mahdu kuin yksi perhe ja yksi koti!
Lapsen sydämeen ei
faktaa joka sana
105463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 105
Vanhimmat
Ja Lissun päähän ei mahdu kuin yksi pakkomielle......
Kylläpä lissua taas ahdistaa. Ainakin parikymmentä kirjoitusta näin perjantaina. Ahdistaako tuleva viikonloppu taas, kun joudut olemaan ihan yksin kun muut viettää ihanaa aikaa perheidensä kanssa. No en ihmettele ettei sun kanssa kukaan ole tekemisissä kuin pakosta.
Oikeesti, alan olemaan tämän kuole lissu kuole kanssa samaa mieltä !
Tottakai minua ahdistaa niiden lasten elämä, jotka joutuvat omien vanhempien pelinappuloiksi jo varsin varhain, jopa alle vuoden ikäisenä. Omani ei ole joutuneet, siitä olen pitänyt huolen, siihen me emme lähteneet. Lasten paikka on oma koti, ei koti siellä täällä täysin vieraiden ihmisten seassa.
Olen todella pahoillani niiden lasten puolesta, jotka joutuvat pakkaamaan laukkunsa viikottain, ja muuttamaan tapojaan j viikottain, ja kuuntelemaan haukkuja ja olemaan vieras isän luona.
Meillä on ollut ihanaa aikaa perheen kesken, mutta mies on joutunut siitä luopumaan, kun pidimme päämme, ettei lapset kuulu hänen vieraiden naisten elämään eikä tule meille emmekä me mene sinne. Se päätös on pitänyt, ja nyt on lapset olleet onnellisia siitä.
Olen erittäin surullinen että lapsia ei kuunnella, mitä he haluavat, he ei uskalla vstustaa aikuisia, ja siksi voivat pahoin ja niistä jää jäljet tulevaisuuteen. Ne jäljet on nyt nähtävissä.
Meillä ratkaistiin toisin, ja se sopi meille. Mies ei koskaanpakottanut meitä tapaamaan uusi naisiaan, vaan antoi meille perherauhan, ja kunnioitti sitä ettemme halua heitä vieraaksi. Hän kuunteli meitä ja tyytyi yksin siihen tilaan, ettemme me kuulu hänen elämään enää. Lasten mielestä tämä on ollut paras ratkaisu.
Niin että lastenko mielestä on ollut paras ratkaisu? Vai olisiko sittenkin kyseessä vain sinun mielipiteesi ja se, mikä sinun mielestäsi on ollut paras ratkaisu?
Puhut itsestäsi ja lapsistasi "me"-muodossa, oletko huomannut? Sinun mielipiteesi ovat sinun mielipiteitäsi, ei "teidän". Ja tottakai jos sinä olet pienille lapsille sanonut, että näin on paras, te ette tapaa isän uutta puolisoa, ja jos tapaatte, en halua nähdä teitä enää ikinä vaan hylkään teidät, niin ihmekkös tuo, että lapsetkin siihen sitten alistuvat.
"Olen todella pahoillani niiden lasten puolesta, jotka joutuvat pakkaamaan laukkunsa viikottain, ja muuttamaan tapojaan j viikottain, ja kuuntelemaan haukkuja ja olemaan vieras isän luona."
Ja minä olen pahoillani siitä, ettei lasten anneta enää tavata omaa isäänsä eikä säilyttää isää elämässään eron jälkeen, vain sen vuoksi, että isä rakastui uudelleen. Ja sitten tämä "meidän mielestämme paras päätös" naamioidaan ovelasti muka lasten parhaaksi, vaikka todellisuudessa on vain kyse äidin katkeruudesta ja mustasukkaisuudesta isän uutta puolisoa kohtaan. Aikuisen ihmisen tulisi kyetä käsittelemään omat tunteensa niin, etteivät lapset joudu niistä kärsimään. Lapsella on oikeus isään, vaikka isä seurustelisi kenen kanssa tahansa.
Ja nämä haukkumisjututhan ovat ihan sinun omaa mielikuvitustasi. Haet oikeutusta teoillesi keksimällä näitä haukkumisjuttuja. Sinä et voi väittää tällaista ihmisestä jota et tunne, ja joka voisi hyvinkin ottaa lapsesi avosylin vastaan isäänsä tapaamaan.
"Olen erittäin surullinen että lapsia ei kuunnella, mitä he haluavat, he ei uskalla vstustaa aikuisia, ja siksi voivat pahoin ja niistä jää jäljet tulevaisuuteen. Ne jäljet on nyt nähtävissä."
AIVAN! Osuit naulan kantaan. Surullista ettei lapsia kuunnella. Ja nimenomaan he eivät uskalla vastustaa aikuista, tässä tapauksessa sinua. Sinä teit lapsillesi harvinaisen selväksi, että jos he tapaavat isäänsä ja tämän uutta puolisoa, SINÄ hylkäät heidät, koska "sinua niin hävettäisi että lapset tapaisivat isän uuden naisen, ja ettet heitä enää tuntisi kun kadulla kävelisivät vastaan" (sinänsä aika sekopäistä tekstiä, ehkä hieman mielenvikaista ja pahasti harhaista). Surullista että sinä päätit näin lastesi ja ex-miehesi puolesta, ja teit lapsista isättömän. Usko pois, että lapsesi kaipaavat isäänsä ja sisimmässään olevat sinulle katkeria siitä, että veit heiltä mahdollisuuden isään, VAIN SEN VUOKSI, ETTÄ ISÄ LÖYSIKIN PAREMMAN ELÄMÄNKUMPPANIN KUIN SINÄ. Kuinka itsekäs ja sairas voikaan ihminen olla?
"Mies ei koskaanpakottanut meitä tapaamaan uusi naisiaan, vaan antoi meille perherauhan, ja kunnioitti sitä ettemme halua heitä vieraaksi. Hän kuunteli meitä ja tyytyi yksin siihen tilaan, ettemme me kuulu hänen elämään enää. "
Ja sama sekopäisyys jatkuu tässäkin. Miksi ex-miehesi toisi uuden puolisonsa sinun luoksesi vierailulle? Eihän sinulla ole siihen asiaan enää osaa eikä arpaa? Ei sinun tarvitse ex-miestäsi enää tavata. SINÄ et ole kuulunut hänen elämäänsä enää eron jälkeen, lapset kyllä. Lapsilla on oikeus tavata isäänsä isän kotona, oli siellä sitten uusi puoliso tai ei.
