuksista.
Harrastukset ovat kyllä hyvä asia, mutta olethan
kysynyt lastesi mielipidettä? Mikään ei ole
kamalampaa, kuin se, että vanhemmat raahaavat
lapsensa jonnekin harrastuksiin vastoin lapsen
tahtoa. Minut pantiin lapsena puoliväkisin
musiikkikouluun (kun isälle ja äidille oli niin
tärkeää, että oppisin soittamaan),jossa en
viihtynyt lainkaan, vaan sinne meno oli silkkaa
painajaista... onneksi sain lopulta tahtoni läpi.
Muuten he kyllä ovat maailman ihanimmat vanhemmat.
Minun rakkaimmat harrastukseni olivat lähinnä
lukemista, käsitöitä, metsissä rymyämistä ja
muiden sisarusten kanssa touhuamista. Ja hyvin
olen elämässä menestynyt ilman kalliita
harrastuksiakin, sitä paitsi
näistä "seikkailuista" on jäänyt ihanat muistot...
Uskon, että tasapainoisen ja menestyvän aikuisen
takana ovat välittävät ja aikaansa antavat
vanhemmat, ei sillä ole niin väliä, missä sitä
harrastetaan.
Akka 15.11.2001 klo 15.47
Harrastukset ovat kyllä hyvä asia, mutta olethan
kysynyt lastesi mielipidettä?
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<
Harrastuksista ja kysymisestä.
On väärin kysyä lapselta, "haluatko
jääkiekkoilemaan", koska hän ei tiedä asiasta
yhtään mitään. Moni aikuinenkaan EI TIEDÄ
todellisuutta ennenkuin on siinä mukana.
Meillä kyllä kävi niin että lapset meni
kavereiden kanssa (matka 800m)ja myöhemmin
kertoivat että ovat siellä käyneet. Ja
vakuutusmaksu pitäisi maksaa ja kypärä ostaa.
Yksi harrastusten ajatus on: kun sieltä tullaan
väsyneinä illalla niin sitten mennään nukkumaan,
ei enää ulos.
Ja välipäivinäkin pysytään paremmin kotona kun
taas on "harkat" huomenna.
Ja kun aikuiset käy harrastuksissa niin lapset ja
aikuiset sopeutuu , eikä aikuisia käsketä
poistumaan kun kavereita tule kotiin.
Ei tule sitä valvomista ja kadulla maleksimista
ja jotainhan sielläkin keksitään ei kukaan viitsi
vain kävellä ja jutella.
Tietysti on monta tapaa kasvattaa hyviä lapsia.
Toisista huippuyksilöistä tulee hyviä, oli
nuoruus mitä vaan, mutta ei kaikista.
Lasten pitäisi olla ikäistensä seurassa ja oppia
keskustelemaan ja tulemaan toimeen. Ja
suhteellisesti mahdollisimman vähän mummojen ja
pappojen seurassa.
Kumpi on parempi, harrastuksissa, vai kadulla ja
diskoissa. Siinäpä kysymys.
Niin kai sinäkin silti olet tyytyväinen kun
silloin soittotunnille vietiin, tänäpäivänä, jos
ajattelet asiaa.
Tarkoitin tällä lasten mielipiteiden
kuuntelemisella sitä, että lasta ei väkisin viedä
harrastuksiin vastoin hänen tahtoaan. Siis
pitemmän päälle. Olet oikeassa, eihän hän voi
tietää etukäteen, mitä esim. jääkiekko on. Meillä
on tehty niin, että olen uutta harrastusta
ehdottanut pojalleni, ja sitten olemme menneet
yhdessä katsomaan ja kokeilemaan, mitä sen on.
Tarvittaessa useamman kerran. Ja sitten hän on
saanut itse päättää, haluaako tulla uudestaan.
Väkisin en häntä mihinkään vie.
Sehän on hienoa, jos aloite harrastukseen tulee
lapselta itseltään, kuten teillä ilmeisesti on
jääkiekon suhteen käynyt. Silloinhan se harrastus
vasta onkin mieluinen!
