Heippa!
Onkohan jollain teistä kokemusta sellaisesta kun minulla on hieman yli vuoden ikäinen lapsi entisen miesystäväni kanssa.
Jäin yksin lapsen kanssa jo raskausaikana eikä tytön biologinen isä ole ollut lapseen minkäänlaisessa yhteydessä, eikä tule kyllä olemaan jatkossakaan.
Silloin kun tyttö syntyi kävin paikkakuntani lastenvalvojalla isyyden tunnustamista varten. Heille kerroin lapsen biologisen nimen ym. Sitten odottelimme että entinen miesystäväni kävisi omalla paikkakunnallaan tunnustamassa isyyden mutta näin ei kuitenkaan käynyt vaan tytölläni ei papereiden mukaan ole virallisesti isää vain minun sanani siitä kuka lapsen oikea isä on.
Nyt asun tyttäreni kanssa uuden miesystäväni kanssa ja meille on tulossa vauva.
Mieheni on ollut tyttäreni elämässä koko ajan ja kutsuu häntä isäksi. MIetimme että onkohan miehelläni mahdollisuus tunnustaa tyttäreni omakseen? Vai onko tästä jotain seuraamuksia jos asia selviää että mieheni ei ole tyttäreni biologinen isä? Vai miten me voisimme tämän asian kanssa edetä?
Toivottavasti jollain on omia kokemuksia ja voisi jakaa mielipiteensä kanssani.
Onkohan jollain teistä kokemusta sellaisesta kun minulla on hieman yli vuoden ikäinen lapsi entisen miesystäväni kanssa.
Jäin yksin lapsen kanssa jo raskausaikana eikä tytön biologinen isä ole ollut lapseen minkäänlaisessa yhteydessä, eikä tule kyllä olemaan jatkossakaan.
Silloin kun tyttö syntyi kävin paikkakuntani lastenvalvojalla isyyden tunnustamista varten. Heille kerroin lapsen biologisen nimen ym. Sitten odottelimme että entinen miesystäväni kävisi omalla paikkakunnallaan tunnustamassa isyyden mutta näin ei kuitenkaan käynyt vaan tytölläni ei papereiden mukaan ole virallisesti isää vain minun sanani siitä kuka lapsen oikea isä on.
Nyt asun tyttäreni kanssa uuden miesystäväni kanssa ja meille on tulossa vauva.
Mieheni on ollut tyttäreni elämässä koko ajan ja kutsuu häntä isäksi. MIetimme että onkohan miehelläni mahdollisuus tunnustaa tyttäreni omakseen? Vai onko tästä jotain seuraamuksia jos asia selviää että mieheni ei ole tyttäreni biologinen isä? Vai miten me voisimme tämän asian kanssa edetä?
Toivottavasti jollain on omia kokemuksia ja voisi jakaa mielipiteensä kanssani.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei voi tehdä sellaista, sehän laitonta.
Miehesi voi adoptoida tyttäresi, niin halutessanne, mutta hän ei voi tunnustaa isyyttään lapseen jonka tietää olevan toisen miehen siittämä.
Heippa mom20!
Olen itse TÄYSIN samanlaisessa tilanteessa. Tyttäreni on nyt 2 vuotta ja erosin lapsen isästä jo rasakuden alkuaikoina (olimme kyllä avopari, mutta isä ei ollut millään lailla mukana edes raskausaikana). Meillä oli lapsen biologisen isän kanssa hirveät riidat lapsen synnyttyä, koska hän väitti kaikille ystävilleni ja tuttaville että ei hän ole edes lapsen isä. Mutta sain hänet suostumaan isyystestiin, joten se hiertää nykyhetkeä vielä, koska en tiedä vaikuttaako pelkkä isyystesti millään muotoa, kun ei isyyttä kuitenkaan ole käyty koskaan tunnustamassa.
Nyt olen löytänyt uuden miehen, ja meille on tulossa myös yhteinen lapsi. Olemme naimisissa. Mieheni olisi valmis tunnustamaan tyttäreni omakseen, koska hän kokee olevansa tytön ainoa oikea isä. Ja hän onkin parempi isähahmo lapselleni kuin entinen mieheni koskaan olikaan, ja nyt ei siis ole tekemisissä kanssamme enää laisinkaan. Mutta siis se on kuitenkin noin yleensä mahdollista, että uusi puoliso tunnustaisi lapsen omakseen. Lapsen etua ajatellen mekin sitä olemme suunnitelleet.
