En halua olla esteenä onnellesi. Emme kuitenkaan osaa päästää toisistamme irti. Et varmaan itsekään tiedä, mikä sinut tekee onnelliseksi... jotain kaipaat, mutta mitä? Mikä on se tunne, jota kaipaat? Käsityksemme rakkaudesta eivät varmaankaan vastaa toisiaan. Meillä on ollut edelleenkin ihanaa toistemme seurassa, sitä et voi kieltää. Mielestäni sinun pitäisi antaa rakkaudellemme mahdollisuus kypsyä. Sydämessäni tiedän, että olisin sinulle se oikea, en koskaan antaisi sinun pettyä. Mutta sinä pakenet, toivot löytäväsi parempaa, et uskalla sitoutua, vaikka kaikki on hyvin. Et halua keskittyä siihen, että näkisit minut aitona, rakastavana, sinua kunnioittavana miehenä... et mieti sen merkitystä sinulle, vaikka sitä tarvitset. Et halua nähdä minun tarpeitani, jotka ovat samanlaiset kuin sinunkin. Haaveilet vaan jostain epätodellisesta. Meillä on kaikki eväät kukoistavaan parisuhteeseen: intohimoa, luottamusta, ymmärrystä, kunnioitusta... mukavaa kaikin puolin, yhteinen aikamme on ollut mahtavaa. Mutta et luota itseesi, koska kuitenkin haikailet jonkin perään. Olen sitä mieltä, että se mitä etsit, ei ole todellista. Se on illuusio, jota kutsutaan rakkaudeksi, jokin prinsessaunelma ken ties. Sitä voit tavoitella koko elämäsi, mutta lopulta huomaat, että olet elänyt onnettoman elämän... onni on aina tässä hetkessä, ja se kumpuaa meistä itsestämme. Hukkaan olet nyt onneasi heittämässä, usko pois. Se, mitä tarvitsemme, on meillä tässä ja nyt. Jos et sitä tajua, päästän sinut kyllä onneasi etsimään. Suren silti meidän molempien puolesta :( ...teet suuren virheen, mutta en voi mitenkään muuttaa sitä tosiasiaa, että haaveidesi luoma illuusio ohjaa sinut pois luotani. Ja vaikka yrittäisitkin jakaa tulevaisuuden kanssani, sinulla on edelleen haaveesi, jotka tekevät sinut onnettomaksi vaikka kaikki olisikin hyvin. Tunteet ovat mystisiä ja ohjaavat usein harhaan. Koskaan ei voi tietää, mikä on oikein ja mikä väärin... silti valinta on aina tehtävä.
On tämä
niin vaikeaa :(
351305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
En haikaile kenenkään perään. En vain jaksa ymmärtää, mitä tämä kaikki merkitsee. Voiko tämä olla minua varten. Mitä jos rakastat toista, sitä josta haaveilet täällä. Mitä jos jokin päivä heräämme ja ihmettelemme, kuka tuo tuossa vieressä on ja mitä se siinä tekee. Mitä jos tämä ei kestäkään. Minä rakastan sinua jollain tavalla, se on varmaa. Mutta mitä sinä teet täällä, kun sinulla on minut? Kysyn vaan.
Tiedän, että et haikaile kenenkään perään. Et vain osaa elää tässä hetkessä. Tai silloin osaat kun sinua pitelen, mutta kun olen poissa, haaveilet jostain paremmasta, täydellisemmästä tunteesta... siitä, mikä mielestäsi on se puuttuva pala. Kun vain osaisit keskittyä siihen mitä on, tässä ja nyt :(
En haaveile. Puran turhaumia. Välillä. Välillä vain mietin hiljaa itsekseni. Hyvinä päivinä. Ja tuo voi siltä osin olla etten tiedä mitä ajatella tästä kaikesta. En halua ketään muuta, enkä olla ilman sinua ja se on pelottavaa. Siinä joutuu haavoittuvaksi. Ei voikaan kontrolloida omaa elämäänsä. On jotenkin snadisti riippuvainen toisesta. Sitä kai se on. Pelkoa.
