Onko PBL todella ylivertainen opetusmenetelmä vai pelkästään erilainen? Pelottaa, että tulevaisuudessa katsotaan alaspäin niitä jotka eivät ole suorittaneet tutkintoaan PBL:ää käyttävässä yliopistossa.
Saako noissa ei-PBL lääkiksissä (esim. Kuopio) olla luennoilta yhtään pois? Itselleni sopii enemmän itsenäinen opiskelu ja en kovin mieluusti tuhlaisi aikaani istumalla jokaisella luennolla.
Saako noissa ei-PBL lääkiksissä (esim. Kuopio) olla luennoilta yhtään pois? Itselleni sopii enemmän itsenäinen opiskelu ja en kovin mieluusti tuhlaisi aikaani istumalla jokaisella luennolla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
PBL ei todellakaan ole mikään ylivertainen opetusmenetelmä, vaan lähinnä ärsyttävä ja työläs. Tulevaisuudessa ei varmasti katsota alaspäin niitä, jotka ovat suorittaneet tutkintonsa "tavanomaista" opetusta antavassa tiedekunnassa, varmaan pikemminkin päinvastoin. PBL tuntuu kyynisesti ajatellen vain hienomman nimen saaneelta itseopiskelulta, koska sitä se useimmiten on. Ainakin itse pidän PBL:ää lähes täysin 90-luvun laman aiheuttamana ratkaisuna, kun ei tuntiopetusresursseja ollut riittävästi. PBL:ssä opiskelijat joutuvat tekemään kaiken itse, eikä opettaja juurikaan joudu käyttämään aikaansa. Jotkut opettajat osaavat PBL-tutoroinnin hyvin, jolloin opetusmenetelmää voi sanoa toimivaksi, ei muuta. Jos opettaja taas ei osaa, niin...
Luennoilta voit lintsata niin paljon kuin huvittaa, ei läsnäoloasi kukaan tarkasta. Oman oppimistavoitteesi kannalta olisi tietysti viisainta olla paikalla - ajattele jos kopsussa olisikin virhe. Verenkiertofysiologian ja propen luennoilta ei ainakaan lintsata. Eikä luentoja kannata nähdä pakkopullana, koska asiat voisivat olla huonomminkin, kuten vaikkapa humanisteilla, jotka päivät pitkä istuvat lukemassa niihin kirjatentteihinsä. Kaiken kaikkiaan pidän kyllä perinteistä luento-opetusta ylivertaisena PBL:n verrattuna.
idiootti.
Koko maailma hämmästelee säkenöivän älysi loogista ja veitsenterävää ilmenemistä.
ei ole henkilökohtaista kokemusta PBL:stä, mutta ainakin opiskelupaikan valinnan tein sillä perusteella, että siellä ei ole PBL:ää käytössä. Nimittäin itselläni tuo opetusmenetelmä ei toimisi - suosin enemmän perinteistä luento-opetusta. Joillekkin PBL voi sopia paremmin ja onkin hyvä, että valinnanvaraa löytyy opiskelukaupungeissa. Kukin voi sitten valita mieluisimmalta tuntuvan opiskelumenetelmän itse.
Kyllä se PBL on ihan hyvä systeemi, jos on nimittäin valmis todella tekemään töitä oppimisensa eteen ja jos on itsekuria niin paljon että sen työn tosiaan tekee. Mutta kun yhdistää PBL:ään ahkeran luennoilla käymisen, niin asiat kyllä oppii hyvin. Ja tenteissähän kuitenkin on osattava ne tietyt kirjojen sivut, eli ihan sama onko ne oppinut luennoilla vai itse lukemalla.
Muuten, PBL on tullut meille ulkomailta ja sellaisista paikoista, joissa ei ole ollut mitään resurssipulaa, joten ei se välttämättä mikään säästökonsti ole ollut. Mutta se on kyllä totta, että hyvin paljon riippuu siitä millainen on ryhmän tutori ja millainen se ryhmä on. Jos hyvään ryhmään pääset ja hyvän tutorin ohjaukseen, niin oppiminen on todella monipuolista.
