Ongelmalapsi

Kerran puhuttiin kasvatustavoista maailmalla.

Joissain etelämaissa lyödään ja hakataan,
ennenkuin lapsi uskoo.
Suomessa toiset huutaa heti lapsi ei kerrasta
muutu ja opi.

Esim. oli sitä varten että voisin kertoa että,
jos lapsi tottuu siihen että huudetaan ja lyödään
niin, HÄN EI OSAA OTTAA NEUVOJA TAVALLISESTA
PUHEESTA.

Aina pitäisi jaksaa puhua rauhallisesti ja monta
kertaa.

Ja miettiä kuinka ja kuinka hitaasti sinä otat
neuvoja aviopuolisoltasi ja opit niitä
noudattamaan !!
Harva se kaikkea oppii kerrasta, "kertaus on
opintojen äiti", sanotaan.

Minä ainakin puhuisin joskus moneen kertaan ja
vetoaisin "että me ollaan samaa perhettä ja
sovussa on kiva elää, jne".
Vähän vanhemmalle 6v. joka voi jo olla kova
taistelija, voisi kertoa. Aina on joku toinen tai
monta joka tulee häntä vastaan ja voittaa ja vie
vankilaan. Meidän pitää elää sovussa.

Niin ja ota lapsesi usein syliin ja kuuntele
häntä.
Älä yritä usein kun hän on sylissä puhua
neuvojasi, ettei hä pelkää syliä.
Syliä lapsi kaipaa ja paljon. Se rauhoittaa,
siinä ei tarvitse puhua mitään, ehkä vain
katsella telkkaria.
Myös rinnalla istuminen on hyväksi, vaikkapa vain
lepäät ja lapsesi katsoo tv:tä.

tavallinen mies

Heippa.

Oma neuvoni on rajat. Ja omien sanojesi
pitäminen, eli käytännön esimerkki jos tälläinen
tilanne tapahtuisi. Tyttö esim. heittelee
tavaroita (palloa tms. jota ei saisi sisällä
tehdä) kiellä että näin ei saa tehdä, perään
perustelut. Kaikki rauhallisella äänellä ja lasta
silmiin katsoen. Jos ei lopu, niin seuraava
vaihe, vähän "täräkämmin" Älä heitä palloa
sisällä tai äiti ottaa pallon pois... jos ei
toimi tee niinkuin olet sanonut, äläkä anna
palloa takasin vaikka siitä syntyisi minkälainen
haloo ja mökä. Tämä on yksi "helppo" esimerkki,
tosi tilanteet ovatkin sitten erilaisia joka
päivä, mutta jos ymmärsit ja varmasti ymmärsit
pointin että jos ei sana kuulu niin siitä tulee
seuraamuksia. Väkivaltaa ei saa eikä tule
käyttää, omat kakarani ovat kyllä oppineet
pienestä pitäen että jos äiti jotain sanoo se
sitä myös tarkoittaa. En huuda lapsilleni, koska
ei ole tarvinnut. Kuitenkin teillä on lapset jo
aika isoja jos ajattelee kasvatuksen muutosta,
mutta toivottavasti saat järjestyksen kotiisi
jossa sinä olet aikuinen ja määräät. Lasten asema
on leikkiä, ei pitää " jöötä" kotona. Voit myös
pyytää ystäviä/ sukulaisia auttamaan jos sattuu
hankala tilanne, että he kieltävät myös lastasi
jos itse olet sen jo tehnyt eikä se tehoa.

Lapsi joka pyörittää perhettä on itsekkin kovin
hämmennyksissä, siksi sinun kuuluu ottaa aikuisen
rooli ja ohjata lapsesi sinne lasten maailmaan
jonne hän 3 vuotiaana vielä eittämättä kuuluu.

Tähän kaikkeen kuluu runsaasti aikaa, mikään
konsti ei ole hokkus pokkus temppu, vaan vie
voimia ja niinkuin sanotaan aikaa ja tupakkia :)

Mutta hyvää joulua sinulle ja perheellesi ja
toivottavasti asiat alkavat keväällä jo olla
toisin. Pyydä ihmeessä tukea myös itsellesi,
sillä aika tulee koettelemaan myös omia
hermojasi..vaikka on se tainnut aika raskasta
olla nytkin?

Enkeleitä teille.