Olet sanonut, että pelkäät, et osaa, jne... et myöskään päästä helposti lähelle. Mitä enemmän yritän, sitä enemmän pakenet. En tiedä, mitä tekisin... et varmaan sinäkään. Tässä ei ole mitään järkeä, välitämme toisistamme, mutta kaikki vaan on niin vaikeaa kun jotain pitäisi päättää, oikeesti olla yhdessä tai sitten ei....
Mitäkähän sä taas höpäjät? Mä en haaveile kenestäkään muusta kuin sinusta (jos olet hän) ja minun onneni on sinun kanssa :)
No tää on anonyymi- palsta ainakin suurimmalle osalle meistä. Ja tuo naapuripalsta on Ikävä. Olen miettinyt mitä hän siellä tekee. Jos hänellä kerran on se mitä hän haluaa. mä en ikävöi mitään en ketään paitsi häntä. Siis en ikävöi ketään päätoimisesti, mutta hän näyttää tekevän niin. Siksi pientä purkausta, tulikiveä ja sen sellaista.
xxxJa tuo naapuripalsta on Ikävä. xxx
Mikä palsta?
Haiskahtaa kyllä ns. "sitoutumiskammolle" nyt kun olen lukenut muutamia vuodatuksia eri palstoilta. Onko muilla kokemuksia? Ja mielelläni haluaisin kuulla sitoutumiskammoisten mielipiteistä ja kokemuksista? Onkohan tässä mitään tehtävissä? :'(
Luin juuri aloittajan tekstin ja samalla siihen tulleet vastaukset. Osittain saattaa olla noin, kuten siitä on kerrottu. Minulle olisi kaikki selvempää, jos rakkauteni kohde viestisi vaikka kerran tekstarilla, milloin voin tulla.
Tulen ja olen valmistautunut kaikkeen mahdolliseen, koska en odota mitään muuta kuin ihmistäni, suuren rakkauteni kohdetta. Olen elämässäni joutunut pinnistelemään niin kovin ja minusta on suurinta rakkautta, jos olen juuri tämänlaisena hyväksytty. Tunnen niin kun olen seurassasi. Olen surullinen, jos arkuuteni takia menetän kaiken, elämäni merkittävimmän ihmisen. Auta hyvä ihminen minua nyt, kun tiedät mikä olen. Rakastunut läpikotaisin.
Tässä ois yksi kammoa poteva nainen. Lopetin juuri ihan kivan suhteen kammon vuoksi Ja muutaman muunki ennemmin. Kärsin siitä itsekkin tosi paljon ja siitä et se tuottaa myös toiselle pahan mielen. Mies oli minua hiukan vanhempi seksi ja läheisyys oli aivan loistavaa. Mutta sit se iskee: Ahdistus. Etten enää ole vapaa tekemäänn ja olemaan kuinka haluaisin. Että toinen odottaa mua jossain Toisen ihmisen odotukset minusta itsestäni.. Nytkin tunteet on hyvin sekavat,. Ehkä pitäisi edetä suhteessa vähän hitaammin ja kuullostella, en tiedä. Mikä se tunne sit on? Ehkä niitä unelmia jotka ei minun kohdalla ikinä toteudu.
Sinulla on tuollainen tunne sisälläsi itselläsi,jos olet rehellinen olet itse se joka haaveilee ,ei hän.
Voice kesken mut tähän on vastattava myöhemmin ja höh!
No niin. Mulla ei ole mitään prinsessaunelmia tosin kyllä tarpeita tull huomioiduksi ja hyvänä pidetyksi. Se mitä odotan on kunnioitus ja arvostus sille, että sitoudun toiseen ihmiseen. En enää ikinä halua kumppaniksi ihmistä, joka on omassa perusperheessä vanhempiaan seuratessa oppinut parisuhteen vahvistamisen mustasukkaisuuden ja kohtausten, uskottomuuden kautta. Minusta ei saa hutsua tekemälläkään, ei edes kostomielessä. MInä uskon uskollisuuteen ja siihen, että sitä kunnioitetaan eikä katsota kyvyttömyyttä huoraamiseen nynnyilyksi. Ihmisellä pitää olla moraali ja arvomaailma kohdillaan. Toiseen ihmiseen pitää voida luottaa niin että se rintamasuunta on sama muuta maailmaa vastaan vaikka keskenään särmiä hiotaankin. Nämä vaatimukset on aivan mahdottomia nykyaikaisessa kertakäyttökulttuurissa. Olen liian vanhanaikainen, vakavamielinen ja moralisti. Valitan!
