Yksinhuoltajaksi omasta tahdosta?

Aivan luonnollistahan tuo lapsen haluaminen.
Aivan samoin kuin sinuun on ohjelmoitu lapsen
haluaminen, on lapseen ohjelmoitu halu äitiin ja
isään. Mieti sitä.

lapsi on iso asia.
se on 20-30 vuoden panostus.

tässä kovassa maailmassa ja kovemmaksi muuttuu,
menestyy vain parhaista asemmista lähtevät lapset.
kaiymmärrät että yksinhuoltajalla on jo
lähtöasema huono.

tulee monta kertaa suuria kysymyksiä, joihin ei
saa vastausta ystäviltä, vaan ainoastaan lapsen
kasvatukseen sitoutuneelta kumppanilta.
Yksin ei lasta pysty kunnolla kasvattamaan, jo
viiden vuoden kuluttua kyllästyy aina ja kaikesta
ottamaan vastuun. Pakko on kuitenkin jatkaa.

Ja lapsena menee kohtuullisesti. Mutta kun tulee
murrosikään alkaa lapset seuloutua.
Toiset ryyppää ja koulu ei luista. Toisilla menee
kaikki hyvin. Silloin varmasti OLET OSA LASTASI
ja toivot että hänelläkin menisi hyvin.
Mutta kai ymmärrät että moni perhekään ei pysty
pitämään lapsiaan oikealla tiellä kuinka
yksinhuoltaja.
Ei riitä hyvä palkka ja korkea koulutus. Lapsi on
kavereiden silmissä aina eri asemassa, kun on
vaan äiti. Et sinä voi maailmaa muuttaa.

Korkea koulutuskaan ja hyvät ihmissuhteet eivät
auta näkemään tosiaan kuinka kiltti lapsi muuttuu
aikuiseksi. SEN TIETÄÄ VAIN AIKUISEKSI LAPSENSA
SAANUT.

Jos et 30v. löydä kunnon miestä jonka uskot
pysyvän kotona ikuisesti. Joka ei ole jo vaimoa
vaihtanut (katso luottotiedot eli historia), pysy
lapsettomana.
Tietysti miestä voit saalistaa, kuten miehetkin
naisia. Mutta RYHDY, RYHTYKÄÄ kummiksi parille
lapselle ja olkaa onnellisia.

Kovaa tekstiä. Mutta varmaan viisikymmenvuotiaana
olet melkoisesti samaa mieltä.

Puhun kokemuksesta. Olen kolmea lasta , jokaista
vienyt lähes joka päivä, kymmenen vuotta (5v.-
16v.) jalkapallo-, koris- ja
jääkiekkoharkkoihin. kotimaan ja
ulkomaanmatkoille ja "puuhamaihin" joka kesä 3-5
kertaa.

Se on kovaa työtä, mutta ei muuten saa kukaan
kunnollisia lapsia tänäpäivänä.
Tulee joko juoppoja tai hiljaisia ja avuttomia.

On aivan tyhmää luulla että minä olen taitavampi
kuin muut.

Kyllä ilman lastakin voi olla onnellinen,
heitäkin on tänäpäivänä paljon.

...tee sitä, että hommaat lapsen tieten tahtoen,
että lapsi on isätön ja itse olet yksin lapsen
kanssa. Tiedän kokemuksesta, että se ei ole oikea
ja hyvä ratkaisu. Siitä tilanteesta on paljon
harmia molemmille, lapselle ja Sinulle. Lapsi
tarvii isän, edes tiedon kuka hän on ja
vähintäänkin tarvitsee olla edes kerran kuussa
kontaksti. Parasta tietysti ns. normaali suhde.
Ja äiti tarvii isän tukea ja apua lapsen kanssa,
vaikka isä ois pääsääntöisesti esim.
reissuhommissa, mutta kuitenkin on olemassa ja
jakamassa surut ja ilot elämässä, niin se on jo
paljon. Saati sitten jos on päivittäin kotona ja
hoitaa äitiä (ja lasta), jotta äiti taas jaksaa
yöt ja päivät hoitaa lasta ja tietysti myös antaa
rakkautta isälle. Kyllä luonto on näin asiat
tarkoittanut, joten nyt järki käteen ja kivaa
kunnon miestä ja isää etsimään, voi löytyä myös
ravintolasta.

vaan jos siltä tuntuu, että pystyt hoitamaan sen
lapsen itse.. Se vaati vaan tosi paljon urheutta
ja kärsivällisyyttä, mutta onhan siitä muutkin
selvinny. Voihan sen miehen rinnalleen hankkia
myöhemminkin, jos haluaa.. Onnea yritykselle!

Suomessa on yhä enemmän lapsia adoptoineita
yksinhuoltajia. Ota yhteyttä PeLaan tai
Interpediaan tms.

Olen lukenut viestisi useaan kertaan, monena eri
päivänä. Nyt kuitenkin haluaisin sanoa pari
mieleeni tullutta ajatusta.

Ei minusta ole outoa että toivoo lasta mutta ei
miestä. Mutta toive harvoin toteutuukaan ilman
miestä.

Oletko mielestäsi ansainnut lapsen? Et halua
miestä sekaan söhläämään, mutta haluat lapsen.
Minusta se on aika itsekäs ajatus. Minusta tuntuu
että et ajattele nyt lapsen parasta, jos lasta
lainkaan: haluat lapsen, ja haluat että hänellä
on vain sinut. Kuitenkin lapselle pitäisi olla
oikeus molempiin vanhempiin, myös isään.

Joku mainitsi täällä myös adoptiosta. Adoption
tulisi lähteä lasten edusta. Näin ei kuitenkaan
aina ole (rahan puutteesta myydyt lapset etc..).
Me pystymme tarjoamaan materiaalista
hyvinvointia, mutta joka ikinen tuntemani
uklomailta adoptoitu, nyt aikuinen, on joko
käynyt juurillaan tai etsii niitä. Moni haluaa
myös palata kotimaahansa.

Myös me vanhemmat, joilla on biologisia lapsia,
joudumme jonakin päivänä päästämään lapsistamme
irti.

Järjestelmä on mielestäsi ehkä tosi cool, mutta
ajattelisiko isätön lapsesi niin? Toisaalta,
kuinka hän voisi kaivata jotain, joka ei koskaan
olisi läsnä ollutkaan.

Minusta ajattelumallisi on kuitenkin pelottavan
itsekäs. Hormoneillakin voi olla osuutta asiaan,
varsinkin jos lähestyt riskisynnyttäjän ikää.

Harkitse nyt vielä.

varmin tapa saada tenavia ja välttyä taudeilta on
turvautua spermapankkiin, jos mielit vauvaa ilman
miestä

ÄLKÄÄ ENÄÄ VASTATKO MULLE, ASIA TULI JO SELVÄKSI!

Minä olen raskaana ja ei ole miestä. Enkä haluakaan. Tunnen etten ole miehistä sillä tavalla kiinnostunut.. Äh en tiedä. Ahdistaa hirveästi ajatus parisuhteesta jne. Haluan vain tämän lapsen. Hänen isänsä on kyllä tiedossa ja ollaan yhteyksissä ja hän aikoo olla isänä, ainakin nimenä papereissa.

Eiköhän se ole aika normaalia olla yksinhuoltaja.


Klinikan kautta kannattaa hoitaa, niin vältyt huoltajuuskiistoilta ja taudeilta tulet nopeasti raskaaksi!

http://mina.suomi24.fi/spermanluovuttaja/tiedot