Joka vanhoja muistaa,sitä tikulla silmään,

ken "Linnan tähdissä", hän on mainio pakkaus kerta kaikkiaan!
Ehkä meidän ikäluokkaammekin. Ja hänellä on arvot kohdallaan, isänmaallisuutta, valtavasti energiaa ja innokkuutta.

Sodan lapsia olemme, Lenita puhkesi kyyneliin kertoessaan sodasta ja sotainvalideista. Suomen Neito, joksi hanet on valittu v. 1954 (juuri sotakorvausten maksamisen aikaan) keräsi rahaa sotainvalidien kuntoutukseen, oli sokeita, oli jalkavammaisia ja muita...Lenita itki. Ja myös eräs toinenkin tähti kyynelehti.

Ei tikulla simään Lenitaa eikä muitakaan muistelijoita, meillähän on ollut kieltoja ja tabuja, mutta nyt voidaan puhua.

Hyvää yötä kaikille!

:)

eikä sotaveteraaneista saanut pitkään aikaan edes puhua, kyllä on ollut nurjaa suhtautuminen!
Ja lottien työtä on väheksytty, mutta nyt onneksi jo se myöskin tunnustetaan.
Miksi juuri Suomessa ihmiset alistetaan kielloilla puhumattomiksi?
Varmaan historian takia, sukupolvien taakka harteilla alistaa meitä edelleen. Se ainakin on varmaa, että puhumisen kielto tekee hulluja. Kyllä täytyy saada sanoa!

Tiedän, että olen niitä vähemmän pidettyjä eli paljon haukuttuja, mutta muuksi en voi muuttua. Muutamia sanoja sinulle, rituliini:

Olen huomattavan kriittinen ihminen ja yritän olla sitä myös itselleni. Tunnustuksia en juuri anna ja harva niitä ansaitseekaan.

Voit olla ylpeä taidoistasi ajatella ja kirjoittaa. Olet sellainen palstan perusihminen jota se tarvitsee. Osaat kirjoittaa elämästä ja arjestasi hyvin sattuvasti, vähään tyytyen, valittamatta.

Olet ollut kirjoittaja, jonka edesottamuksia ja elämää olen seurannut kuin puskasta.

Anteeksi kurkisteluni!

Minä tykkään muistelkaa vaan ,olen hyvin innostunut lukemaan ,vanhoja
muistoja se tekee hyvää tämän hetkiselle kilpajuoksulle. Kyllä 50v aikan
on maailma muuttunut,varmaa edessämme ei niin kiivasta tahtia tule olemaan.
On erittäin ihanaa ,kun meidän ikäiset ovat terveinä ja energisenä pysyneet ja tuovat meille saamattamille ,niitä esille. Heitä naisissakin on aika monta ,esim:
KATRI-HELENA LENITA MUUTAMA muitakin. MIEHET kertokaa tekin ulos päin suuntautuvista miehistä ,jotka antavat meille elämän iloa.heta

Ikäviä asioita on aivan turha muistella ne ovat olleet ja menneet.
Hyviä ja kauniita muistoja on ihan terveellistäkin muistella tulee hyvä mieli ja velatkin joskus saatavia.
Usein meillä "sisärenkaassa" muistellaan lasten kanssa tehtyjä töitä, retkiä tai jotain mikä on mukavana jäänyt mieleen. Nyt kun nämä piltit ovat jo itsekin selvinneet lasten kasvatuksesta kunnialla tähän päivään.
Onni että läheisenikin ovat myötämielisiä asiat on paljon helpompia hoitaa ja elää.
Mielellään muistelen vanhoja hyviä asioita, joskus jopa kyselen muistaako joku muukin.

todella hyvin, aivan vapaasti ja rohkeasti, innostuneena!

HYVÄ, Lenita!

Luulen, että koetut ikävät asiat palailevat ajoittain mieleen melko muuttumattomina, ellei näitä jotenkin työstetä. Valitettavasti.
Ei välttämättä auta vaikka ikäviä tapauksia tietoisesti yrittäisi muuttaa. Kas kun hyvät kuin huonotkin muistot on talletettu aivojen 'muistilevylle'.
Kuitenkin järjestelmällinen 'uudelleenkoulutus' voi ajanoloon saada aikaan parempaa asenneilmastoa myös ongelmakohteiden kaa.

teeni. Ja tuo sama pätee valtioidenkin kanssa, sillä niissä elää ihmisiä muistoineen, historioineen.