Kuulostat aivan häneltä :-)
Tsemppiä!
OL2V14, sinä kuulostat häneltä. Mitä teet tällä palstalla?
No minä kirjoitan ajatuksiani ja tuntemuksia, joita hänen ilmestyminen aiheutti elämälleni ja yritän samalla saada jotakin mitä en itsekään oikein tiedä että mitä yritän ja miksi.
Ehket ole hän, mutta jos olet, minulla on ikävä :)
Mitä ihmettä ikävöit? :)
Kiitän : )
mieleen, miten sitä ehkä joskus kuvitteli kaikenlaista ihmeellistä, ja jossain vaiheessa tajusi, että kaikkein tärkeintä ja romanttisinta olisi se aitous. Se, että ei tarvitsisi miettiä, onko jotakin vai eikö, vaan jotain todellista. Että sen vain tietää. Itse ajattelisi, että siinä on jotain aitoa, ja toinenkin ajattelisi samoin.
Ehkä tuossa aloittajan tilanteessa on mahdollista puhua oikeassa elämässä sen jonkun kanssa? Kommenttini ei oikeastaan liittynyt mihinkään, kunhan keksin kirjoittaa.
oi oi, mitä kirjoitusta. Luottaa tunteeseen. Syvällä sisimmässä rakastan häntä niin että sille ei ole olemassa mitään vertauskuvaa (köyhä mieli), ja mä en saisi edes sanoa niin, koska mä luulen että hän haluaa hallita sitäkin ketkä saavat tuntea tunteita häntä kohtaan...Miksi hänellä on sitten oikeus tehdä sitä mitä tekee??? Koska hän on hän... mutta mä tiedän että hän on ihminen joka tuntee empatiaa eikä halua satuttaa muutakuin paskoja..
Kuulostaa aikamoiselta mysteerimieheltä :) Vaikka useat liittävät noita ominaisuuksia narsismiin, kyse voi olla myös epäluottamuksesta, aiheellisesti tai aiheetta.
Voi se olla epäluottamustakin ja varmasti ihan aiheesta. Aihe vaan on sellainen, jota sekoittaa palstat ja todellisuus hyvin pahasti. Naurettavaa mutta täysin totta. Hän saa siis pitää palstat fantasiamaana ja minä todellisuuden todellisuutena.
Uskomatonta tavallaan :)) mikä helvetin sotku, mutta rohkeutta vaatii molemmilta osapuolilta astua todellisuuteen jos mielii joskus tähän jotakin selvyyttä haluavan. En tarkoita mitään mutta selvyytta kuin edes sitä että voisi osoittaa hänelle sen arvostuksen ja olkoon sitten vaikka ihailua ja mitä tahansa hyvää.... :)
On todella helppo kirjoittaa täällä ruudun takana kun hänen olemuksensa ei ole läsnä :). Kerran näin hänet pitkän matkan päästä muuttuneena paljonkin ja sain oikein rauhassa vetästä henkeä ja seurailla häntä. (Hih, jos olisitkin täällä, vilkutus vaan täältä ))No, vaikutus on suunnilleen aina sama että se syke nousee, ja muu maailma jotekin katoaa ympäriltä ja loppupäivän olen täysin sekaisin :(
Ja se että kun haluaisin tehdä jotakin kaunista ja sitä mitä mielllään hänelle sanoa, niin tunnen oloni niin mittättömäksi ja arvottomaksi, että en osaa olla sen tunteen kanssa tai siinä tilanteessa. Ristiriitaista. Ja kaikki tämä mitä olen hänelle kuitenkin tehnyt tunnustuksieni kanssa.... :I
Ei mitään kokemusta sitoutumiskammosta siis???