Toivon täydestä sydämestäni, että haet itsellesi apua. Käy vaikka juttelemassa ammattiauttajan kanssa katkeruudestasi ja vihastasi, ja selvitä tämä syvä nais- ja uusperhevihasi, jotta voit jatkaa elämässäsi eteenpäin. Myöhemmin, kun olet hieman avannut tunnesolmuja, toivottavasti pyydät lapsiltasi anteeksi tekojasi. Vielä ei ole liian myöhäistä heidän ottaa yhteyttä isäänsä ja rakentaa suhdetta uudelleen. Uskon, että lapset antavat sinulle ajan myötä anteeksi.
Riistit lapsilta isän, olen todella pahoillani sun lasten puolesta, joista teit kostosi ja katkeruutesi pelinappuloita. Sinun mielestäsi se on ollut paras ratkaisu, sinun tarkoitusperiisi.
En ole koskaan kieltänyt lasten isää tapaamasta, enkä niin koskaan sanonut. Olen päinvastin yrittänyt saada miehen muistamaan, että hänellä on lapsia.
Ainoa mitä olen kieltänyt, on ne miehen naikkoset, niillä meillä ei ole mitään käyttöä, emme halua heitä elämäämme, emmekä sukuun. Miksi pitää perheenrikkoja ottaa elämään mukaan, joka tieten tahtoen rikkoi perheemme?? En voi ymmärtää, että joku puolustaa moista tekoa.
Meillä mies hylkäsi lapset kun antoi naikkosen sanella omaa elämää, ei ollu miehessä miestä sanomaan vastaan koska pelkäsi että jää yksin, ja elmän taso heikentyy, ei ole siivoojaa eikä sukanpesijää eikä kulujen puolittajaa.
Kyllä se on miehestä kiinni, ei meistä.
Ai miksi toisi naiset meille?? Minne sitten? Me emme ole halukkaita menemään sen kotiin, joten mikä on muu vaihotehto jos naista pitäs nähdä???
No ei kyllä ole lapsetkaankuuluneet miehen elämään enää, koska ei kehtaa heitä nähdä, en yhtään ihmettele että hävettää, on aika omituista toimintaa omalta isältä.
Kyllä se mies saa meltä anteeksi pyytää, eri asia annammeko, en usko, mies on ratkaisun tehnyt, hylännyt omat lapset sitä en anteksi voi antaa.
..halaan sua.. olet niin katkera lissulle.:(( Kyllä se mies itse on lapsistaan tehnyt pelinappuloita, ei kukaan muu. Ei lapset ole syyllisiä siihen että joku rikkoo heidän perheen, ja sitten laitetaan lapset maksamaan.
älä lissu selitä, katkera olet vain sinä, ja sinä olet syyllinen ei lapsesi, sinä maksatit kaiken katkeruutesi ja kateutesi lapsillasi.
No haloo, älä jaksa.
Ei miehen tarvitse puolisoaan sinun kotiisi tuoda eikä "teidän" tarvitse mennä hänen kotiinsa. Kyseessähän on lapset, et sinä. Sinun ei tarvitse olla missään tekemisissä miehesi uuden puolison kanssa, vaan antaa lasten käydä siellä isänsä luona, oli uusi puoliso siellä tai ei.
Tarkennan vielä: SINÄ et enää kuulu ex-miehesi perheeseen, sinä olet EX-VAIMO, mutta lapsenne tulevat aina olemaan hänen lapsiaan ja hänen perhettään, lapsista ei tule exiä eron jälkeen. Yritä jo ymmärtää, että tässä asiassa sinä ja lapset olette eri yksiköitä. Ei sinun tarvitse ex-miestäsi ja tämän puolisoa tavata, mutta lapsilla on oikeus tavata isäänsä eron jälkeen, oli tällä sitten uusi puoliso tai ei, ja oli hän sitten myös siellä isän luona tai ei. Se ei sinulle kuulu onko vaiko eikö. Tätä ovat useatkin yrittäneet takoa päähäsi tässä vuosien saatossa, miksei se mene jakeluun?
Toinen asia on se, että jos mies on kerran jo lapsensa hylännyt (näistä jutuistasi ei aina ota oikein selvää, on niin ristiriitaista sanahelinää), niin miksi ihmeessä edes stressaat koko miehen naikkosista? Mitä sillä on väliä? Jos mies on kerran lapset hylännyt, eihän hän edes halua lapsia enää nähdä, vaan elellä omaa elämäänsä uuden puolisonsa kanssa?
Vai kaihertaako se, että mies hylkäsi SINUT? Ei halunnutkaan enää olla sinun kanssasi ja lähti? Vähän siltä tuntuu, ettei mies lapsiaan hylännyt erotessaan. Sinä vain vieroitit heidät isästään sen vuoksi että mies löysi paremman kumppanin kuin sinä. Sinä katkeroiduit miehesi lähdöstä niin, että kostit sen lasten kautta.
Luojan kiitos en itse kilahtanut noin pahasti eron jälkeen. Mies jätti minut, ja kyllä, petti minua liittomme loppuajan ja lähti sitten omille teilleen. Kyllähän se pahalta tuntui, ja tuntuu vieläkin, mutta ei hän silti huono isä ole, vaikka aviomiehenä epäonnistuikin. Lapset tapaavat isäänsä, ja ex-miehelläni on uusi puoliso. Entä sitten? Minulle on pääasia, että lapset saavat pitää elämässään niin minut kuin isänsäkin. En IKIPÄIVÄNÄ kostaisi ja manipuloisi heidän avullaan. Miehen uusi puoliso on asiallinen, ihan tavallinen nainen mielestäni, kohtelee lapsia hyvin ja lapset pitävät hänestä. En tiedä, onko se hän, jonka kanssa mieheni petti minua, eikä enää kiinnostakkaan. Olen päässyt eron yli, ja syytin pettämisestä vain miestäni, en hänen uutta puolisoaan. Ei se ole kenenkään kolmannen osapuolen syy, että pettää. Kyllä liitto rakoilee jo aika pahasti jos pitää aidan toiselta puolelta maistella. Kyllähän sitä katkeruuksissaan olisi helppo syyttää sitä kolmatta osapuolta ja alkaa tehdä kiusaa ex-miehelleen ja hänen uudelle perheelleen, mutta lapsethan siinä kärsivät myös siinä sivussa.