Suomi voi ystävälliset suhteet pitää kaikkiin muihin valtioihin parhaiten siten, että ei anna enää kävellä ylitseen ei Ruotsin, eikä Venäjän,
ja että tiedostaa meneet vääryydet, menneen sorron, ja ne voi sanoakin julki, niistä voidaan keskustellakin,
ja vasta silloin voi ystävälliset suhteet kaikkiin valtioihin muodostua, ja sellaiset on mahdollista pitää yllä.

Myöskin kotimaassa on saatava aikaan tasa-arvo siihenkin, ettei suomenruotsalaista vajaan 5 %n vähemmistöä enää rahallisesti tueta, ei myöskään Ahvenanmaata, joka tulee valtiollemme kalliiksi. Ei myöskään koulutusetuja saa pelkän kielen takia antaa tai pitää voimassa.

Ei siis enää suomettuneena Venäjään nähden eikä Ruotsin alusmaana, vaan itsenäisenä valtiona.

Silloin voisimme jopa pohjoismaista unionia ajatella.

Myös EUn kanssa on pidettävä kiinni itsemääräämisoikeudestamme, ja jos se ei toteudu, niin ainakin EMUsta on erottava.

Me emme ole Etelä-Euroopan alusmaa.
Suomi on itsenäinen, hyvin pärjäävä valtakunta, tasavalta.

Ja silloin voivat suhteet muihin maihin pysyä hyvinä - ja todella oikeasti ystävällisinä.

Meillä yli 70 vuotiailla on oma mielikuva vanhuksesta. Muistamme millaisia vanhukset olivat kun itse olimme nuoria. Erilaisiahan me olemme tietysti, olemme aikamme vanhuksia. Mutta eivät kai nuoret enää käytä vanhemmista ihmisistä useinkaan vanhus sanaa. Eikös niillä ole muita nimityksiä meitä varten, ei nyt juuri tähän hätään tule mieleen mitään.
Kun he ovat aikanaan vanhoja sanovat he puolestaan että emmehän me ole senioreja emmekä vanhoja, kun vertaavat itseään meihin jotka heidän nuoruudessaan olimme vanhoja.
Ottakaa tästä selvää jos saatte.

No niin, tuo on jo kypsää ja mukavaa luettavaa! Hämmästystä vain on aiheuttanut lukea kuinka syvällä on menneiden aikojen traumat iskostuneet joihinkin väestönosiin.
Siihen kun vedetään nekin, jotka jo ajat sitten ovat nähneet hedelmällisen kanssakäymisen mahdollisuudet naapurivaltioittemme välillä.
Onneksi maan ylin johto on sekä järkeä, että sivistystä omaavaa, ajattelevia ihmisiä nykypäivänä.

Vanhoja sukunsa asioita on hyvä kerrata ja muistella sukupolvienkin ajalta, näin tietäin elämänsä vanhemmatkin vaiheet ja voi kertoilla seuraaville sukupolville.
Itse olen ollut kuin "puusta pudonnut", kun en nuorempana saanut kuulla keneltäkään, mitä on ihan pienenä ollessani ollut, ennenkuin isäni pyytäen kertoi kuinka minä olin alkanut puhumaan ja mitä muutenkin puuhaillut pienenä ollessani.

Mitä olivat touhuilleet lapsuuteni aikana, mitä rakentaneet ja suunnitelleet.
Ennen isäni innostumista kertomaan sukumme asioista, olin kuin jotenkin ulkopuolinen itseni kanssa, näin minulle tuli tietoinen identtiteetti omaan elämääni.
Voi enemmän muistella niitä hauskoja ja normaaleja elämän muistoja, ei tarvitse jumittua vain niihin ikäviin, jotka voi suurelta osin unohtaakin.
On hyvää ja opettavaakin kertoilla menneistä ajoista, silloin tietää mihin elämään ja tapahtumaan on kuulunut, eri asia on jos ei enää muusta osaakaan jutella.

tuo klo 19.39 ''Olet oikeassa kap-", siinä on oikeita asioita sanottuna.