Esitit kysymyksen, että onko parempi olla
harrastuksissa vai kaduilla ja diskoissa...
ovatko nämä mielestäsi ainoat vaihtoehdot, siis
joko harrastusten parissa tai sitten kaduilla
riehumassa? Mitä pahaa on siinä, että lapsi
haluaa joskus olla "vain" kotona? Minä olin
lapsena oikea kotihiiri, minua eivät urheilu-,
musiikki- ym. harrastukset kauheasti jaksaneet
kiinnostaa, vaan vietin vapaa-aikani mieluiten
kotona tai hyvien ystävien luona touhuten. Ei
siinä kaduilla ja diskoissa ehditty juoksemaan,
eikä edes tehnyt mieli.
Musiikkikoulua en käynyt montaa viikkoa, koska
siellä oli tylsää. Kävi kuitenkin niin, että opin
ihan itse lukemaan nuotteja ja soittamaan pianoa.
Tosin taso ei ole mitään ammattilaistasoa, mutta
eihän sen tarvitse ollakaan, kunhan omaksi ja
lapseni iloksi soittelen ;-)
Entä jos ei ole rahaa? Aivan oikein! Ei ole
rahaa! Ei ole edes rahaa uusiin vaatteisiin. Onko
lapsi silloin tuomittu huonoon elämään?
Vaikea kysymys mutta kirjoitan jotain.
Jos rahaa ei tule, silloin sitä on vaikea
säästääkään. Kaikki menee pakollisiin menoihin.
Vaikka minulla ei ole kokemustakaan,niin voisko
ajatella muuttaa kerrostaloon tai yleensä
vuokralle ja lähteä pyytelemään kaikkea sossusta.
Mutta sieltä pitää pyytää jatkuvasti ja kaikkea,
ei sieltä kerralla apua saa.
Se on iso kynnys, mutta kannattaiskohan, vaikka
ei olisikaan aivan mahdoton hätä.
Mutta jos rahaa tulee, kulutusta voisi yrittää
vahentää. Sen voisi aloittaa tupakoinnista ja
alkoholista, myös autoilun jokaisesta turhasta
kilometristä, maksullisista harrastuksista,
hiusten värjäyksistä ja meikkaamisesta.
Ja varmaan moni on yksinäinen ja rikas ja
haluaisi auttaa kunnollista perhettä. Kumpa vain
henkilöt kohtaisivat toisensa.
Niin aika hulluja ajatuksia minulta.
Ja vastaus kysymykseesi. Ei lapsi ole tuomittu
huonoon elämään.
Lapselle pitäisi usein puhua koulun tärkeydestä.
Ja muistuttaa kun lukee niin oppii. Ja kun lukee
läksynsä on paljon kivampi olla koulussa.
Ja vanhemmille, jos opettaja soittaa
ja "valittaa" jostain kannatta ottaa asia
ystävällisesti. Vaikka kumpikaan ei heti toisiaan
ymmärrä, opettaja useimmiten on viisaampi ja
todella yritää parempaa huomista koko perheelle.
Ehkä lapsesi kuuluu siihen ryhmään,joka kaipaisi
vain oloa,lepoa,kavereita...
Liikakin on liikaa,ja siitä ei myöskään hyötyä..
Kohtuus kaikessa,myös harrastuksissa...
Antakaa lasten harrastaa,mutta myös vain olla,ja
nimenomaan antakaa niiden olla lapsia : ))))
Taistelulaji ei ole yksinäinen laji!
se on itsepuolustusta,se tuo varmuutta ja
rohkeuttakin!Yleisesti taistelulajien ohjaajat
ovat hyviä,taitavia,kovalla työllä ohjaajaksi
yltäneitä!
Taistelulajeja voivat vanhemmat seurata.Ja
välillä pitäisikin!
Taistelul.Opitaan
kuria,puolustusta,käyttäytymistä ja muutenkin
kurinalainen laji!Ja treenit ovat kyllä
ns:joukkueissa!
Lisäksi lapset eivät ole kaikki joukkue laji
harrastajia,kaikille se ei sovi.Joku tykkää
vaikka soittaa pianoa,mikä tekee siitä huonomman?
On hyvä jos harrastuksia löytyy,mutta kohtuuskin
olisi oltava!Minun 12 vuotias käy taistelulajissa
2-kertaa viikossa.Ei riehu kaduilla tai muuta
vastaavaa!Mutta hänelle jää omaa vapaatakin
aikaa,ja aikaa läksyillekin.
Oletko nähnyt kun taistelulajeissa ja painissa
ym. kun kaksi kohtaa ja myös heidän ottelunsa.
Siellä itketään, haluatko lapsellesi sellaista?