"..halaan sua.. olet niin katkera lissulle.:(( Kyllä se mies itse on lapsistaan tehnyt pelinappuloita, ei kukaan muu. Ei lapset ole syyllisiä siihen että joku rikkoo heidän perheen, ja sitten laitetaan lapset maksamaan. "
Ahaa, elikkä mies teki lapsistaan pelinappuloita kun otti avioeron?? Siis kenen päästä näitä hulluja juttuja oikein tulee??
Minä olen ottanut avioeron ex-miehestäni, teinkö minäkin siis lapsistani pelinappuloita? Eihän tässä ole mitään logiikkaa.
Tottakai olemme katkeria, ihan niinkuin sinäkin. Mitä pahaa siinä on tunteet näyttää?? Olen surulinen, iloinen, katkera, pahalla päällä... ihan miten vain tuntuu.
Kyllä me saamme olla katkeria, muutenhan emme olisi miestä/isää rakastaneetkaan jos olisimme välinpitämättömiä miltä tuntuu.
Ja niinhän se on yleensä, ettei se äiti kiitosta koskaan saa, vaikka kaikkensa antaa lapsille, enemmän kuin tämä mies joka lapset hylkäsi. Hänhän se on suuri sankari, hylkääjä ja ihminen joka ei lapsitaan välitä eikä ole heidän kanssaan.
Äidit ovat aina huonoja...mutta mitä siitä, mitä muut ajattelee, pääasia että lapset ja itse tietää miten asiat on.
Katkeria olemme ja joskus vaan tuntuu että olimme liian hyviä ihmisiä miehelle, joten näin siinä pitikin käydä, jyvät erottuu akanoista, ja heikot lähtee.
lissu nyt on täys toope ja puhuu ihan pehmosia katkeruudessaan.
No ei todellakaan tarvi, me emme ole ikinä käyneet sen naisen kotona, eikä mies ole tunut naista meille, onneksi tajuaa kunnioittaa meitä, sillä omat lapset on kyseessä ja olisi ihme, jos hän sekoittaisi heidän elämää lisää.
Niin emme kuulu miehen perheeseen tai systeemiin, eikä mies naisineen meidän perheeseen, siitä olemme täysin samaa mieltä. Emme kaipaa ulkopuolisia ja vieraita ihmisiä kotiimme.
Toisaalta olisi kiva nähdä millanen mimmi se on jonka mies omiin lapsiin vaihtoi ja halusi enemmän olla mimmin kannsa, kuin oman perheen, olisi todella kiva nähdä, mutta siihen emme alistu, olemme sen verran parempaa sakkia, että luonto ei anna periksi, tulisi vaan omituinen olo.
Lapset voivat olla isän kanssa tekemisissä, kunhan mies pitää naiset kaukana meistä, ja on pitnyt sanansa.
Meidän perhe ja suku on meidän tukena, mies on ulkona jo.
Me ,me ,me ja me, sinä olet sinä ja lapsesi ovat yksilöitä, eikä sinun jatkeita.
Exäsi tois naisensa sun luo, hä, onko hullumpaa kuultu,ja mies oli lastensa kanssa aviossa ?????? kun heidät vaihto naiseen, oletko sinäkin niinkö sun ex miehen lapsi ja sullakin pitäs olla tapaamisoikeus exääsi, ihan hullua.
Sinut vaihdettiin toiseen naiseen ei lapsia, etkö sinä sitä tajuu.
Lapsillesi exäsi on isä, ei sulle, asukoon vaikka apinan kanssa ja lastesi oikeus on tavata isäänsä, hänen kotonaan, se on ihan sama keitä muita siellä on, se ei kuulu sulle, ja lapset tuskin välittää ketä siellä muita elää, olet lapsiasi pelotellut että heidän isän luona asuu joku mörkö, jota pitää pelätä ja on parempi etei lapset mene sinne.Hullua.
Sulle se ei sovi et lapsesi tutustuisi myös exäsi nyky puolisoon, koska olet mustasukkainen, kostonhimoinen ja katkera ex ämmä.
Täytyy sanoa, että sinulle kirjoittaminen on sama kuin yrittäisi opettaa geometriaa kastemadolle. Ei mitään vaikutusta. Joko esität noin tyhmää, tai todellisuudessa olet sitä. Etkä pelkästään tyhmä, vaan ainakin lievästi, jos et pahemminkin mielisairas.
"No ei todellakaan tarvi, me emme ole ikinä käyneet sen naisen kotona, eikä mies ole tunut naista meille, onneksi tajuaa kunnioittaa meitä, sillä omat lapset on kyseessä ja olisi ihme, jos hän sekoittaisi heidän elämää lisää."
Yritetäänpä sitten vaikka näin: SINUN EI TARVITSE MENNÄ MINNEKÄÄN, EIKÄ KUKAAN OLE TULOSSA SINUN LUOKSESI. Selkiskö? Tässä ei ole kyse sinusta, vaan LAPSISTA. Sinä olet ex-vaimo, entinen, mennyttä, ei sinun tarvitse ex-miehesi uutta puolisoa tavata jos et halua, eikä niinikään ex-miestäsikään. Mutta lapset ovat edelleen ex-miehesi lapsia, sitä asiaa et sinä eikä kukaan muukaan maan päällä pysty muuttamaan. Avioero tarkoittaa eroa puolisosta, ei lapsista. Ei ole ex-lapsia, vaan vanhemmuus jatkuu eron jälkeenkin hamaan loppuun saakka.