Adoptio on ainoa laillinen mahdollisuus.
Miksi kusettaaa tälläisessä asiassa ???
Eihän se ole kusetusta. Jos lapsella ei varsinaisesti edes ole isää, mitä väliä sillä on?
No kyllä se on! Ja onhan lapsella isä, eihän ne lapset pyhästä hengestä synny.
Miksi kusettaa ???? Onko se tapanne elää ???
VARSINAISESTI EI ole isää, koska biologinen isä ei ole tekemisissä. Mitä väliä sillä on, onko lapsi adoptoitu vai tunnustettu omaksi?
Miten jumalauta ihmiset on noin tyhmiä ?????
Kyllä se isä on olemassa vaikka ei tekemisissä olekkaan !!!
Siten on väliä että tunnistaminen tietäen että toinen on lapsen isä on RIKOS ja adoptointi laillista.
Koittakaa nyt helvetin tampiot tajuta !
Tokihan mies voi tunnustaa omakseen, ja istua mahdollisesti oikeudessa jos esim. oikea isä tai oikean isän sukulainen tai joku muu vetää asian oikeuteen. Siinä on turha selitellä vaan saa syytteen petoksesta! Mutta tehkää mitä tykkäätte kun ette näytä selvimpääkään asiaa tajuta !
Mietin ihan samaa että kun tässä minun tapauksessanikaan lapsen biologinen isä ei halua olla oman lapsensa kanssa tekemisissä miksei nykyinen mieheni joka on ollut lapselleni se isähahmo jota hän kaipaa voisi tunnustaa lapsen isyyttä. Minä en missään vaiheessa kuitenkaan ole kieltänyt lapsen biologiselta isältä lapsen tapaamista tai mitään muuta sellaista. Enkä halua sitä häneltä kieltääkään. Olisi vain oikeutettua että mieheni joka on lapselleni tällä hetkellä se kaikkein tutuin ja turvallisin isähahmo että hänellä olisi täysi oikeus tunnustaa lapseni omakseen koska sellaisena hän lapseni kuitenkin näkee. Adoptio on kuitenkin paljon pidempi ja vaikeampi prosessi kuin isyyden tunnustaminen. Mielestäni kuitenkin lapselle on isä se keneen hän voi turvautua ja kuka hänen kanssaan haluaa olla eikä isä ole aina se joka on biologisesti "isä"
Jokaisella lapsella on biologinen isä kyllähän minäkin nyt sen tiedän, mutta mikä oikeus sellaisella ihmisellä joka hylkää naisen ja lapsen jo heti alkuvaiheessa (ennen kun lapsi edes syntyy) pitää itseään isänä jos lapsella olisi mahdollisuus pitää isänään sellaista ihmistä joka häneen kanssaan on ollut heti syntymästä asti ja tukenut häntä sekä lapsen äitiä.
Ja vielä minullakin on tuo isyystesti joka tässä hiertää kun mietin että silloin kun isyyttä piti tyttäreni syntymän jälkeen selvittää sovimme ensin että käydään isyystestissä, mutta sitä ei sitten missään vaiheessa tehty kun mies lopetti yhteydenpidon ja sanoi ettei haluakaan sitä. joten isyyden tunnustaminen jäi tavallaan kesken. Joten jos uusi mieheni haluaa tunnustaa isyyden, lastenvalvojat huomaavat että olen lapsen syntymän jälkeen käynyt jo lastenvalvojalla jolloin isyyden tunnustamis asia on jäänyt kesken lapsen biologisen isän kohdalla.
Sallikaa mun nauraa :D
Ei ISÄ jonka isyyttä ei ole TUNNUSTETTU, voi vetää asiaa oikeuteen. Ei ISÄ voi edes VAATIA isyystestiä, jos lapsi on syntynyt avoliiton ulkopuolella! Joten kukas sitä sitten oikeuteen haastaisi, naapurin paavo?
No se voi vaatia isyystestiä ja kun testin tulos on mikä on niin...
Kyllä mullekin lastenvalvoja sanoi meidän paikkakunnalla että lapsen biologinen isä voi sanoa haluavansa isyysyestin mutta lapsen äidin ei tarvitse testiin suostua joten jos uusi mieheni tunnustaa isyyden ja lapsen biologinen isä EI HALUA olla missään tekemisissä lapsen kanssa mietin kanssa että kuka siinä vaiheessa tulee oven taakse viemään asiaa oikeuteen. Varmaan sitten se naapurin paavo!!
