Brittiseurat aallonpohjassa

Ei voi olla pelkkää sattumaa, että englantilaisjoukkueet, Chelsea ainoana poikkeuksena, ovat lähteneet KAIKKI jo tässä vaiheessa eurocupeista laulukuoroon. Valioliihgan johtotähdet Man City ja ManU putosivat ensin Mestareiden Liigasta jo lohkovaiheessa ja eilen vielä Eurooppa-liigastakin, vaikka vastassa oli "vain" keskitason eurooppalaisia joukkueita. Tottenham putosi jo Eurooppaliigan lohkovaiheessa, samoin Fulham ja Birmingham. Arsenal sentään pääsi Mestareiden Liigan pudotuskierroksille, mutta ensimmäisen kierroksen vastus AC Milan oli liian kova vastus Tykkimiehille.

Englantilaisseuroilla oli mittava edustus tämän kauden cupeissa, mutta romahdus oli täydellinen. Eityisesti ihmetyttää Valioliigaa koko kauden suvereenisti hallinneiden manchesterilaisten ja ehdottomaan kärkeen kuuluvan Tottenhamin surkeat esitykset eurokentillä. Ovatko vanhat tähdet väsyneitä? Miten on joukkuehengen laita isolla ulkomaalaisrahalla hankittujen palkkasotureiden keskuudessa?

Valioliigassahan on vähiten oman maan pelaajia kaikista Euroopan suurista liigoista, vain n. 30 % on englantilaisia. ManU:n eilen jatkosta pudottaneella Athletico Bilbaolla oli VAIN JA AINOASTAAN baskipelaajia. Seuralla on pyhä periaate ottaa riveihinsä vain syntyperältään baskeja. Aika erikoista nykypäivänä, että tällainen joukkue voi pärjätä noin hyvin. Tuulahdus vanhoista ajoista.

Miten sitten tulevaisuus? Euroopassa (UEFA) on esitetty ajatus, että jatkossa jokaisessa eurocupeihin osallistuvassa joukkueessa olisi oltava 8 oman maan pelaajaa. Tämä mahdollisesti voimaantuleva uusi sääntö vaikuttaisi rajusti juuri valioliigan joukkueisiin. Pahimmillaan, esim. Arsenalilla suurina menestyksen vuosina, ei ollut yhtään englantilaista edes penkillä ja valmentajakin ranskalainen. Lontoossa kutsutaankin Tykkimiehiä nykyään nimellä "Les Gunners." Entinen "Pride of North London" on kulkenut pitkän tien. Ja mitä tulee vastaan tien päässä?

Valioliigan ongelma mielestäni on liika rahan valta. Venäläiset, arabit, amerikkalaiset ja muut ulkomaalaiset miljardöörit syytävät pohjattomasti rahaa seuroihin ja jopa täysin keskinkertaisista pelaajista maksetaan tähtitieteellisiä summia. Samalla tie nousee pystyyn oman maan lahjakkuuksilta, kun valmiita ulkomaalaispelaajia löytyy ostettaviksi sen sijaan, että leivottaisiin englantilaisista lahjakkuuksista tähtiä ja näin ollen autettaisiin brittipalloilua. Miljardööreillä seurojen peräsimessä ei kuitenkaan ole kärsivällisyyttä, menestystä pitää tulla (kirjaimellisesti!) hintaan mihin hyvänsä. Ja nopeasti. Kehitys on mielestäni vähintäänkin epätervettä ja tuhoaa ennen pitkää brittifutiksen.

Miljardööreistä huolimatta monet seurat elävät yli varojensa ja sitäkin kautta voi tulla pää vetävän käteen ennen pitkää. UEFA on esittänyt myös, että seuroilla olisi otava tietty omavaraisuusaste, eli ylivelkaantumista ei sallittaisi. Englantilaisseurojen lisäksi toki Espanjan jätit Real Madrid ja Barcelona ovat tässä suhteessa samassa veneessä.

Jalkapallon ystävänä tämä rahan kaikkivalta huolestuttaa. Näin ei voi jatkua loputtomiin.