Kyse on nyt siis siitä, että lapset tapaavat isäänsä, sinulla ei ole siihen osaa eikä arpaa. Jos sinä antaisit ex-miehesi jatkaa normaalisti vanhemmuuttaan (kuten kaikki normaalit aikuiset ihmiset tekevät erotessaan), antaisit lastesi ILMAN SINUN LÄSNÄOLOASI tavata isäänsä vaikka isän luona. Unohda nyt jo se "me", sinä ja lapsesi olette erillisiä yksilöitä. Ymmärrätkö? Sinun ei tarvitse mennä ex-miehesi luokse, tuskinpahän sitä haluaisikaan. Eikä sinun tarvitse ottaa ketään kotiisi vierailulle, jos et halua. Tuskin ex-miehesi sinne haluaisikaan tulla. Mutta voisit antaa lastesi säilyttää suhteensa omaan isäänsä (tai siis olisit silloin aikoinaan voinut) tekemällä esim. tapaamissopimuksen ex-miehesi kanssa tapaamisista jne. Ja se on sivuseikka, ketä miehesi luona on kun lapset ovat siellä, samoin kuin se, ketä sinun luonasi on kun lapset ovat sinun luonasi. Et sinä voi kontrolloida sellaisia asioita, vaikka kuinka haluaisit. Ei ex-miehesikään varmasti uhkaile ja soittele sinulle, että se ja se eivät saa olla sinun luonasi yhtä aikaa lasten kanssa?? Yhtälailla ex-miehesi on lasten vanhempi kuin sinä. Sinä olet äiti ja ex-miehesi isä. Teillä molemmilla on tasan samat oikeudet ja velvollisuudet lapsia kohtaan, kumpikaan ei ylitä toista.
Ja olet oikeassa, ex-miehesi naisineen EI KUULU sinun perheeseesi. Sinun perheeseesi kuuluvat sinun verisukulaisesi perheineen, eli äitisi, isäsi, sisarukset, tädit, serkut, lapsesi. Ex-miehesi ei ole kuulunut enää perheeseesi sen jälkeen kun erositte. Etkä sinä ole enää kuulunut ex-miehesi perheeseen/sukuun sen jälkeen kun erositte. Ex-miehesi uusi puoliso sen sijaan kuuluu nyt ex-miehesi perheeseen/sukuun, samoin yhteiset lapsenne, mutta sinä et. Luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän tällaiset kuviot ilman että tarvitsee vääntää rautalangasta??
Ja takuuvarmaahan on, että vastaat tähän taas samalla "me emme halunneet sitä ja sitä meille emmekä halunneet sinne"-litanialla, mutta silläpä ainakin todistat sen, että joko esität tyhmää ja yksinkertaista tehdäksesi kiusaa (mikä ei ole kenellekään yllätys, olet tehnyt sitä jo kohta 10 vuotta), tai sitten vain yksinkertaisesti olet tyhmempi kuin saapas.
Me kuulumme ex miehen sukuun aivan kuin ennenkin, kukaan ei ole meitä pois potkinut, mutta ex miehen uusi nainen taas ei kuulu sinne. Ei ole koskaan käynyt appivanhemmillani eikä anoppi sitä edes halua.
Ei lasteno le koskaan tarvinnut serkkuja enoja ja kummeja unohtaa sen tähden että isä hylkäsi ja vaihtoi vieraisiin naikkosiin. Mummot ja vaarit ovat yhä elämässä samoin mun appi ja anoppi.. olet erittäin katkera kun sut on heitetty suvusta pois, meitä ei ole. Miksi pitäisi?
Jos mies on niin tyhmä että hylkää omat lapset, niin ei suku sitä kosta meille, vaan ollaa kuin aina ennenkin.
Kyllä mies vaihtoi lapset kun kyllästyi heihin. Ei siitä kiistäminen, pontta sille antoi vieras naikkonen, joka rikkoi perheen eikä ajatellut että eniten se miestä satuttaa. Mutt tarkoitushan onkin van rikkoa, eikä rakastaa.
Sinut vaihdettiin ei lapsia pöllö.
Se nainen rakastui sun ex mieheesi, kun teidän liitto oli jo karilla, ja miehesi oli valmis lähteen pois paskasta liitosta.
Me, me ,me ,meillä, koitas joskus sanoa minä, minulle ja minua.
ei juma...lauta, kun voi nainen olla tyhmä, sulla ei ole anoppia ja appea idiootti, olet eronnut ja sinä et kuulu ex miehesi sukuun, kaveria voit olla, jos sinut hyväksytään kaveriksi, mutta et ole mitenkään sukua, jollet sitte ollu serkkusi/pikkuserkkusi kanssa aviossa.
Lapsesi on verisukulaisia miehen kautta, ja heillä on mummot, papat ja serkut,ja myös ISÄ, mutta ne ei ole sun serkkujasi,ekä anoppisi tai appesi vaan sen uuden anoppi ja appi, jollet sitte tosiaan ollu aviossa sukulaisesi kanssa, mutta silti ne ei ole sun appivanhempia vaan muuten sukua.
Eikä ketään ole heitetty suvusta, koska ei vaimo ole koskaan ollutkaan sukua.
Miehesi uusi puoliso tavallaan kuuluu avio/avoliittonsa kautta" sukuun"mutta et sinä, kun et kerran ole enään aviossa exäsi kanssa.
nyt mä sen hokasin, kun lissu puhuu kaikki me,meidän ja meillä niin hän tarkoittaa kaikkia persooniaan ja kaikki persoonat on enempi ja vähempi katkeria.
On se kauhia tauti tuo mielisairaus, mutta onneksi potilas ei sitä itse ymmärrä.
"Mitä pahaa siinä on tunteet näyttää?? Olen surulinen, iloinen, katkera, pahalla päällä... ihan miten vain tuntuu."