Oon tavannut jo kolmea sorttia siitä... Siitä tuskin paranee, ennen kuin on itsensaä kanssa sinut... oma luuloni... mutta mielipiteitä, kiitos! :)
Nuo kolme sorttia (ns. sitoutumiskammo) käyvät ihan järkeen, ja ovat ihan ymmärrettäviä... "laastarisuhde" eli ei mitään mahdollisuutta, että mies pystyisi olemaan naiselle se oikea, vaikka tunnetta piisaisikin, se ei loppupeleissä riitä, koska nainen ei ole valmis sitoutumaan aikaisempien vastoinkäymisien takia (läheisyys alkaa jossain vaiheessa ahdistamaan). Toinen tapaus on huomionkipee naisihminen, joka juoksee baareissa melkeinpä jokaisen jätkän kimpussa... varsinkin, jos mies osoittaa lähempää kiinnostusta, juoksee nainen karkuun... tunnen tapauksen, enkä ole ainut mies, joka lähestyy... tälle naiselle riittää siis pinnallinen tuttavuus (haluaisi enemmän), mutta ei uskalla tutustua lähemmin (sanoi minulle itse suoraan tämän lopulta). Kolmas tapaus on ns. "haaveilija", joka odottaa jatkuvasti jotain parempaa, omaa kuitenkin huonon itsetunnon, saa lopulta haluamansa ns. "sen oikean", kunhan ensin löytää itsensä... nämä kaikki, olivat sitten miehiä tai naisia, ovat valmiita rakkauteen vasta kun rakastavat ensin itseään... olen iloinen, että olen oppinut taas paljon, ja haluan jakaa tämän teidän kanssa ihmisten kanssa :D
kuka on niin tollo että plussaa paskaa?
Saako sillä bonusta itsetuntoon?
Kuulostat tutulta. Kirjota lisää.
Oletko ajatellut sitä että vaikka välittää ja on ihanaa niin ei se riitä loppuelämäksi? Tarvitaan rakastamista jotta molemmat voivat olla onnellisia.
Entä jos toinen ei ollut sydämessään vapaa alustakaan asti? Entä jos toinen heijasteli rakkauttaan toista kohtaan sinua kohtaan alussa?
Voiko koskaan tietää mikä riittää loppuelämäksi? Hän haluaa rakastaa, muttei pysty... ei ole valmis ja piste. Seurustelu on tutustumista varten, mutta hän ei ole valmis laskemaan puolustustaan, ei uskalla luottaa. Asiasta ollaan puhuttu. Hän kyllä haluaisi, mutta ei pysty. Rakastan niin paljon kuin pystyn, samoin hän omalla tahollaan. En painosta mihinkään, katson päivän kerrallaan ja olen läsnä.
Eikä rakastaminen tule koskaan kysymykseenkään, jos ei sille anna mahdollisuutta
että kun ihmiset on oikeesti eläneet yhdessä ja on mahollisuus olla, puhua etc .. nii
kuiteskin tullaan tänne sitä asiaa jauhaan. se ei mee mun kaaliin koskaan.
mä pidän kuiteski sitä et ollaan jo yhessä niin onnellisena asiana et pitäs sillon voida puhua.
mulla.
Eiköhän ap ole puhunutkin. Joskus tekee hyvää kirjoitella omia ajatuksia selkeyttääkseen ja jotta saa vähän perpektiiviä. Lähellä kun näkee niin vähän. Jos vielä lisäksi julkaisee kirjoituksen niin voi saada muidenkin näkemystä asiaan.
Joskus ikävöinnin kohteelle vain ei voi puhua. Oma kohteeni on matkalla vaikeaan alkoholismiin joten hänelle on lähes mahdoton takoa järkeä kaaliin. Mutta unohdus on jo alkanut, ei hätää.
en ole täällä varsinaisesti mitään itkemässä, kunhan haluan keskustelua kyseisestä aiheesta, ja muunlaista näkökulmaa tietysti. Pystyn kyllä puhumaan kyseisen henkilön kanssa, siitä ei ole kyse. Tämä nainen on vain ehkä jotenkin sekasin tunteidensa kanssa. Puhuminen ei läheskään aina muuta mitään, silloin asioita täytyy alkaa vaan hyväksymään, toista ihmistä kun ei voi muuttaa eikä kannata edes yrittää mitään sellaista.
niin vaikeaa olla nainen miehenä