Lainsäädäntö on muuttunut, kyllä isä voi vaatia isyystutkimusta, sorppa vaan
Isä joka epäilee olevansa isä voi vaatia (oikeuden kautta jos ei muuten onnistu) saada tunnnustaa isyytensä. Mutta tässä tapauksessa isällä ei näytä olevan haluja sitä tehdä ja niin lapsella ei ole virallisesti isää. Joten adoptioon ei tarvita biologisen isän lupaa. Perheensisäiset adoptiot sujuvat melko yksinkertaisesti, joten ilman muuta adoptio, jos nykyinen miehesi viralliseksi isäksi haluaa.
Jotenkin säpsäyttävää että noinkin yksinkertaista asiaa ei haluta tajuta vaan katsellaan vaan sitkeästi omasta värittyneestä näkökannasta ja uskotaan sen olevan oikein.
Lapsen biologinen isä voi tunnustaa isyyden lapseen.
Muu henkilö voi hakea jaettua huoltajuutta perustellusta syystä, adoptoida.
Ettekö halua että lapsella on tulevaisuudessa puhtaat jauhot pussissa? so to speak.
Teette ihan avoimesti niinkuin on oikein ja laillista? Ei se lapsen nykyisen isän asema siitä huononnu, jos asiat on tehty oikein. Eihän sitä tarvitse kenellekään mainostaa jos ujostuttaa.
Ovatko ihmiset yksinkertaisempia kuin ennen? Eivät tajua faktoja, eivätkä edes halua.
Mielestäni nämä keskustelu palstat ovat täällä sitä varten että ihmiset voivat keskustella mieltä askaruttavista asioista ja kysyä mielipiteitä. Että ihan tosissaan tämän keskustelun aloitin. Jos asia niin paljon vaivaa että muut ovat tyhmiä kysymyksineen kannattaa varmaan jättää jutut lukematta.
Asia painaa mieltäni siksi että adoptiota on aika vaikea miettiä kun biologinen isä ei halua olla minun eikä lapsen kanssa missään tekemisissä. Adoptiossa täytyy olla kuitenkin biologisen isän suostumus.. Joten tämä vaihtoehto on aika huono.
Siksi siis kyselin muilta että onko kokemuksia onko tälläinen isyyden tunnustaminen mahdollista!
Sä et voi olla tosissas !
Jos isä ei ole isyyttään tunnustanut, et tarvitse hänen lupaansa adoptioon, ja jos on tunnustanut, miten toinen voisi tunnustaa.
Mietittekö yhtään lasta ? Toihan on lapsen kusetusta, jos väitätte että hänen isänsä on joku muu! Ja sellaiset valheet kyllä tulee lyömään teitä neinille ennemmin tai myöhemmin. Ikävä jos et totuutta kestä !!
Jos biologinen isä ei ole tunnustanut lasta, hänen suostumustaan EI tarvita. Jos taas hän on tunnustanut, ei isyyttä voi muuttaa siten että joku toinen tunnustaa isyyden lapseen, jonka isyys jo on tunnustettu. Joten jos biologinen isä ei ole tunnustanut, "uusi"isä voi aivan lailliseti adoptoida lapsen ilman biologisen isän suostumusta.
Onkohan tässä taas ajateltu asiaa loppuun asti.
Jos nyxsäsi haluaa adoptoida tyttäresi niin se ok.
Joskus vaan elämän varrella saattaa käydä niin, että sillä biologisellakin isällä herää ne "isän tunteet ja vaistot" ja hän haluaakin ruveta pitämään lapseensa yhteyttä.
Tai sitten toisin päin.. lapsi kasvaa , hänelle tulee hirveä tarve selvittää omia biologisia juuriaan..
En ainakaan suosittele missään vaiheessa valehtelemaan lapselle biologisesta vanhemmasta mitään, vaan kertomaan hänelle siitä mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti ja tietysti lapseen ikään sopivalla tavalla.
Lisäksi on hyvä muistaa, että biologista vanhempaa ei ainakaan lapsen kuulle tule "mustamaalata".
Mutta kaikesta huolimatta mukava kuulla , että olet saanut elämääsi rinnalle uuden, mukavan ja luottettavan puolison.
