masennuksesta

Mitäs jos olisi vain itsensä kanssa tovin, istuu vaan alas, jos itkettää, antaa itkun tulla, jos suututtaa, antaa suuttumuksen tulla, mutta ei reagoi siihen. Antaa niiden vain tulla, ja tulla, ja tulla, ja mennä. Ei sitä loputtomiin kestä kellään. Varsinkaan jos ei taistele vastaan.

Eri tuntemukset ovat ihan normaaleja, vaikkakin kaikki yritetään nykymaailmassa järjellä selittää, niin tunteet voi vain tuntea kyseinen henkilö itse. Mistä ne johtuu, mistä ne ovat tulleet, hyvin yksilöllistä, eikä välttämättä järjellistä selitystä löydy. Pyöriiko mielessä jotain mielikuvia? Onko sattunut jotain ikävää?

Jaksamusta. Saman tyylisessä tilanteessa olen. Ainoa mistä olen saanut apua on ollut tuo, että antaa tulla vaan. Alku oli rankka, nyt on rauhottunut jo vähän. Tie on tuskainen, mutta jokaisen tuskan kokemisen jälkeen aina vain tuskattomampi. Olemalla itsensä kanssa saa kosketusta itseensä ja tunteisiinsa ja oppii hiljalleen tuntemaan ne ja elämään niiden kanssa. Nyky yhteiskunta kiireineeen, ärsykkeineen, metelineen ei tue tätä oikein yhtään.

Ala ennemmin terveysintoilijaksi. Laskeskele kulutettuja kaloreita ja sykemittari lenkille ja kuntopyöräilyyn mukaan. Luontaistuotekaupasta saa erilaisia yrttejä ja tavallisesta ruokakaupasta monivitamiineja. Se voi olla yksinkertaisesti liian niukka ruokavalio etenkin jos on syönyt laitossapuskoita. Vaikka teet itsekin niin siinä jää helposti päivän vitamiinit saamatta.

Minulla on skitsodiagnoosi mutta minua suositellaan työkkärin kursseille lääkärin toimesta kun sitä pyysin. Eli tsemppiä terveellä ruokavaliolla ja etenkin potkua kinttuihin. Se voi ollakin mukavampi lähteä vähän ulos lenkille vaikka nukuttaisi lisäravinteiden puutteen vuoksi. Sitä voi olla kuin nuukahtanut kukka joka ei ole saanut tarpeeksi ravinteita ja niillekin niitä lisäravinteita ja kasvatuslamppuja on.

Lisäravinteilla elämäniloa,ainakin sata kiloa.