Ei siinä ole mitään pahaa että näyttää tunteensa. Itse en kuitenkaan luokittelisi katkeruutta tuollaisten kepeiden "iloinen, pahantuulinen"-tunteiden joukkoon. Ovat aika lailla tilanteen mukaan muuttuvia tunteita, ja jokaisella meistähän on silloin tällöin huonoja päiviä ja olemme pahantuulisia, ja siihen voi vaikuttaa vaikka vain säätila. Katkeruus taas on syvään juurtunutta, se jäytää ihmistä sisältäpäin ja voi aiheuttaa psyykkisiä sairauksia, eikä se hellitä vaikka aurinko pilkistäisi pilven takaa.
Oletko tullut ajatelleeksi, kuinka voimavaroja kuluttava tunne katkeruus on? Sinä ylpeilet katkeruudestasi ja pidät siitä kiinni kuin henkesi kaupalla. Voihan olla, että katkeruus on ainoa mitä sinulle jäi käteen kun miehesi lähti, mutta siinä rypemällä teet hallaa vain itsellesi (ja päivänselvää: myös lapsillesi, ja mahdollisesti muillekin ympärilläsi oleville ihmisille). Katkera ihminen tuomitsee ja moralisoi toisia ihmisiä eikä näe omaa vastuutaan ongelmista, vaan rypee itsesäälissä. Hän ei kestä toisten menestystä ja hyvinvointia ja on pohjimmiltaan kateellinen niille, joilla menee hyvin (miksi minä koin vääryyttä, miksi nuo ovat onnellisia ja minä en, miksi muut eivät koe vääryyttä).
Helpottaisit ennen kaikkea omaa olotilaasi, jos todella tekisit töitä päästäksesi eroon katkeruudestasi, etkä enää piiloutuisi sen taakse. Katkeruus, kaunan kantaminen ja menneiden vatvominen ei kannata, pitkittynyt katkeruus syöksee ihmisen vain syvempään kuiluun ja saa mielen sairaaksi. Unohda, anna anteeksi, katso tulevaisuuteen. Keskity omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen, älä yritä sabotoida muiden onnea. Ensimmäinen askel tähän voisi olla ajan varaaminen ammattiauttajalta, toinen askel kaiken pahan olon purkaminen keskustelemalla jonkun kanssa kasvotusten. Ajan myötä olet kiitollinen että teit töitä katkeruuden karistamisen eteen.
Katkeruuden voisi jollain tasolla rinnastaa suruun. Suuren surun sattuessa ihminen ei näe ympärilleen, hukkuu suruunsa ja rypee siinä aikansa. Mutta sitten alkaa surutyö. Se voi kestää viikkoja, kuukausia, vuosia, mutta sinä aikana ihminen oppii hyväksymään tapahtuneen. Esim. läheisen menetyksestä ei ehkä koskaan pääse yli, mutta sen kanssa oppii elämään.
Sinähän oot lissu!
toivottavasti pian kuolet.
aamen ja hallelujaa, juurikin näin.
lissu ylpeilee katkeruudellaan, vaikka juuri se pistää hänen päänsä sekaisin. paha mennä lissulla tähän mitään litanioitaan lurittelemaan, puhuu vaan itsensä kerta toisensa jälkeen pussiin. ja myönsi syvän katkeruutensa.
Niinpä meidät vaihdettiin, mies kyllästyi lapsiin kun ei jaksanut enää olla heidänk anssaan, ja kun prheenrikkoja lupaili helppoa elämää, niin kyllä sen kannustamana kannatti varmaan lapsensa hylätä.
Mutta mitä mies nyt miettii, sitä varmaan että tekipä tyhmästi, nyt maksaa siitä, ettei lapset halua isää nähdä ja hylänneet tämän, mutta itseään mies saa siitä syyttää. Eipä kehtaa tulla käymään eikä lapsia tavata, pakko olla yksin.
On miulla appi ja anoppi, ja ihania ovatkin. Siitäkö olet katkera?? Kyllä me kuulumme miehen sukuun ei he meitä hylänneet ole, niinkuin mies teki, ihan ollaa kun ei mitään olisi tapahtunutkaan. Miksi mummot ja vaarit lapsenlapset hylkäisi, eihän se kuulu siihen piiriin mitenkään, ei erota tarvi koko suvusta jos heikoin leinkki luovuttaa.
Ei miehen uusio känttyrä meidän sukuun kuulu, ei olla edes koskaan nähtykkään eikä edes haluta, sen verran ollaan parempia ihmisiä kuinperheenrikkojat. Enpä usko että kehtaa koskaan tullakkaan näyttäytymään meidän koko sukuun, anoppikin ihmettelee että on joilla naisilla pokkaa rikkoa lapsiperhe.
Vittu että ihminen voi olla tyhmä.
Sorry mutta ei ole. Kun ex otti susta eron, loppu sun suhde myös miehen sukulaisiin. Lapset toki heille sukua ovat.
Mutta eipä tollanen idiootti mitään tajua.
WIKISANAKIRJA:
anoppi (5)
puolison äiti
appi (7)
[[puoliso]]n [[isä]]
Sulla ei ole puolisoa !
Ei kun sinut vaihdettiin tolvana...miehesi kyllästyi sinuun, enkä yhtään ihmettele,ei rakastanut sinua enään ja löysi uuden rakkauden, joka rakastaa häntä ja hän sitä.
voi vi:::ttu kun olet yksinkertainen ei sulla ole anoppia ja appea koit nyt tajuta olet ERONNUT, sillon ei sulla ole enään appivanhempia, mutta lapsillasi on mummut ja papat.
Ei tietenkään exäsi vaimo nyt sun sukuus kuulukkaan tyhmä, mutta miehensä sukuun kyllä, johon sinä et kuulu.
ex anoppisi nyt sanoo sun mieliksesi näin, jos hän sanois jotain josta et tykkää, niin saat paskahalvauksen ja erotat lapsenlapset häneltäkin niinkö isältään.
Sinä ite olet rikkonut perheesi tuolla vi**umaisella luonteellasi olet tuomitseva itsekäs ja mielenvikainen katkera ihminen, hakisit apua tuohon hulluuteesi.
