Hei kaikki kohtalontoverit. Ajattelimpa jakaa tuntemuksiani teille.
Olen 19- vuotias abiturientti ja kärsin näistä pirun pakko-oireista. Ylioppilaskirjoitukset ovat pahimmoilleen käynnissä ja ahdistus on aika voimakasta, mikä lisää inhottavalla tavalla pakko-oireita. Tämäkin aika olisi ollut järkevämpi käyttää lukemiseen, mutta ei siitä oikein mitään tule, kun jumittaa yhdessä sanassa tai lauseessa valtaosan ajasta. Osa aineista jo tähän mennessä kirjoitettu ja harmittaa jo etukäteen, sillä tiedän, että olisin pystynyt parempaan. Olen melko vaativa itseltäni. Lukeminen on ollut hankalaa jo mainitsemieni pakkoajatusten vuoksi. Saatan jumittaa yhdessä sanassa tai lauseessa pitkiä aikoja miettien sanojen merkityksiä ja sitä, että ymmärsinkö merkityksen varmasti oikein, vaikka tiedän kuitenkin pohjimmiltani tajuavani tekstin jo ensimäisellä lukukerralla. Haeskelen ikään kuin eräänlaista "tiettyä tunnetta", että tietäisin ajatelleeni "oikein". Edellämainittu on ennenkaikkea turhauttavaa ja aikaa vievää hokemista, mikä on kuitenkin tehtävä, jotta saavuttaisi mielenrauhan ja voisi jatkaa lukemista aina seuraavaan takertumiskohtaan asti. Lukemisharrastukseni selvästi vähentynyt viimeisen kahden vuoden aikana ilmenneiden oireiden takia.
Muitakin pakko-oireita löytyy. Pienestä pitäen olen nyppinyt sormenpäitäni vereslihalle. Olen luullut olleeni sairastunut moneen erilaiseen tautiin ja tarkistellut paikkojani pakonomaisesti. Olen neuroottinen käsienpesun suhteen, saatan hinkata käsiäni hanan alla kymmeniä minuutteja ja aloittaa käsienpesun uudestaan jos esim. unohdan sulkea hanan paperin avulla. Toistelen asioita mielessäni mielessäni ja "oikein ajateltu" asia vaatii vielä "vahvistuksen" monimutkaisen rituaalin kautta, joka koostuu "tietynlaisista" ajatuksista ja "tietynlaisesta" hengittämisestä tai ruumiinosan liikkeestä, milloin mistäkin. Saatan lisäksi jankuttaa saman asian useaan otteeseen toiselle henkilölle.
Kuulostaa sekavalta? Tiedän. Ei noita oireita jaksaisikaan, jos kaikki olisi päällä yhtäaikaa ja koko ajan. Yleensä pinnalla on vain joku tietty pakko-oire kerrallaan. Lisäksi välillä on helpompia ja lähes oireettomia kausia, mutta etenkin stressin kasvaessa oireet lisääntyvät.
Sekavan tekstini tarkoitus oli purkaa hieman turhautumusta ja kertoa oireistani. Kommentoida voi vapaasti ja etenkin muiden pakko-oireisten opiskelijoiden kokemukset ovat tervetulleita.
Olen 19- vuotias abiturientti ja kärsin näistä pirun pakko-oireista. Ylioppilaskirjoitukset ovat pahimmoilleen käynnissä ja ahdistus on aika voimakasta, mikä lisää inhottavalla tavalla pakko-oireita. Tämäkin aika olisi ollut järkevämpi käyttää lukemiseen, mutta ei siitä oikein mitään tule, kun jumittaa yhdessä sanassa tai lauseessa valtaosan ajasta. Osa aineista jo tähän mennessä kirjoitettu ja harmittaa jo etukäteen, sillä tiedän, että olisin pystynyt parempaan. Olen melko vaativa itseltäni. Lukeminen on ollut hankalaa jo mainitsemieni pakkoajatusten vuoksi. Saatan jumittaa yhdessä sanassa tai lauseessa pitkiä aikoja miettien sanojen merkityksiä ja sitä, että ymmärsinkö merkityksen varmasti oikein, vaikka tiedän kuitenkin pohjimmiltani tajuavani tekstin jo ensimäisellä lukukerralla. Haeskelen ikään kuin eräänlaista "tiettyä tunnetta", että tietäisin ajatelleeni "oikein". Edellämainittu on ennenkaikkea turhauttavaa ja aikaa vievää hokemista, mikä on kuitenkin tehtävä, jotta saavuttaisi mielenrauhan ja voisi jatkaa lukemista aina seuraavaan takertumiskohtaan asti. Lukemisharrastukseni selvästi vähentynyt viimeisen kahden vuoden aikana ilmenneiden oireiden takia.
