Äidilleni oli ehdotettu että haettaisiin omaishoidon tukea. Eli ilmeisesti minun pitäisi tehdä joku sopimus että hän olisi minun omaishoitajani. Olen kyllä häneltä pyytänyt apua ongelmiin ja puhunut pahasta olosta, mutta en koe olevani vammainen, niin etten pystyisi esim. kotoani poistumaan. Minun mielestäni tuo on alentavaa. Äitini yritti selittää että se on sitä varten että hän auttaa minua arjessa vähän. No tuskinpa sitä tukea saa ellei tee jonkinlaista sopimusta hoidosta. Eihän tästä tule yhtään mitään. Olen pääsemässä omille jaloilleni ja nyt minut pitäisi sitoa äitiini kuin olisin pikkulapsi. Ehdin jo suostua mutta sitten tajusin että hetkinen. Ymmärtäisin jos olisin huonosti voiva skitsofreenikko mutta en ihan niin koe. Eikö se ole kaikkien edun mukaista että mielenterveyskuntoutuja tulee toimeen omillaan?
Omaishoitaja
tttt88
1100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oliskohan sen omaishoidon tarkoitus olla vain pelkkä välivaihe siihen, että omaishoidostakin voisi lopulta luopua ja pärjäisit ihan täysin itsenäisesti? Jos äitisi on jo muutenkin ennestään osa elämääsi ja auttaa tarvittaessa niin eikö ole ihan taloudellisestikin kannattavaa käyttää hyväksi tämä oikeus hakea omaishoidon tukea, eri asia sitten myönnetäänkö sitä vai ei. Omiashoidontuki on tarkoitettu nimensä mukaan omaisellesi tueksi. Ehkä äitisi kaipaa sellaista tukea, jotta voi vastaavasti oman elämänsä kiireiltä ja velvollisuuksiltaan olla sinun tukenasi.