Millai???? eihän sulla ole miestäkään, anoppi ja appi ovat puolison vanhemmat, sillon pitää olla myös voimassa oleva puoliso.
Mutta sillä mainitsemallasi "känttyrällä" on puoliso sun exäsi, ja niin myös anoppi ja appi.
Valitettavasti asia on näin.
On miulla anoppi ja appi. Ei he ole mietä elämästään ehittäneet pois emmekä me heitä. Eihän koko suku eroo jos yks on niin typerä että kyllästyy omiin lapsiin ja lähtee etsimään parempaa elmää kuin lastenk anssa.
Miulla on ihanat appivanhemmat, anoppi on yksi parhaista kaveristani. Olet kyllä nyt tosi kateellinen, mutta miksi sitten heität pois elämäsi ihmiset, jotka ovat sulle tärkeitä???
Mulla on kiva suku ja lapsilla kans. Aivan ihanaa iso suku ympärillä. Vain huonot ja heikot katoaa, mutta me vahvat jäämme.
Sinuun se kyllästyi ei lapsiinne. Enkä ihmettele, että kyllästyi, jos olit tuollainen kahjo jo silloin.
Sinut vaihtoi ei lapsia.
Kyllästyi sinuun hulluun akkaan.
Itse rikoitte perheenne, ei kukaan muu.
Mies varmasti miettii että olipa helpostus päästä sun luota pois, on tyytyväinen.
Lapset varmasti pitävät isäänsä yhteyttä sinun selän takana, lapset ovat nimittäin lojaaleja kummallekkin vanhemmalleen.
Ex-miehesi ei HALUA tulla käymään, kyse ei ole kehtaamisesta, sinä et kiinnosta sitä pätkääkään.
Herää jo Lissu noista harhoistasi.
Tarkalleen ottaen, ihan biologian näkökannasta, sinä vaimona et ole koskaan kuulunut ex-miehesi sukuun. Tai jos olet ex-miehesi serkku, sitten olet samaa sukua, samaa verisukulaisuutta. Suomen lain mukaan serkut voivat mennä naimisiin keskenään ja lisääntyä.
Sinut "naitiin" sukuun, eli olit hetken miniä, nato, mutta et ole enään. Ex-miehesi uusi puoliso on nyt sitä.
Mistä sinä tiedät kuka käy ex-anoppilassasi, tuskin siitäkään sulle totuutta kerrotaan. Tässäkin asiassa veri on sakempaa kuin vesi, eli ex-appi-vanhempasi varmasti ovat oman poikansa puolella, ei sinun.
Toki voit olla yhä ystävä ex-appivanhempiesi kanssa, niin olen minäkin omieni, mutta en ole enään heidän miniä.
Lasten elämässä säilyy aina serkut, kummit, mummit, vaarit jne. Hehän ovat VERIsukulaisia keskenään, mutta sinä et ole sukua heille.
Ja aivain kuin ex-miehesi elämässä säilyy aina omat sukulaisensa, sinä et sitä erossa voi muuttaa mihinkään.
Ex-appivanhempasi ovat varmasti hienoja ihmisiä, kun "sietävät" tuollaista tasapainotonta hörhöä yhä läheisyydessään. Ovat varmasti tajuneet kuinka sairas olet ja heillä ei ole sydäntä näyttää sinulle ovea ja kertoa ettet ole tervetullut, tosin he varmasti myös tietävät ettei sanominen auta, vaan kuitenkin tunget itsesi väkisin heille..
Sama miten sä sen ajattelet, mutta meidät mies hylkäsi kaikki k oko perheen, muutehna olisi lasten kanssa tekemisissä, ellei olisi hylännyt, suorastaan vaihtoia vieraaseen naiseen, jota lapsetkaan eivät halua nähdä, ja ihmettelevät millainen isä voi olla. Onneksi heistä ei tule samanlaisia, eivät varmaan jätä omiaan, kun nyt itse tuntevat miltä tuntuu kun isä hylkää.
No varmasti oli helpotus aivan kuin meillekin oli helpotus, ja helpotus siinäkin määrin, ettei mies tuo niitä vaihdokkaitaan meille eikä pakota meitä heitä ktsomaan, siinä mies kunnioittaa meitä ja antaa meille rauhan olla.
Ei mekään haluta että mies tulee tai me menisimme sinne, siitähän tässä on ollut kyse, ettemme halua olla missään tekemisissä hänen naikkosten kanssa.
väitätkö,että itse muka rakastat lapsiasi,jos riistät heiltä isäsuhteen?Ei voi ymmärtää.
miksi heitit pois lapsiltasi isän?Olisi voinut ehkä olla tärkeä sinun lapsille.
minunkin mies löysi uuden,mutta en todellakaan jaksaisi olla kymmentä vuotta katkera.Nykyään ollaan ihan ystävällisissä väleissä ja takaan että oma elämänikin on paljon hauskempaa.Kannatan anteeksiantoa ja rauhaa ihmisten välille.Siitä omakin sydän tykkää!
Kyllä se mies ihan itse halusi hylätä ja jättää lapset, kun ei enää jaksanut olla heidän kanssaan, tosin siinä auttoi lapseton vieras omituinen eukko, joka rikkoi perheemme, että syy oli myös naisen, mutta onneksi se on ollutta ja mennyttä, eikä ole koskaan muutoin vaikuttanut elämäämme, kun emme ole koskaan eukkoa nähneet eikä olla edes sukuumme haluttu.
Mies kyllä on ikävisssään meistä, mutta oma vika kun lähti kuin koira narussa, luuli et lytää parempaa kuin omat lapset, mutta eipä löytäny.
Suree kun emme huoli takasin ja lapset ei halua olla missään tekemisissä.
Semmoinen oli meidän isä lapsilleen, että hylkää kun luulee jossain olevan kivampaa kuin lasten kanssa kotona.
Itse en ikinä pysyisi moiseen, ja nyt ovat lapset kiitollisia, kun pidinheistä huolta, enkä laskenut isän naisia lähellemme. Ovat tarpeeksi sotkeneet, joten sotkekoot nyt omat elämänsä.
