Haluaisin tutustua suhun, olla sulle tärkeä. Mutta vaikka häiväisin tämän kilpailun. Tiedän että selviän. On niin paljon kuitenkin sellaista mistä pitää kiinni, mitä kohti kävellä. Pienin haparoivin askelin mutta kuitenkin eteenpäin.
kävi miten kävi
en kilpaile
16259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tiedän. Ajattelen hänestä samoin. Ja tiesin sen jo jouluna 2011. Että se oman hän. Tunne on pikku hiljaa varmistunut. Hän on paras puuronkeittäjä jonka olen tavannut. Ja on hänellä muitakin kykyjä. Se oli oikeastaan kädet joihin ensiksi ihastuin. Ja niihin sinisiin silmiin. Hymyyn ja huumorintajuun. Ihmiseen. Katseeseen, jonka tavoitan vieläkin joskus. Mieheen.
Yksi siniset silmät omistava hymyilevä puuronkeittäjämies kilpailuttaa edelleen kahta naista, ja kaksi uutta on kiikarissa.
Hänellä kenelle tämän kirjoitin ei ole sinisiä silmiä. Mutta taitaa tuo sinisilmä tarvita melkoisen puuropadan että siitä riittää kaikille.
Mikä kilpailu nyt on muka käynnissä, tutustu ja ole totta hänelle! Härkää sarvista nyt! ;)
Kyllä on, ehkä osaltani hävitty sellainen. Mutta en jaksa surra asiaa. En enää. Ei elämä ole tarkoitettu siihen että näivettyy yksin netin ääreen.
Miten niin hävitty? oletko edes jutellut asiasta hänen kanssaan, tuskin.
Ei mun tarvitse, huomaan sen muutenkin. Sitä paitsi en ole päässyt edes puhe-etäisyydelle. Mutta joku muua näemmä on.
Ei ole kukaan, ei kukaan! Kaikki auki, junnaa paikallaan
Eikä junnaa hänen kohdallaan. Hän on löytänyt toisen, osaan kyllä lukea. Mun täytyy itsekkin jatkaa eteenpäin ja lopettaa tämä typerä haaveilu. Hän huomasi että olen täällä ja kaipaan häntä. Jos hän olisi mut halunnut hän olisi tehnyt jotain.
Olet taistelija ja voittaja. Olen miettinyt kuule paljon meitä, tähän meidän kohtaamiseen on joku selitys, mutta sitä tässä vaiheessa voidaan vaan arvailla, mutta sellainen on.
Se vielä yksi kaunis päivä meille avautuu.
Minulla on oma ajatus asiasta; olemme sielunkumppaneita ja tuemme toisiamme niin hyvinä kun ei niin hyvinä päivinä. Saamme hurjasti voimaa siitä ja sen voimalla jaksamme vielä elämää eteenpäin.
Tämä ei ole sattumaa, ei mikään kohdallamme. Uskon.
Eletään sen mukaan. Uskoen. Heikkoinakin hetkinä tiedän, hän kuuluu viereeni. Sinä olet siinä, koska niin pitää olla.
Ehkä kohtaamisella on se selitys, et kohtalo vie teitä/meitä yhteen, vai erisuuntiin?
Olet tärkeä ja rakas :)
Niin sinäkin. Ehkä löydät hänet jota kaipaat rinnallesi.
Toivottavasti aloittajaa saa sen kenestä noin kirjoittaa. Itse en enää ketään kaipaa tai edes etsi, koska opin jo vuosia sitten ettei mulle tässä elämässä ketään ole tarkoitettukaan. Jos toisin olis ollut tarkoitus, niin olishan joku minun kohdalle jo tullut. Teille muille toivotan onnea rakkauteen ja muihinkin asioihin mitä elämässä kohtaatte.
Et voi sitä varmaksi tietää. Toivotan myös onnea elämään.