Meillä ainakin toimii päiväkodissa yhden todella
villin pojan kohdalla, että hänelle sanotaan
kerran rauhallisella äänellä, että vaikka istu
alas. Jos poika ei tottele, me annamme hänelle 2
vaihtoehtoa, istu alas tai menet muualle tästä
muiden luota. Jos ei vieläkään rauhoitu, otamme
pojan kädestä kiinni ja viemme hänet pois
tilanteesta. Annamme olla vähän aikaa yksin ja
sitten menemme hänelle juttelemaan kun on
rauhoittunut. Toinen on holding ote, eli otamme
hänet tiukkaan syliin ja pidämme kiinni, kunnes
rauhoittuu. Otteen pitää olla tiukka, muttei saa
satuttaa. Odotamme kunnes hän on huutonsa
huutanut ja sen jälkeen selitämme mitä haluamme
hänen tekevän. Ole turvallinen aikuinen ja luo
rajat ja pidä niistä kiinni, tahkokallion
kotipesän lämpöä etsimässä on aika hyvä kirja,
josta löytyy esimerkkejä eri tilanteisiin.
Kannattaisi melkein kaikkien vanhempien ja lasten
kanssa työskentelevien lukea. Mutta tsemppiä,
kyllä se siitä!!!

Ajattele, jos 3-vuotias tyrannisi on aikeissa
tehdä jotain, josta voi olla seurauksena
pahimmassa tapauksessa kuolema: juosta
autotielle, polttaa itsensä liedessä tai kuumalla
vedellä, syödä/juoda jotain myrkyllistä, pudota
ikkunasta... Mitä teet?

Teet varmasti kaikkesi estääksesi onnettomuuden
ja et anna lapsellesi edes mahdollisuutta siihen,
jos se voit estää. Et salli sitä, vaikka lapsi
kuinka tyrannoisi,uhmailisi, huutaisi ja
tappelisi saadakseen tehdä oman päänsä mukaan.

Voit toimia samoin vähemmän vaarallisissa
tilanteissa. Mutta aina, kun kiellät lasta
tekemästä jotakin, sinun täytyy olla varma, ettet
todellakaan tahdo hänen sitä tekevän. Jos lapsi
kuulee äänensävystäsi, ettet ole aivan varma
miksi jotakin kiellät, ei hän sinua tottele.

Huomion tarve vaihtelee suurestikin, mutta useimmat kokevat vanhempien huomion jakamisen kohtuuttomaksi; yleisimmät tavat saada huomiota on olla'tuhma' tai 'erityisen kiltti'; tuhmuudella yleensä saa huomiota välittömästi, jonka asian lapsi oppii todella nopeasti, mikäli vanhemmat ovat vähintäin keskimääräisen huolehtivia, siksi yleensä ensimmäinen lapsi on "tuhma" ja toinen erityisen kiltti vain, koska hänelle ei jää muuta niin selkeätä vaihtoehtoa...

Teidän perheessänne tilanne on toisinpäin ilmeisesti siksi, että olosuhteista johtuen vanhempi lapsi on saanut totaalisen huomion ilman tuhmuutta...

Mielestäni totuus, että viha on surun lapsi, toistetaan liian harvoin; tottelemattomuus on kiukuttelua, joka siis sekin perustuu suruun. Ymmärtääkseni nuoremman lapsesi kiukuttelua syntyvä suru johtuu jostain pelosta; hän saattaa pelätä, ettei ole yhtä tärkeä kuin sisarensa, mutta yhtä hyvin hän saattaa pelätä sisaren puolesta...

Olet varmaankin kuullut neuvoja, että rakkaus on avain ja usein lääkekin, mutta miten toteuttaa rakkautta kriisitilanteissa; miltei mahdoton yhtälö, koska oma hätä luo omia pelkoja.

Mutta; keskittyminen totuuteen, että rakastaa molempia lapsiaan, auttaa voittamaan omia pelkoja ja löytämään ratkaisuja poistaakseen myös lapsen pelkoja.

Eräs pelkojen voittamisen avain on niiden tiedostaminen.

Toivoisinkin Sinun ensimmäiseksi voittavan pelkosi, ettet olisikaan hyvä äiti, koska Sinä olet hyvä äiti; oma avunpyyntösi todistaa sen.

Toiseksi toivon Sinun huomaavan, että tunnet omat lapsesi paremmin kuin kukaan maailmassa, joten itselläsi on myös parhaat tiedot löytää ratkaisu kuhunkin tilanteeseen, koska jokainen tilanne on omansa.

Luota siis totuuksiin; Sinussa on rakkaus ja tieto, eli ymmärrys.

Hyvinkin pienet lapset ovat myös kyvykkäitä vastaamaan heille tehtyihin kysymyksiin, kuten esim. onko sinun paha olla? (ja jatkaa ottamalla lapsi syliin, jonka neuvon varmaan arvasitkin. Joskus lapset osaavat vastata jopa kysymykseen; miksi sinun on paha olla?

Joskus siis rakkauden osoitukseksi riittää kysely...

Lapsen maailma voi myös olla olennaisesti laajempi, kuin mitä vanhemmat tulevat huomioineeksi kaiken kiireen keskellä, joten syitä pahaan oloon voi olla todella monia.

Moi mun äiti haukkuu mun kaveria ongelma lapsi