Muitakin pakko-oireita löytyy. Pienestä pitäen olen nyppinyt sormenpäitäni vereslihalle. Olen luullut olleeni sairastunut moneen erilaiseen tautiin ja tarkistellut paikkojani pakonomaisesti. Olen neuroottinen käsienpesun suhteen, saatan hinkata käsiäni hanan alla kymmeniä minuutteja ja aloittaa käsienpesun uudestaan jos esim. unohdan sulkea hanan paperin avulla. Toistelen asioita mielessäni mielessäni ja "oikein ajateltu" asia vaatii vielä "vahvistuksen" monimutkaisen rituaalin kautta, joka koostuu "tietynlaisista" ajatuksista ja "tietynlaisesta" hengittämisestä tai ruumiinosan liikkeestä, milloin mistäkin. Saatan lisäksi jankuttaa saman asian useaan otteeseen toiselle henkilölle.
Kuulostaa sekavalta? Tiedän. Ei noita oireita jaksaisikaan, jos kaikki olisi päällä yhtäaikaa ja koko ajan. Yleensä pinnalla on vain joku tietty pakko-oire kerrallaan. Lisäksi välillä on helpompia ja lähes oireettomia kausia, mutta etenkin stressin kasvaessa oireet lisääntyvät.
Sekavan tekstini tarkoitus oli purkaa hieman turhautumusta ja kertoa oireistani. Kommentoida voi vapaasti ja etenkin muiden pakko-oireisten opiskelijoiden kokemukset ovat tervetulleita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ikävää, että sulla on tollaisia ongelmia. Älä enää hae sitä tiettyä tunnetta, että olisit ajatellut oikein. Älä jää turhiin rituaaleihin ja muuhun turhaan, ne heikentää sun elämänlaatua.
Hei!
Ymmärrän sinua hyvin, nimittäin itsellänikin on ollut ja on tuota takertumista sanaan tai lauseeseen ja niiden lukemista uudelleen ja uudelleen. Se haittaa tosi paljon opiskelua, itse olen 16-vuotias, just päättämässä peruskoulun. pakko-oireet on tosi hankalii koulun suhteen, kun ite pitää myös kirjottaessa saada jokainen kirjain täydelliseksi mikä hidastaa tosi paljon muistiinpanojen tekoa. Nyt menee onneks paremmin, on lääkitys jonka avulla oon saanu otteen taas elämästä ja myös mukana ollut ahistus ja lukemattomat muut pakko-oireet helpottuneet huomattavasti ja voi taas nauttia elämästä paremmin kun ei tartte enää miettii pakkotoimintoja ja -ajatuksia koko ajan. Joulun aikaan olin ihan rikki itkin vaan koko ajan kun en pystynyt tekemään mitään ja pahens vielä sekin kun tuntu et menee koko nuoruuden parhaat ajat hukkaan. Onneks olin kuitenkin uskaltanu kertoo vanhemmille asiasta ja sain apua, tuntu kyllä ihan toivottomalta. Tsemppiä sulle että jaksat näitten ihan niiku sanoit pirun pakko-oireiden kanssa ja niihin on mahollista löytää apua ja myös ite oon näitten myötä oppinu tuntee itteeni enempi ja myös löytäny keinoja hallita edes jonkin verran ja päästä välillä myös pakko-oireiden yläpuolelle. Jaksamista kaikille pakko-oireiden kanssa kamppaileville ja toivotaan että kevät tuo valoa ja helpotusta meille kaikille! :)
niinköjj
