Millasta on olla anoreksiassa? Miten se tapahtuu? Onko ne iloisempia vai surullisia? Eikö oo nälkä kun ne ei syö mitään? Juoko ne edes mitään? Vettä?
Mä oon miettiny anoreksiaa koska todellakin haluan laihtua ja kaikkia laihdutus juttuja oon kokeillu mutta mikään ei auta nii aattelin sit et pitäskö lopettaa syöminen? Mut siinäki vaikee se et ku on tottunu syömään nii eihän sitä sit jaksa tehdä mitään jos ei syö. Pari kaveria on eläny pelkällä vedellä.. Auttaako se?
Jos lopettais syömisen ja laihduttais vaan sen verran kun pitää. Et ku tiedän jos ei syö koskaan mitään niin se vie kuolemaan...
Mä oon miettiny anoreksiaa koska todellakin haluan laihtua ja kaikkia laihdutus juttuja oon kokeillu mutta mikään ei auta nii aattelin sit et pitäskö lopettaa syöminen? Mut siinäki vaikee se et ku on tottunu syömään nii eihän sitä sit jaksa tehdä mitään jos ei syö. Pari kaveria on eläny pelkällä vedellä.. Auttaako se?
Jos lopettais syömisen ja laihduttais vaan sen verran kun pitää. Et ku tiedän jos ei syö koskaan mitään niin se vie kuolemaan...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja olen 21 vuotias ja 172cm pitkä ja 80 painan... Ja mulla on kauhee läskimaha... en jaksa rueta liikkumaan ku ei ole kaveria kenen kans kävis ja yksin en ole menossa. ja jos mä en lopeta syömistä nii mä jatkan ja jatkan sitä...
Anoreksian kanssa eläminen on yhtä helvettiä D: Ajattelee koko ajan asiaa nimeltä paino. Vaa`alla ravataan jatkuvasti, ruokia jätetään väliin ja lopulta syödäänkin vain kaksi kertaa päivässä vähän koulussa ja vähän kotona. Lopulta ei uskalla juoda edes kokonaista vesi lasia, koska pelkään että se lihottaa. Välillä taas tulee kauheita ahmimiskohtauksia ja tulee vedettyä överi ähkyt jonka jälkeen seuraava päivä ollaan syömättä. Anoreksiaa ei kannata todellakaan hankkia tahallaan. Se on sairaus jonka kanssa tulee hulluksi.
Edellinen tiivisti aika hyvin.
http://oafinland.comlu.com/
"Millaista on olla anoreksiassa"...:-?
Kerronpa sinulle mitä se mulle on.
Mun tarina alkoi noin 11 vuotta sitten. Painoin 63kg ja pituus oli ja on 168cm. Olen koko aikuisikäni ollut sairas, jo ennen sitä :-(
Ensin se oli yhtä huumaa; paino putos ensin 52 kiloon tosi nopeesti. Sitten ruokahalu kasvoi syödessä eli halusin pudottaa vielä vähän lisää ja vähän lisää...
âäni päässä kuiski ja houkutteli, pudotin 41 kiloon jolloin mut pantiin eka kerran sairaalaan sisätautiosastolle. Siellä se putos lisää, 38,6 kiloon.
Ruoat heitin vessasta alas. Join vaan kahvia ja söin jotain vihanneksia. ruisleipää ilman levitettä sellasen noin2 cm leveän siivun päivässä. En oksentanut ikinä enkä käyttänyt laksatiiveja tai muita. En voinut sallia sitä itselleni kokska on luuseri jos turvauduin noihin konsteihin! Oli vaan pakko olla syömättä ja se meni siihen että aloin pelätä kaikkia ruokia. Vain noita vihanneksia ja kahvia pystyin juomaan. En juonut edes vettä.
Sain jostian päähäni että mun on pakko saada paino putoon 29 kiloon. Se oli mun tavoite ja pakkomielle. Mikään muu ei enää kelvannut. Olin sika- virtahepo- elefantti- läkimaha... painon putoamaan 33 kiloon, mutta sitten olinkin jo psykoottinen ja kuolemaisillani ja mut pantiin kiireesti ensiavun kautta sisätautiosastolle taas. Siellä makasin vaan, en saaanut liikkua mihinkään. Suihkussa sain käydä joka toinen päivä ja hoitaja odotti ulkopuolella ja katsoi etten ollut siellä kun 10 minuttia. Muuten en saanut edes istua sängyssä. Syötävä oli, se valvottiin. No paino nousi mun kauhukseni 36 kiloon, tapasin sairaalassa myös aivan ihanan naispuolisen psykiatrin, joka tosissaan välitti ja sai mut tajuaan etten voi jatkaa enää niin! Tapasin häntä vain sairaalassa ollessa muutaman kerran, mutta se ihminen kyllä pelasti mun elämäni. Olen ikuisesti siitä hänelle kiitollinen!
Hän sai mut tajuaan, että en haluakuolla. Haluan elää!!!!
Siitä lakoi sitten tämä pitkä kivikkoinen tie paranemiseen. Paino nousi - putosi taas. Oli huonoja jaksoja ja parempia jaksoja ja taas kerran olin aika lähellä kuolla ja sairaalassa kunnes se alkoi seljettä mulle että joko anoreksiahelvetti tai normaalipaino ja ELÄMÄ!!!
Tarina olis pitkä mutta kerron lyhyesti. Nyt saan tosi hyvää hoitoa, on hoitotiimi johon kuuluu psykologin tapaaminen 2xviikko ja lääkärin seuranta. Mm. verikoe otetaan joka kuukausi koska mulla on veriarvot tosi huonot kaikki. Valitsin siis elämän, mutta nyt usein pelkään että jos oonkin myöhässä! Jos nyt en paranekaan vaan kuolen tähän sontaan!!!!!
Nyt painan 41 kiloa ja taistelen oppia syömään, uskaltaa syödä. Motivaatio on kova koska en halua kuolla!
Anoreksia on hirveä sairaus. Se on psyykkinen sairaus joka tuhoaa ja raunioittaa ihmisen. En halua olla mielisairas. Haluan normaalin elämän ja nauttia siitä!
Anoreksia on helvetti, johon EI VAAN ALETA!!!! Toi on niin naurettavaa. Oikeesti ihmiset, anoreksia on SAIRAUS. Haluutko SAIRAUDEN? Haluutko miettiä jokaisen suupalan kalorin? Haluutko miettiä jokaisen askeleen kuluttaman energian? Haluutko viettää yöt jumppaamalla hiljaa sängyssä ja herätä aamulla niin väsyneenä ettet jaksa lähteä kouluun/töihin? Haluutko pyörtyillä julkisilla paikoilla? Haluutko pelätä lenkillä että kuolet koska sulla on niin paska olo ja sun sydän hakkaa niin kovaa että tuntuu että se tulee rintakehästä ulos? Jos haluut, niin joo hanki vaan SAIRAUS. Ainiin, ei sitä voi hankkia koska ANOREKSIA ON SAIRAUS JOTA EI HANKITA EIKÄ SE OLE LAIHDUTUSKEINO! Jos oot oikeesti ylipainoinen, mene lääkärin/terveydenhoitajan luo ja kysy apua, hän kyllä auttaa jos olet oikeasti ylipainoinen ja sun pitää laihduttaa.En voi uskoo, että olisit muka 21, korkeintaan 11, koska ei ton ikäset enää kysele tyhmiä.