Toiseksi taistelulajeissa vastustaja määräytyy
painon mukaan! 11 vuotias kookas tai ylipainoinen
saa lihaksikkaan 15 vuotiaan vastuksekseen.
Kai ymmärät kuinka siinä käy.
Murrosikä kasvattaa lihaksia ja järkeä. 15
vuotias on voimiltaan aikuinen.
Ja ottelun jälkeen ollaan kipeitä ja mustelmilla
ja parannellaan itseään viikonverran.
Näin ei joukkuelajeissa, vaan ollaan iloisia.
Ja mitä jos sittenkin maltillinen lapsesi
ärsyyntyy (selvänä tai humalassa) vaikkapa
kaksikymppisenä. Hän suurilla voimillaan ja
tekniikallaan vahingoittaa pahasti tavallista
kansalaista. Eikä oikeudessa kannata puolustella
että on oppinut tappelemaan, se on tuomio.
Yksi isku tai heitto voi tappaakin, tai pelkkä
kaatuminen. Jos lapsesi on osallisena siihen
kuinka ajattelet näitä asioita.
Elämässä ENSIMMÄISENÄ tarvitaan ihmis-
suhdetaitoja, seuraavaksi nopeita jalkoja ja
aivan viimeisenä sotimistaitoja.
Tunnetusti kovaa jätkää kiusataan ja hänenkin on
vaikea puolustautua useita vastaan.
OLETKO AJATELLUT ASIOITA NÄIN PITKÄLLE ??
Jääkiekossa on läsnä aina 25 poikaa ja 15
aikuista, ainakin pikkukaupungeissa. Helsingin
joistain joukkueista kyllä puhutaan että siellä
ei harjoituksia saa aikuiset katsella.
Taistelulajeissa ei näin ole, yleensähän ollaan
pienessä salissa jossa ei ole katsomoakaan. Ja
kuten kerroin, valmentajat on vieraita.
Jääkiekossa valmentajat, huoltajat,
joukkueenjohtajat ja toimihenkilöt ovat "aina"
jonkun isiä tai äitejä.
Työkavereiden joukossa on juuri tällä hetkelläkin
eri lajeja harrastavien vanhempia.
OLETKO AJATELLUT ASIOITA NÄIN PITKÄLLE ??
Mitä mieltä olet?
Lapseni treeneissä on katsomo!Lapseni treeneissä
ei SATUTETA TOISIA!Enkä ole tavannut itkevää
lasta!Ai eikö jääkiekossa tule mustelmia?hah!No
jos penskastani tulee riiviö)Tappelee se kadulla
ilman taitojakin!Entä jos muksuni kimppuun
hyökätään?hän osaakin puolustautua!Mutta koska et
näy tietävän kuin lätkästä,niin itsepuolustus
lajeissa opetellaan kurinalaisuutta,se on kovaa
urheilua,ei lihaksien käyttöä!se on tekniikan
harjottelua!Eikä siellä nuiji hento-lihaksikas
vastakkain,yleensäkään ei siellä treeneissä näin
taistella!En tosiaan ymmärrä miten voit omata
noin mustan kuvan urheilusta?Huh!Ja vielä,olen
itsekin harjoitellut nuorena itsepuolustuksia,en
ole itkenyt salilla,en telonut ihmisiä
kaduilla.Olen ratsastanutkin joka antoi paljon,se
on sosiaalista toimintaa ihmisten ja eläinten
parissa,ja ei se ratsastus sen vaarallisempaa
ole.Oletko ajatellut kuinka julmaa on jääkiekko?
Pakko voittamista,vanhemmat ahdistavat ja
painostavat lastansa!Kuinka lapsesi jaksaa
koulussa olla?saati lukea noin hurjilla treeni
määrillä?Oletko ajatellut että lapsesi on lapsi?
Ja painotan vielä lopuksi!!!!!En typerämpää ole
kuullutkaan kuin että lapset itkee treenisalilla!
Minun lapsella ainakin on sananvaltaa kotona,entä
sinun?Ja hän kyllä ilmaisee itsensä jos ei
treeneistä pidä!
20 vuotta taistelulajeja harjoitelleena,tietänen
asioista jotain?
Valmentajana olleena myäs.Ei itke kersat salilla!
Ihan nauru suin treenataan!Valmentajat ovat usein
jonkun lapsen vanhempia!Ihan aikuisia!Et näytä
tietävän asiasta sen taivaallista!Suosittelen
lämpimästi katselemaan sinne KATSOMOON!