Joku sitten osaskin niin hienosti kiteyttää tähän lissun katkeruuden syvimmän olemuksen. sillä katkerahan hän on, ja kuten "ammattiapua sinulle" kirjoitit, lissu tuntuu pitävän katkeruudestaan henkensä kaupalla kiinni ja ylpeilevn sillä.
en ihmettele yhtään, ettei lissu ole itse tähän mitään vastannut, sillä tähän on vaikea hänen enää mitään jauhaa. hän on katkera, piste. se on sairastuttanut hänet psyykkisesti, piste.
Lissu on kyllä jaksanut olla katkera ja on sitä varmaan hautaan saakka.
Voi voi miten väärässä olet. Olen kyllä vieraillut ex-anoppisi ja ex-appesi luona, jotka itseasiassa ovat nyt minun anoppini ja appeni :) He vaan eivät viitsi siitä sinulle kertoa, koska eivät jaksa kuunneella valitustasi sen jälkeen.
Ja duoda duoda... hehän ovat siis mieheni, siis sinun ex-miehesi vanhemmat, ja vanhemmat ei hylkää lapsiaan olivatpa lapset sitten minkä ikäisiä tahansa.
Oli kuka tahansa kirjoittaja, olen täysin samaa mieltä. Tässä aikuiset vaan unohtaa lapset kun itsellä menee lujaa.
Lasten tuska on hiljainen, se ei nyt näy, mutta myöhemmin.
Jaaha lissu on taas samaa mieltä itsensä kanssa, ei kukaan muu sitten olekkaan
Kuka tämä helvetin lissu on, jota joka ketjussa huudellaan? Olen itse eilen kirjoittanut tänne ensimmäisen kerran ja heti molempiin viesteihin huudeltiin tätä lissua. Taitaa jollain viirata? Vai ottaako kritiikki niin koville?
Eilen juuri esitettiin Ruotsin tv:ssä tutkimusta jossa oli selvinnyt, että ne eronneitten vanhempien lapset jotka asuvat yhtä paljon molempien vanhempien luonna (vuoroasuminen) voivat paremmen kuin ne jotka asuvat vain toisen vanhemman kanssa.
Että silleen yksi koti ja perhe
tää helvetin lissu on nainen, joka on petetty ja jätetty -04, hän on siitä asti kirjoittanut tänne, avioero, uskottomuus ym palstoihin taukoamatta eri nimimerkein ja yksi niistä on lissu.
Hän on katkera,kaunainen ja kateellinen.Hänellä on paha lukihäiriö, josta hänet kyllä tunnistaa.Hän on henkisesti sairas henkilö.
Jaahas, no minä en kuitenkaan ole tämä kyseinen petetty ja jätetty lissu :D. Kirjoitusvirheitä toki teen.
Täällä on kaikki lissuja jotka ei ole samaa mieltä kaikesta. Tämä lissu kun sanoo asiat miten ne ovat, niin se on jollekkin paha paikka, totuus kun sattuu.
Vallan outoa olisi, et oisit ittes kanssa eri mieltä.......
Lissu on 47839 hilumummo = HULLUmummo
Näinhän se on.
Monien aikuisten sydämeen sen sijaan tuntuu mahtuvan useitakin perheitä ja koteja.
Syyllistäkää nyt vielä vähän lisää kun painii itse tunnon tuskissa kun tuli jätettyä pettävä ja kovaa vauhtia alkoholisoituva mies... Ja lapset joutuvat reissaamaan kahden kodin väliä ja potemaan ikävää isää kohtaan.. Joka pyytelee takaisin ja lupaa maat ja taivaat ja varmaan kaiken siltä väliltäkin mutta jonka sanaan en voi enää luottaa...Hyvä...kaikilla muilla eronneilla on varmasti tosi hyvä fiilis ja erohan on yleensä kaikille vanhemmille helppo ja suruton... ei siinä mitään että joutuu käymään läpi sen tosiasian ettei pystynytkään tarjoamaan rakkaimmilleen, eli lapsille, sitä ehjää ja rakastavaa kotia.. että on itse, omalla mies-valinnallaan pilannut lastensa elämän...Juu, helppoa tämä on, ei itketä yhtään......
Niinpä, tällä palstalla saa kaikkea muuta kun tukea ja sympatiaa, kun palstalla on pari häirikköä, jolla ei ole muuta elämää kun polkea toisia jalkoihin netissä, niillä kun ei todellista elämää taida ollakkaan.
Jokainen tunne on vaan koettava. Kyllä minä itsekin vaikka otinkin miehestäni eron, erittäin pitkän harkinnan jälkeen koin menetyksen tuskaa, vaikka olinkin onnellinen siitä että pääsin eroon huonosta parisuhteesta. Kuitenkin erostamme on reilut kymmenen vuotta ja uusperhe meillä on ollut 7,5 vuotta. Lapseni on nyt 16-vuotiaana sanonut että muistaa ydinperheestämme ne tappelut ja isän epätasapainon ja on oikeasti kiittänyt minua siitä että toinen niin hyvän miehen perheeseen kuin nykyinen aviomieheni.
Lapset tarvitsevat kyllä tukea eroprosessissa, sillä vaikka toinen vanhemmista olisi mikä paska, niin lapsi rakastaa vanhempiaan. Asiasta pitää puhua, ja tarvittaessa hakea myös ammattiapua, pelkkä hiljeneminen tuo ongelmat ennemmin tai myöhemmin eteen.
Lapset eivät voi olla onnellisia jos vanhemmat ovat onnettomia, siis ei ole palvelus lapsille jäädä ydinperheeseen jos se on riitainen ja onneton.
Voimia sinulle !
Siinähän kerjäät sääliä. Säälipisteet menevät kyllä lapsillesi. He eivät ole voineet vaikuttaa alkuperäänsä ja eivätkä sinulle miestä valinneet.
Ei siitä ole kyse, jos avioliitto on hankalaa ja sen semmoista, oli kyse turhista eroista, ja perheenrikkojista jotka tekee tahallaan ex perheen elämästä hankalaa.