Tuli ku kaupan hyllyltä. Sä osasit sen pukee sanoiksi, mullaki lukiessa samanlaista. Jotenki sen sanan pitää "kirkastua", ja sitte muka vasta tajuaa. Pitää oikeen kunnolla sisäisellä äänellä ajatella kaikki. Onneks tosta pääsi eroon, ku vaan lopetti sen. Toinen lukemiseen liittyvä pakkoajatus mulla oli sellanen, että näkymätön naru kiersi tekstiä joka puolelta. Kirjaimien läpi, yli, ali. Tietty piti symmetrisyys pysyä siinä jutus ja se oli sen idea. Se aina joskus tulee vielä, mutta siihenki vain tein stopin, tein sen vain. Älykkyys voi kummakumma pahentaa noita, kun tajuaa tavallaan enemmän ja vaikeempia yhdistelmiä kaikesta. Mä oon tosiaan 20-vuotias ja ylioppilas kanssa, viime keväältä. Muistaakseni kirjotuksiin lukiessa oli joo pakkoajatuksia, ehkä enemmän kuitenkin joihinkin tylsiin kokeisiin lukiessa. Ehkä just OCD on yks syy, miks reaaliaineet ei napannu. Toisaalta muut aineet kiinnosti vaan enemmän. : D tsemppiä, kyllä se siitä ! :)
Minulla on juurikin samallaista, ahdistaa se että välillä "en luota" omiin silmiin, joku teksti pitää lukea monta kertaa ennenkuin "pääsen jatkamaan". Esim. netissä tämä ärsyttää suunnattomasti kun luen jotain palstoja. Luulen että en lue kirjojakaan enää niin paljon juuri tämän takia koska siitä muodostuu niin vaivalloista. Kirjoja lukiessa joudun tarkistamaan sivujen numerot että varmasti "en hyppää" sivun ylitse tai että kirjasta ei puutu sivua..
Syön Sertralinia 200 mg pakko-oireiseen häiriööni, mitä lääkkeitä teillä on?
ehdotettu tuota Sertralinia pakko-oireisen häiriön hoitoon...en ole vielä kokeillut, kannattaako? Annostus olisi aluksi tietty pieni ja siitä mahdollisesti nostettaisiin. Itselläni myös etenkin stressin seurauksena lukeminenkin vaikeutuu aloittajan kuvaamalla tavalla, muiden "kivojen pikku oireiden" lisäksi. Eikä sekään asioita varsinaisesti helpota, että opiskelen yliopistossa ja jokaista tenttiä kohden olisi luettavana useampi sata sivua, useimmiten vielä englanniksi. Tulevaisuus näyttää aika synkältä, jollei parannusta saa lääkkeistä, koska myös tulevissa työtehtävissä joutuu takuuvarmasti kirjoittamaan ja lukemaan paljon.
Joo annostus on pieni alussa ja portaittain nostetaan, minulla oli alussa 50mg, sitten 100 ja nyt syön maksimi-annosta. Aloittaja, sinulla ei ole ilmeisesti lääkitystä vielä? Ehdottomasti suosittelen että hakeudut hoitoon. Itse olen aloittanut psykoterapian, joka tuntuu minulle todelliselta avulta.
Söin aiemmin Optiparia joka sitten vaihdettiin tuohon Sertraliniin, se on paremmin soveltuva pakko-oireisen häiriön hoitoon. Mielestäni lääkitys terapia yhdessä antaa parempia tuloksia, itselläni terapia on vasta alussa, vielä en näe että "millainen minusta tulee.." Tämä se juuri onkin, en tiedä millainen minusta "pitäisi" tulla, koska en osaa kuvitella itseäni "normaaliksi.." Pakko-oireet - ja ajatukset ovat olleet osa minua niin kauan :((