Koettu on monella tavalla.
Lapset menivät itse kavereiden kanssa
jääkiekkoharrastukseen ja ringetteen 5
vuotiaana. Samoin koripalloon ja jalkapalloon 6
vuotiaana.
Korisharkat oli ala-asteen salilla ja
jääkiekkohalli 800 m kodistamme.
Taistelulajeissa (useissa) ja nyrkkeilyssä
käytiin usein 7-10 vuotiaana vähän aikaa.
Jääkiekko jäi lopulliseksi lajiksi 15 vuotiaaseen
asti. Muut, esim jalkapallo loppui, koska siinä
ei pääse pelaamaan kuin nopeimmat juoksijat,
vaihtoja on vähän pelin aikana. Samoin vähän
koripallo. Ja kaikkeen ei riitä aika. Lukioon
mennessä ei riittänyt aika enää jääkiekkoonkaan,
sillä koulu, työ ja ihmis-suhteet ovat tärkeämmät.
Ja tulos tänään?
Vuosittain kuule kiitoksen kun "vietiin"
jääkiekkoon.
Tupakoimattomia ja raittiita. Mutta "ei aiota
olla enää montaa vuotta täysraittiita", kuulemma
hyviin tapoihin kuuluu seurassa vähän ottaa.
Opiskelua Tampereen Teknisessä korkeakoulussa ja
ammattikorkeakouluissa. Mutta koska pääsi vain
ammattikorkeakouluun, niin ensivuonnakin haetaan
uudelleen Helsingin Kauppakorkeakouluun.
ON KÄYTY KATSOMOSSA ja tv:stä on tullut itkevien
lasten painiotteluita.
Ja lisäksi kuulen kavereilta mihin lajin ottelut
johtaa kun taistelijapari tulee painon mukaan.
Ja nähnyt lapsieni kavereiden käytöstä (aikuisena
22v.) jatkuvasti. Ovat kovia jätkiä.
Siitä olen tullut johtopäätökseen että onneksi
emme menneet "taistelulajeihin".
Ja tuo on vale, että ""valmentajat ovat usein
lasten vanhempia"". Jokainen voi varmistaa asian
omalta paikkakunnaltaan.
Minulle on tullut vastaan vain voimakastahtoisia
ja hirveän itseluotamuksen omaavia poikamiehiä
tai eronneita miehiä. (entä kirjoittaja ??).
Ja se itseluottamus on sitä "että on kova
taistelija", eli itseluottamusta väärässä
paikassa. Parempi olisi etä olisi hyvä ja
oppivainen koulussa.
JA LOPPUTOTUUS.
Väittäisin että kirjoittamani on keskimäärin
totta. Joka lajista tulee erintasoisia aikuisia.
Lapsia on eritasoisia, ruumiinrakenteeltaan ja
oppimiskyvyiltään.
Mutta niihin voi vaikuttaa, opettaako sosiaalista
käyttäytymistä kuten joukkueurheilussa. Siellä
sekunnin virheestä saa rangaistuksen. Siellä
matkustetan linja-autolla pelimatkat, on 20
poikaa ja 20 aikuista. ym.ym.
Taistelulajeissa jatketaan tappelua luvalla.
Matkustetaan otteluihin omalla pikkuautolla.
Ministeri Antti Kalliomäki urheili ja luki.
Mutta kaikilla ei riitä virtaa niin paljoa, pitää
valita.
Niin tässä huomasin mitäpäs minä "vieraille"
aikaani uhran ja heitä ohjaan ajattelemaan.
Eihän se ole minun etu että "maailma
paranee", ................lopun poistin.
Toivon muiden ottavan kantaa mikä on hyvä ja
huono harrastus. Vaikka se ei olekaan etu kertoa
missä "aarre" on.
Mutta jospa joku kertoisi huonimmista
harrastuksista. Tai siitä jos ei todella
harrasta mitään. Tiedän senkin kyllä silti tulee
hyviä lapsia.
Luen mutta en enää kirjoitaa.
kyllä sitä omatkin lapset pelaa mutta ei meillä
ole silti elämä noin musta-valkoista.Pelaako
lapsesi omasta vai sinun tahdosta? Kuulutko
niihin vanhempiin jotka kurkku suorana huutaa
kentänlaidalla vai lietkö oikein valmentajana
jonka oma poika pitäisi olla paras? Hyvä jos voit
vilpittömästi olla lapsiisi tyytyväinen ja ottaa
kaiken kunnian itsellesi.Muilla tuntuu olevan
kaikkia ongelmia ja on helppo syyttää muita jos
jokin menee pieleen.