Siis olet tekaissut vauvan jo heti kun aiempi isätön lapsi oli vauva...? Miksi noin kova kiire molemmissa tapauksissa? Hieman yli vuoden ikäinen ei vielä osaa puhua eikä kutsu ketään isäksi. Höpön pöpön sanon mä. Ja miksi yleensä olet tehtaillut vauvan miehelle, joka ei sitä halua. Huono idea, tosi huono.
Mahtava tilanne teillä...ei kyllä kateeksi käy. Tolla tahdilla kun avaat jalkojasi, saat pian sumplia huoltajuus- ja isyysasioita koko kylän miesten kesken.
Miksi pitäisi nyt kauheella kiireellä kusettaa isyyden kanssa? Etkö voisi katsoa kestääkö edes tämä seuraava suhde paria vuotta pidempään (kutsutaan oppimiseksi kantapään kautta...) ja tehdä ratkaisusi vasta sitten. Ette selvästikään ole pitkään seurustelleet kun edellisen suhteen hedelmäkin on vasta vauva, joten mikä helvetin hoppu siinä on? On se nättiä jos nyt annat järjestää ekan lapsen isyyden tällä nykyiselle meihelle ja sitten tuleekin kohta ero. ei millään pahalla, mutta en vaan voi ymmärtää tällaisia tuuliviirityyppejä, jotka tekevät tänään näin ja huomenna noin ja seuraavalla viikolla ihmettelevät, että miten tässä näin kävi. ihme teinimeininkiä. Kasva aikuiseksi ennen kuin säädät ja sättäät lasten elämä panoksena. Jos olet jo aikuinen, käytä jatkossa ehkäisyä.
Onpas asiatonta ruveta sättimään minua minun vanhoista virheistäni mitä tulee väärään miesvalintaan.. Se ei mielestäni kuulunut tähän asiaan miten minä hoidan parisuhteeni ja kenen kanssa teen lapsia. Rakastan lastani yli kaiken enkä ole missään vaiheessa kieltämässä häntä tapaamasta biologista isäänsä jos isä joskus haluaa tytärtään nähdä.
Minusta on kurja kuunnella teidän joilla sitten ilmeisesti ei ole niitä vääriä valintoja takana mielipiteitä siitä miten minun olisi kuulunut tehdä. Itse olen ainakin onnelinen kun olen löytänyt rinnalleni uuden miehen joka haluaa perustaa tyttäreni ja minun kanssani perheen. Ole vihdoin saanut jätettyä taakseni ne kurjat ajat elämästäni jolloin tuntui että mikään tekemäni valinta ei ollut oikea, paitsi tyttäreni saaminen on ollut paras asia sen hetkisessä elämässä ja hänen avullaan pääsin eteenpäin elämässä ja osasin päästää irti siitä huonosta elämästä.
Minä en todellakaan ole avaamassa jalkojani joka kylän miehelle vaan olen onnellinen tästä syntymässä olevasta lapsesta jonka saan uuden ihanan mieheni kanssa ja voin hyvillä mielin sanoa että ikinä en ole ollut varmepi suhteen kestävyydestä kuin nyt.
Jokainen tekee varmasti joskus virheitä, niistä voi vain ottaa opiksi. Se montako lasta elämäni aikana haluan ei varmastikaan ole kenenkään muun kuin minun ja mieheni välinen asia. Kaikilla on oikeus tehdä lapsia jos niitä vain osaa rakastaa ja varmasti niin haluaa.
Ensimmäisen kerran uskaltauidin täältä kysymään neuvoa ja taisi jäädä viimeiseksi kerraksi. Ei ole kovinkaan helppoa lukea "huoraksi" haukkumisia sellaisilta ihmisiltä jotka eivät tiedä entisestä elämästäni lapseni biologisen isän kanssa eivätkä tunne minua ylipäätään.....!
Ja vielä vastaukseni tuohon miksi olen tehtaillut vauvan miehen kanssa joka sitä ei halua. Mies halusi lapsen kanssani ja siitä puhuttiin yhdessä. Heti kuin asia varmistui lapsen biologinen isä hävisi elämästäni koko raskauden ajaksi eikä häntä sen koomin kuulunut enää takaisin..
Joten vielä kerran, jos ei ole lasta tunnustanut, ei lapsella ole isää jolta pitäisi suostumus adoptioon saada. Silloin asia on ihan selvä, mutta se vaatii että teidän on oltava avioliitossa, muuten perheen sisäinen adoptio ei onnistu.