Kokemukset ovat omalla kohdalla jääneet lähinnä negatiivisiksi, mikä tietysti saattaa johtua siitäkin, että PBL:ää kovasti ajettiin minun aikanani juuri sisään, jolloin ehkä osan epäonnistumisista voi panna alkukangertelun piikkiin. Työläs menetelmä se silti on, ja paljolti kiinni ohjaajasta ja ryhmästä. Minusta se ei ainakaan missään tapauksessa ole luento-opetusta parempi menetelmä. Varmasti ikuisuuskysymys, joka tulee jakamaan mielipiteitä vielä pitkään. Emme me vanhat koirat enää uusia temppuja opi.
Oma kokemukseni oli yksiselitteisesti huono. Tarvittava tutormäärä oli niin suuri että laitoksien oli pakko ottaa hiukka huonommin motivoituneitakin tutoreiksi. Perusopinnoissa ajatus on sikälikin susi, että asiathan kuuluisi opetella perinpohjaisesti a:sta ö:hön eikä lähteä miettimään soveltavia ongelmia ennenkuin edes perusteet ovat hallussa. Myöhemmässä opiskelussa idea varmasti toimii paremmin....
Mutta omassa yliopistossani idea tosiaan haiskahti pahasti siltä että prekliinisten aineiden professorit halusivat sälyttää opetusvastuun hölmöille assistenteille jotta voisivat itse omistaa sielunsa omalle intohimolleen, kuka minkäkin molekyylin, pöpön tai pikkunippelin tutkimiseen. "Me emme opeta, te opitte" - slogan saa PBL:n kuulostamaan juuri niin ylivertaiselta opetusmenetelmältä kuin se minunkin mielestäni on....
Täsmälleen samantyyppisiä ovat omat kokemukseni, kuin olisin omia ajatuksiani lukenut. Mahdammeko olla saman tiedekunnan kasvatteja? Itse Turusta, ja Turussa edelleen tutkimuspuolella.
Onko PBL käytössä Turkkusessa tasaisesti koko opiskelun ajan, vai onko erityisiä painotuksia? Jos PBL ei kerran toimi, mitkä ovat tdk:n vahvuudet?
Turusta. Mielestäni tunnetun sisusproffan lanseeraama muunnelma Pressure Based Learning toimi n^100 kertaa tehokkaammin kuin Problem Based- versio jollain muilla kursseilla...
Paska metodi sinänsä ottaa yksitellen jokainen kandi vuorollaan silmätikuksi ja tiukata jos mitäkin kliinistä nippeliä tai statuslöydöstä potilaasta, mutta saipahan todella perehtymään kulloiseenkin demon/osastopotilaan ongelmiin. Vittumainen ukko kyllä muuten:)
Turussa suositaan aika paljon perinteistä luento-opetusta, mikä sinänsä on ihan hyvä juttu. PBLää käytetään muistaakseni nykyään ainakin immunologian sekä bakteriologian ja serologian opetuksessa, jotka on integroitu yhdeksi kokonaisuudeksi. Omista prekliinisistä opinnoista on jo aikaa, joten en tiedä kuinka laajalti sitä muuten käytetään, mutta on sitä ainakin terbiojen puolella kokeiltu myös solubiologian opetuksessa. Kannattaisi varmaan kysyä joltakin prekliinikolta.
Tiedekunnan vahvuuksia ovat ehdottomasti osaavat opettajat ja laadukas tutkimus, joka esimerkiksi Kuopioon verrattuna on omaa luokkaansa. Myös tiedekunnan hallintoa hoidetaan hyvin, mikä opiskelijan kannalta on aika mukavaa. Tutkimuspuolta tukee vielä se, että Turussa on huikea biotekniikan ja biolääketieteen osaamiskeskittymä, ja oman alan kesätöitäkin saa aika helposti, jos osaa etsiä. Itse en opiskeluaikanani koskaan joutunut mansikoita poimimaan tai hampurilaisia paistamaan.
Ikäviä puolia ovat parin prekliinisen oppiaineen todella kusipäiset professorit, huomaat kyllä sitten. TULE-anatomian luennoilta ei myöhästellä!
