Erosin puolitoista vuotta sitten ja vuoden kärsinyt masennusta. Ero oli pakon-sanelema. Puoli vuotta olin helpottunut, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa tulla yksinäisyys ja kaipuu. miksi näin mulle kävikään. Oli aikoinaan tarkoitus vanheta yhdessä. Olen tavallan tottunut olemaan omillani,mutta tää hemmetin "yksinäisyys" kalvaa minut aivan rikki. Töissä menee suht hyvin,mutta kotona en jaksa tehdä mitään. Olen väsynyt, ja kipeä. koskee joka paikkaan,. en halua
syödä. Eikä oiken kiinnosta tehdä mitään.Joskus hakkaan seinää,kiroilen etten jaksa tätä enää. Itkeskelen ja ompa kuolemakin tullut mieleen.
Onko mulla "kohtalotovereita"
syödä. Eikä oiken kiinnosta tehdä mitään.Joskus hakkaan seinää,kiroilen etten jaksa tätä enää. Itkeskelen ja ompa kuolemakin tullut mieleen.
Onko mulla "kohtalotovereita"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinulla on tuo suru menetyksestä vielä kesekn. Jospa alkaisit saada itsesi vaikka väksin liikkeelle. Kunnon lenkin jälkeen on varmasti helpomi olla. Autaisiko kirjoittamien ja jonkinlainen päiväkirjan pito. Olen eronnut ja hyvin selvinnyt.