tulipa tässä juuri mieleen semmonen juttu...että
meitsi ei oo asunu himassa pariin vuoteen, vaan
yksinäni,olenhan jo parikymppinen.
silti,mutsi vahtii ja puuttuu asiaan kuin asiaan
aina mihin mahdollisesti voi.
saattaa soittaa päivittäin että olitko
koulussa/töissä jen. epäilee koko ajan jotain.
siltä se vahtiminen ainkin tuntuu.
en todellakaan ole tehnyt mitään että tarvis
tollai vahtia. olen ihan normaali nais ihminen
joka osaa pitää huolen omista asioistaan.
ja toivoisin mutsilta hieman luottamusta. ja
antais mun elää omaalla tavalla omaa elmääni.
sillä on vielä monta holhottavaa muksua himassa.
tuntuu todella ahdistavalle ja ärsyttävälle.
meitsi ei oo asunu himassa pariin vuoteen, vaan
yksinäni,olenhan jo parikymppinen.
silti,mutsi vahtii ja puuttuu asiaan kuin asiaan
aina mihin mahdollisesti voi.
saattaa soittaa päivittäin että olitko
koulussa/töissä jen. epäilee koko ajan jotain.
siltä se vahtiminen ainkin tuntuu.
en todellakaan ole tehnyt mitään että tarvis
tollai vahtia. olen ihan normaali nais ihminen
joka osaa pitää huolen omista asioistaan.
ja toivoisin mutsilta hieman luottamusta. ja
antais mun elää omaalla tavalla omaa elmääni.
sillä on vielä monta holhottavaa muksua himassa.
tuntuu todella ahdistavalle ja ärsyttävälle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko kertonut äidillesi, että sinua loukkaa
hänen vahtimisensa? Ehkä kannattaisi sanoa se
hänelle suoraan. Tietystihän äitisi tarkoittaa
hyvää tällä huolenpidollaan, mutta siitä
huolimatta kannattaisi tehdä hänelle selväksi,
että olet jo aikuinen ihminen, joka osaa
huolehtia itsestään. Asian voi sanoa
ystävälliseen sävyyn, mutta kuitenkin tarpeeksi
vakuuttavasti ja lujasti, että äitisi tajuaa,
mitä on kyse. Sano, että sinusta tuntuu pahalta,
että hän epäilee pärjäämistäsi, vaikkei siihen
ole mitään syytä.
Muuta en osaa tähän hätään neuvoa.
Tämä nykymailma on kauhee,,,ei koskaan tiedä mitä, missä ja milloin tapahtuu...äitisi rakastaa sinua ja siksi haluaa tietää joka päivä sinusta.
kerronpa. Olen 39 v äiti-ihminen, itselläni kaksi lasta 9 ja 10 v. minun äitini on 65 v ja me soittelemme joka päivä...joskus monta kertaa päivässä. Minusta on luonnollista, että ilmoitan äidilleni itsestäni vaikka en asukaan saman katon alla hänen kanssaan.
Jos et nyt ymmärrä, niin saat vielä kiittää äitiäsi kun sinulla on omia lapsia. Sinä olet kuitenkin vielä nuori ja kokematon.
Annan tukeni kuitenkin sille, että itsenäistyminen on hyvä asia ja sinun iässäsi se pitää tapahtuakin. Liika huolehtiminen ei ole hyvästä vaan sopivasti...soita esim, kerran päivässä äidillesi ja kyselet kuulumisia ja kerrot oliko sinulla hyvä päivä j.n.e. luo äitisi kanssa hyvä "kaverisuhde" parempaa kaveria ei ole kuin oma äiti.
usko mua!
Minusta on turhaa äidiltäsi stressata tuolla lailla sinusta. Omia lapsiani on maailmalla kohta kolme ja sillä mielin olen koettanut ne kasvattaa, että voin ne luottavaisin mielin omille siivilleen lähettää. Tietävät ne, että mistä minut löytää jos hätä tulee. Elämä kun on aina yllätyksiä täynnä. Ehkäpä jos kokee syyllisyyttä siitä, ettei ole aikoinaan antanut tarpeeksi aikaa lapselleen, silloin ei osaa aikoinaan löysätä ohjaksia myöhemminkään.