En vienyt lapsiani, menivät kavereiden kanssa.
Parin viikon päästä vasta sanoivat että pitäis
ostaa kypärä ja toisella kertaa oma koripallo.
Jos emme pystynyt kuljettamaan he menivät itse,
vaikka sovittiin että joskus voi poiskin olla.
Ja itsemenosta tuli tapa, he 12v sanoivat että
pääsevät kyllä aina itse. Sitä emme tietenkään
hyöksyneet, kuljetimme aina.
Mikään kunnia ei kuulu minulle, kaikki kunnia
kuuluu urheiluseuroile, seurakunnan
päiväkerhotädeille ja päiväkodille.
En milloinkaan kannustanut ja kehoittanut
parempaan, olin heihin sellaisenaan tyytyväinen.
Miksi en kannustanut? Pidän jääkiekkoakin niin
vaarallisena pelinä että siksi en innostanut
lisää, se tosiaan oli vain harrastus.
Mustavalkoisuudesta, ymmärsin siitä vasta
viimeisenä.
Kaikki ei ajattele niin paljon
lapsien tulevaisuutta vuosia eteenpäin kuin
minä. Toiseksi tuloksen näkee vasta kun lapsoset
aikuistuu, siihen asti se on vain luuloja ja
toiveita.
Se on kuin "uudelleen synnytys". Synnytyksessäkin
toivotaan tervettä vauvaa, sen näkee vasta
syntymän jälkeen.
elämä lapsen ympärillä on ollut sairas. Lapsi 10 v. ei kykene keskittymään koska päässä pyörii 10 asiaa tai kuka tietää mitä siellä ajatuksissa on. Ei kerro mitään ei millään konstilla on vain "piruilua" itseään ja meitä kohtaan.
Lapsi itse ei ole siihen syypää vaan vanhemmat jotka eivät ole antaneet juuri näitä elementaarisia mahdollisuuksia lapselle olla lapsi ja vaikka harrastaakkin.
"Korvapuustia" on kyllä tullut vasemmalta ja oikealta. Alkoholismin läheis riippuvuus on todella vammauttavaa ja kun ottaa huostaan näitä lapsia niin on kuin aloitettava uudelleen "syntymisestä" ja sekin kuin väärästä päästä.
Nyt 1 ½ vuoden kuluttua olemme hiljalleen valmistaneet hänen ajatusmaailmaa siihen että voisi vaikka harrastaa jotakin.
Hänellä ei toimi kaveri suhteet joten ei kavereistakaan ole mitään apua.
Olettamuksia lapsella on, eli pitäisi ostaa kaiken maailman eliittiurheilijan varusteita. Aina kun jotakin uutta näkee niin kova meteli jo kaupassa. Eikä auta selitykset vaan jos sanoo että ei ja selittää miksi ei, niin aloittaa lähes yli hysteerisen käyttäytymisen paikassa kuin paikassa.
Eli kuten on jo kirjoittajilta tullut julki että tuloksen näkee vasta joskus myöhemmin mitä kasvatuksen ja harrastusten tuoma tulos on.
Joten lapsen elämään vaikutamme me aikuiset hyvin pitkälti, lapsi tarvitsee ohjausta sekä rajoja. Sitten vielä kun meitä aikuisia on niin moneen lähtöön. Ongelma ympäristössä kasvaneesta lapsestakin voi tulla todella esimerkillinen ihmis yksilö.
Lapsihan imee vaikutteita ympäriltään eikä vaan kotoaan ja siihen pitäisi antaa lapsille mahdollisuus.
Omia lapsia meillä itsellä on neljä ja ovat harrastaneet sitä mikä on heitä kiinnostanuut ja mihin meillä on ollut rahallisesti varaa. Ovat jo maailmalla eikä moittimista heidän elämään suhtautumisesta ovat työ elämässä ja koulussa eli näen sen että ottavat vastuun itsestään ja muista kanssaihmisistä.
On mukava lukea hyviä ajatuksia. Vaarat piilevät varmasti joka paikassa, mutta voi yrittää karsia pois harrastuksia joissa on vaarana aihettaa stressiä lapselle ja vanhemmille.