Nuoruuden aika on ohi ,mutta mitävikaa on tässä iässä . Itse olen ihan tyytyväinen , . kunhan vaan valmistuisin ennen kuolemaani

Ama muistaa hyvän kirjoittajan Iilin. Saatan kertoakin Iilille,että vielä häntä palstalla muistetaan, sillä joskus silloin tällöin viestillä toisiamme muistetaan.

Voi miten mukava kuulla Iilistä, hän oli yksi tämän palstan hienoista ihmisistä ja aina huomaavainen herrasmies. Vielä toisellakin saitilla tavattiin ja jatkettiin viestittelyä. Kerro terveisiä, ja minäkin monen monen muun ohella kaipaan häntä kirjoittelemaan

ja sen että hän poisti paljon viestejään Kahvipirtistäsilloin kun hän läksi.Hän oli viisas kirjoittaja,miksiköhän hän läht pois??

Kiitos teille ihanat ihmiset.Minulla oli työntäyteinen viikko ja kone oikkuilee.
Kävin tänään omaishoitajaystäväni nimppareilla ja totesin,että minulla menee vielä hyvin.
Toi aloitus on noita kansanomaisia lauseenparsia,joita ei pidä ottaa niin kirjaimellisesti.

Lenita on todella uraauurtava nainen,mitä naisena olemiseen tulee,hän on paitsi kaunis myös ekonomikoulutuksellaan sanavalmis,eikä pidä kynttilää vakanalla.
Lenitan myötävaikutuksella Linnantähdet ovat saaneet glamouria ja keskusteluihin syvyyttä joskin pieni flörttikin on suotavaa.Naiset ovat sivistyneitä ja kauniita,jota herraseurasta ei voida sanoa,paitsi meidän Eikkamme,hän vain niin ujo.
Ii-li tuo keskustelupalstojen ritariässä,aikoinaan antoi meille naisillekin,naisille kuuluvan arvon.Hän oli jotenkin niin erilainen,aina sovitteleva ei koskaan loukkaava.Silloin halusi ja uskalsi kirjoittaa sillä omalla kielellään ja tunteellaan.
Oli tunne,että olimme yhtä suurta keskusteluperhettä.
Ullamirjamille voimia putkiremppa kaaokseen.
Meille kaikille sodanlapsille,olemme selvinneet työtä tekemällä ja toisiamme tukemalla,tukekaamme toisiamme myös nyt,kun sitä monikin kipeimmin tarvitsemme Ama

Ei aika mennyt koskaan enää palaa... Se on vain hyväksyttävä.

Silloin tuntuisi pahalta, jos ei olisi valmis lähtöön sen takia, että jokin ´projekti´ olisi vielä kesken. Itselläni ei ole mikään kesken.

En tiedä, mutta luulen, että olen valmis.

Siskot,kuin sisiliskot me pysytään lujina,emme tuonpuoleeseen ollä lähdössä,vaan pilkille Amakin menee.Tottakai hiljennyn ja kiitän luojaani hyvin nukutusta yöstä,pyydän varjelusta perheelleni ja kattimateille,siis kissoille ja jopa joskus,kun oikein tulee lunta tupaan,vihamiehilleni,se on aika paljon.
Rukous on kantava voima minun elämässäni ja se että saan olla sanansaattajana ja esirukoilijana.En senkummemmin luojaani ajattele,ihailen luojani antamaa aurinkoista päivää ja kurrea jolta siemenet loppu.
Mun muistihöperö nassukka lähti jo koiran kanssa lenkille ja samoin teen pikapikaa.
Voi kuinka tärkeitä te kaikki olette minulle,kiitos että saan olla osa tätä ketjua.
Aurinkoista sunnuntaita teille kaikille,en aio pudota heikkoihin jäihin.
Jäitä hattuun muuten kaikille jäillä liikkujille,jäät ovat todella heikkoja Ama