Äiti, lapsi ja lapsenlapsi

Ei siitä niin kauaa ole kun oli ihan normaalia
saada lapset 17-20 v., nykyään vaan on ehkäisyt
sun muut ja nuoren raskauteen suhtaudutaan
kauhistelevasti.

Itselläni on myös 17- vuotias tytär ja jos hän
olisi raskaana tekisin kaikkeni auttaakseni häntä
selviämään tilanteesta.
Älä vaan huuda hänelle, syytä tai tms.
Onneksi et voinut olla painostamassa häntä
aborttiin, se olisi ollut tosi väärin sinulta,
koska tyttäresi sen päätöksen kanssa kuitenkin
elää ,et sinä.

Tulossa on uusi ihminen, eikä se ole mikään
kauhea asia.

Jos tyttäresi ei ole saanut kerrottua sinulle
raskaudestaan, hän saattaa pelätä reaktiotasi!
Ole tukena ja turvana hänelle, sitä
hän tällä hetkellä kaikista eniten kaipaa!!

Ajattele positiivisesti ja ole osa hänen
onnellista raskautta, sinusta tulee MUMMO!!
ikäsi ei ole ongelma, kun saat pikku nyytin
syliisi, sydämesi sulaa ja olet onnea täynnä :)
Onnellista odotusta.

Ole tyttäresi tukena. Viha ei auta nyt yhtään
mitään. Tyttäresi tekoa ei saa enää
tekemättömäksi. Edes abortti ei olisi peruuttanut
raskautta. Uskotko, että olisit voinut pakottaa
tyttäresi aborttiin? Uskotko, että välinne
olisivat sen jälkeen olleet ennallaan? Tyttäresi
on varmasti vielä paljon hämmentyneempi kuin sinä
olet ja hän tarvitsee sinua nyt.

Minä sain lapseni 17-vuotiaana ja oikein
mukavasti minun elämäni on järjestynyt. Kävin
lukion loppuun ja opiskelen nyt yliopistossa.
Opinnot ovat edenneet oikein hyvin ja elämäni on
kaikin puolin järjestyksessä. Omat vanhempani
ovat olleet koko ajan tukenani. Tukemisella en
nyt tarkoita rahaa ja lapsenvahtipalvelua, vaan
sitä, että he ovat aina arvostaneet minua.
Koskaan he eivät ole arvostelleet ratkaisuani,
puhumattakaan mistään aborttiin pakottamisesta,
tai edes sen ehdottamisesta. Tiedän kyllä,
etteivät he minulle aivan tätä toivoneet. Koko
ajan he ovat kuitenkin kannustaneet minua niin
äitiydesä kuin opinnoissakin. En usko, että tässä
olisi näin hyvin käynyt, jos olisin joutunut
kantamaan syyllisyyttä vanhempieni pettymyksestä
ja murehtimaan huonoja välejä heihin.

Enpä minä osaa muuta sanoa, kuin että älä
syyttele, äläkä tuomitse tytärtäsi. Pysy
rauhallisena ja tue häntä. Muista, että sinusta
hän saa äidin mallin. Tyttärestäsi tulee varmasti
vielä hyvä äiti. Mieti nyt asioita ihan rauhassa.
Mielestäni voisi olla ihan hyvä odotella vielä
vähän aikaa, ja antaa tyttären itse kertoa
raskaudesta. Kyseessä ei varmasti ole
maailmanloppu, vaan uuden pienen ihmisen elämän
alku, jossa sinäkin saat olla mukana. Voimia ja
kaikkea hyvää teille kaikille!

Ymmärrän kyllä, että olet vihainen.. niin varmaan
reagoisin minäkin tällaiseen "yllätykseen". Mutta
sulattele asiaa ja anna vihan laantua, ennen kuin
juttelet asiasta tyttäresi kanssa. Totuus on
kuitenkin pakko hyväksyä; tehtyä ei saa
tekemättömäksi, olipa se sitten silkka vahinko
tai harkiten suunniteltu. Tyttäresi tarvitsee nyt
tukeanne; nyt teillä onkin vasta oikea "tulikoe"
edessä, jossa testataan, osaatteko olla lapsenne
tukena myös vaikeina hetkinä. Huutamisella ja
paasauksella ette saa mitään hyvää aikaan, vaan
pahimmassa tapauksessa välinne katkeavat
lopullisesti.

Siis mitä himskattia sinä raivoat, jos välisi
lapsiisi ovat niin "hyvät", että jopa 15-vuotias
asuu poissa kotoa? Häpeä.