Tontin rajalla on jokunen metsäpihlaja ja niitä yritetään saada lisää tuomalla metsästä alle metrin mittaisia pihlajan taimia ja istuttamalla ne tontin rajalle.
On ilmennyt muutamia kysymyksiä.
- kuinka kauas toisistaan pihlajan toimet on syytä istuttaa?
- millä tavoin taimia pitäisi lannoittaa niiden kasvun jouduttamiseksi?
- millä voisi taata sen, että taimet kasvaisivat tuuheiksi?
- jos haluaa niistä enemmän pensasmaisia, joka on tavoite, onko syytä katkaista latva taimen ehdittyä parin metrin korkuiseksi, pitäisikö leikellä jo aikaisemmin vai onko se suositeltavaa?
- miten pitäisi lannoittaa isompaa (3-4 m)pihlajaa, jotta saisi sen latvasta tuuheamman?
On ilmennyt muutamia kysymyksiä.
- kuinka kauas toisistaan pihlajan toimet on syytä istuttaa?
- millä tavoin taimia pitäisi lannoittaa niiden kasvun jouduttamiseksi?
- millä voisi taata sen, että taimet kasvaisivat tuuheiksi?
- jos haluaa niistä enemmän pensasmaisia, joka on tavoite, onko syytä katkaista latva taimen ehdittyä parin metrin korkuiseksi, pitäisikö leikellä jo aikaisemmin vai onko se suositeltavaa?
- miten pitäisi lannoittaa isompaa (3-4 m)pihlajaa, jotta saisi sen latvasta tuuheamman?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tässä on suurin piirtein kaikki mitä tiedän tuosta hienosta puulajista.
Pihlajaa esiintyy pensasmaisena ja puumaisena versiona. Pensasmaisena se on yleensä monirunkoinen tai erillisiä kasveja on tiheässä, joten liian tiheässä pihlaja ei varsinaisesti voi olla. Mitä enemmän se saa valoa, niin sitä helpommin siitä voi tulla puu yhdellä, jopa lähes suoralla rungolla. Pihlaja lahoo ja ränsistyy suhteellisen nuorena, mutta juurelta nousee kantovesaa, joiden ansiosta se jatkuvasti uudistuu. Uskon, että pihlaja sietää melko runsastakin leikkaamista. Sitä isompaa puutasi tuskin saa tuuheentumaan muulla, kuin poistamalla sitä varjostavia puita jos niitä on.
Aukealla paikalla pihlaja kukkii kauniisti, mutta kukinnot myös haisevat tai tuoksuvat melko voimakkaasti noin viikon tai kaksi.
Olen miettinyt, että miksi metsissä on niin vähän isoja pihlajia, vaikka pieniä pihlajia näkee paljon. Toki niitä metsänhoidollisista syistä sorsitaan, mutta lisäksi ilmeisesti hirvieläimet syövät niitä niin paljon, että ne eivät pääse puiksi asti.
Tässä virallinen tietopaketti:
Pihlaja, Sorbus aucuparia
Pihlaja esiintyy koko maassa aina pohjoisen puurajalle asti.
Laaja, syvälle tunkeutuva juuristo, joka tekee helposti kanto- ja juurivesoja, myrskynkestävä.
Sekä pensasmainen että puumainen kasvutapa, 10-15 metriä korkea ja saavuttaa korkeintaan 80 vuoden iän.
Esiintyy tavallisimmin karuilla mailla, kuivasta kosteaan, puolivarjossa. Kasvaa usein jyrkänteillä. Erittäin tuulen- ja pakkasenkestävä. Viihtyy hyvin happamilla mailla.
Jänikset, peurat ja hirvet syövät mielellään pihjalan kuorta ja oksia. Monet linnut syövät pihlajan marjoja ja levittävät siten sen siemeniä. Siksi pihlajan saattaa tavata kasvamassa vaikka vanhan raunion kivenkolossa tai suuren puun oksanhangassa. Kestävyytensä, lehvästönsä, kukkiensa ja marjojensa ansiosta suosittu puu puistokäytävien varsilla.