Olen opiskellut yliopistossa jossa PBL lähti (jos nyt puhutaan Proble Based Learningistä) BA-tutkinnon ja sitten sen jälkeen suomalaisessa yliopistossa täydensin sen maisterin tutkinnoksi tdk:ssa jossa myös käytettiin samaa tyyliä. Joten on kokemusta molemmista.
Eli Maastrichtissa se oli erittäin ihanteellinen opetustapa. Kaikki toimi todella hyvin ja oppi erittäin hyvin. Ja lähes kaikki todella oppivat jotain, kuitenkin Maastrichtissa asiaan liittyy ns. tuutorointiryhmät joiden kanssa opiskeltiin koko aika. Ja ryhmät kontrolloivat jäseniään ja ryhmän kanssa käytettiin todella paljon aikaa. Mutta tämän lisäksi oli luennoilla istumispakko.
Noh kun tulin Suomeen kerrottiin heti tdk:ssa käytettävän samaa menetelmää, mutta hups se ei todellakaan ollut mitään Hollannin vertaista. Ryhmän jäsenistä ei tiennyt oikeastaan ketään kuin nimeltä (Hollannissa kaikki kävivät samoja kursseja ja joka kurssilla oli sama ryhmä ja ryhmän jäsenistä tuli tosi hyviä kavereitani). Ryhmän jäsenet eivät kontrolloineet tosiaan mitenkään, toisin kuin Hollannissa. Sen lisäksi että Suomessa opettajat eivät ole käytettävissä samoin kuin Hollannissa oli.
En tiedä lääkiksestä, mutta minulla on eri alalta nämä kokemukset ja sanoisin, että PBL ei todellakaan sovi suomalaiseen systeemiin. Siinä ei kerta kaikkiaan ole mitään järkeä. Suomessa opiskelija jätetään täysin yksin, ja ihmiset valmistuu jos valmistuu. Olisi parempi jättää tuollaiset hienot opetusmetodit muualle kun ne eivät nyt Suomeen istu.
Ainakin Helsingissä pysyy sama tutorryhmä koossa koko vuoden ja mahdollisesti seuraavankin, jos hyvin käy. Tutor kyllä vaihtelee kurssista toiseen, mutta ryhmä on siis aina sama.
olen prekliinikko vielä pikkuisen aikaa, joten Turku Seven Steps - eli paikallinen versio PBL:stä on muistissa.
PBL on ihan ok vaihtelua, ei muuta. Se tavallaan kyllä pistää lukemaan koko kurssin ajan, kun nyt ei kukaan halua joutua istunnoissa silmätikuksi (riippuen tietysti tutorista). Porukassa oli aina tietysti niitäkin, jotka tekivät oman päänsä mukaan ja lukivat vasta tenttiin. Heistä ei paljoa iloa istunnoissa ollut.
Ryhmät toimivat siis miten toimivat - jotkut eivät ollenkaan. Annetut ongelmat olivat epäselviä tyyliin "ratkokaa tämä mutta ei niin että ratkotte ja vaikka tämä on potilastapaus niin koska ollaan preklinikassa älkää ratkoko sitä potilastapauksena".
Pakolliset aamuistunnot kaksi kertaa viikossa menivät lähinnä asioiden luettelointiin "ollanko luettu tää - joo, ollaanko luettu toi - joo". Ongelmien pohtimiseen meni vähemmmän aikaa kuin aiheen rajaamiseen, ja useimmiten monen ongelmavonkuran kautta päädyttiin yksinkertaisesti siihen heureka-tasoiseen lopputulokseen, että tarttis varmaan sitten lukea kirjasta se seuraava luku.
PBL-kurssien luennot olivat usein mukavan tiiviitä ja laadukkaita, mutta niitä oli aina liian vähän.
On yksiselitteisen loistava juttu, että pbl:lää käytetään Turussa näin vähän. Sen lisääminen saisi kyllä opiskelijat barrikadeille. Jotkut tykkäävät, monet kertakaikkiaan inhoavat.