Lapsilla on oikeus isäänkin, vaikka uusi niin ei haluisi, mutta lapsilla ei ole mitään velvollisuutta isän uusiin suhteisiin, eikä heillä ole mitään oikeutta puuttua miehenl asten elämään. Siitä oli kyse, että vaikka omat vanhemmat kuin yrittäisivät lasten parasta, niin aina joku ulkopuolinen tulee ja sotkee kaiken.
Näin meille kävi että perheemme rikottiin, mutta minä en enempää antunut ex miehen naisten tulla sotkemaan ja kielsin heidän tulon meille ja lasten lähelle, eikä saaneet olla missään tekemisissä, isä sai olla mutta yksin,. Meillä tämä toimi eirttäin hyvin, ja lapset ovat onnellisia, sitä ei olisi jos isänsä naiset olisivat päässeet meille asioita sotkemaan tai lapsia aikanaan haukkumaan, mutta minä estin sen ja olemme onnellisia. Mies on nyt yksin kun lapset hylkäsi hänet, kun hän hylkäsi lapset pienenä. Sitä saa mtiä tilaa, ei olisi kannattanut.
Kuole lissu kuole
Hyi kauheeta, voikosko eduskunta säätää jonku lakiehdotuksen, että mielisairaat pitäis steriloida tai vielä lapset heti kättelyssä pois? Lapsen etu? Sinun etusi tässä haiskahtaa, hyi.. vi..ttu.
Jos mies ja nainen rakastavat aidosti toisiaan, sitä liittoa ei pysty ulkopuolinen rikkomaan. Onnelliseen parisuhteeseen ei pääse kukaan sormiaan lyömään, toisiaan rakastavat eivät näe ulkopuolisia vokottelijoita, vain toisensa.
Onnea sinulle että olet saanut elämääsi hyvän uuden miehen. Näin ei ole käynyt kaikille ja suurin osa epäonnistuu.
Ja kiva että joku onnistunut uusperheellinen kirjoittaa noin hyvin kuin sinä. Et moiti arvostelijoita, kerrot asiallisesti tilanteesi. Näin se meneekin perille paremmin.
Itse olen ydinperheen äiti jolla on 5 lasta. On meilläkin vaikeuksia ollut, mutta ei mitään näihin verrattuna, mitä täällä saa lukea.
Kuulostaa just mun miehen surkealta ex-avokilta. Ai ai miten nautinnollista joka kerta kun ei enää pysty pitää katkeruutta sisällään. Kyllä ne lapset siitä kasvaa ja ihan itse ilmoittavat halunsa olla isänsä kanssa isän uudessa kodissa uuden perheen luona. Kuin vain kyhöttää väsyneen ja katkeroituneen yksinhuoltaja äidin kanssa kaikki päivät 4:n seinän sisällä. Päästä irti jo JA HANKI ELÄMÄ! Jätä meidät ja meidän perhe rauhaan.
Meillä onneksi lapset ei ole koskaan halunneet mennä eikä nähdä isän ainuttakaan naista. He pettyivät siihen lapsina, kun isä hylkäsi heidät vieraan ihmisen tähden jolla ei ollu lapsia, sai paljon vapauta pois vastuusta.
Eivät vieläkään ole isän kanssa pahemmin tekemisissä, joskus soittelevat, mutta eivät halua nähdä hänen naikkosia, se on minusta ihan oikein, mitään perheenrikkojia me emme elämäämme halua.
Meidänl apset ovat fiksuja ihmisiä, jotka tietävät että isä teki väärin, ja nyt antavat samalla mitalla takasin. Siinä mies kärsii vaikka alunperin meihin kodistettiin isku, niin mies tässä entitenk ärsii.
On mies menettänyt lasten rippihuhlat, kihlajaiset häät ja lastenlasten ristiäiset... heh, mitä muuta hän voi odottaa, kun antoi aikanaan esimerkin, ettei läheisistään tarvi välittää.
Minä sen sijaan olen kunniavieras, kun yksin tein kahden ihmisen työt aikanaan, nyt sitä lapsetkin arvostaa.
Ap kirjoittaa ihan oikein, ei lapselle ole olemassa kuin yksi koti, te lasten vanhemmat, jotka olette eronneet, olette sokeutuneet omassa elämässänne hakemaan asioita, joita lapsenne ei todellakaan halua, ei hän haöua isä-tai äitipuolia elämäänsä, ei heidän lapsiaan kotiinsa, hänet te pakotatte ihan itse.
Olette niin julmia omille lapsillenne, kun elämä ei ole onnistunut, joten haette itse kumppania kiivaasti, jonka kanssa voisitte lääppiä ja saada seksiä, joka kanava jostakin syystä lasten oman isän -tai äidin kanssa katkesi, arjen pyöritykseenkö.
Mietin tätä todella, sillä nytkin yksi mies voi käyttää uuden naisen koiria ulkona, mutta oman koiran ulosviemiseen ei ollut aikaa, samoin hän voi hoitaa vieraan lapsia, mutta omille ei ollut aikaa, omalle puolisolle ei suukkoa voinut antaa, ei syliin vetää, mutta nyt sitten uuden kanssa voi.
Tämä oma vaimo odotti niin tuota läheisyyttä, välittämistä, murskasit hänet täysin ja nyt teet toisen kanssa asioita, joita oma puolisosi kaipasi ja odotti.
Men nyt samalla tavalla pois tämän luota, juokse kavereitten kanssa viihteellä, kuinkahan kauan tämäkään katsoo sinua, kun olet aina poissa.
Orvot lapsesi itkevät pahaa oloaan, et kuuntele heitä, olet vain kertonut aikuinen ihminen tästä naisesta ja lasten eka kerran nähdessä, sinä pusuttelet tuota naista, ymmärsitkö lainkaan kuinka loukkaavaa se on lapsiasi kohtaan,
en ymmärrä tuota lääkänaistakaan kuinka voi sallia tuon.
Älkää itäköikä eneää enempää lasten oikeaa äitiä, sillä hän todella rakstaa lapsiaan, mutta kaiken kokemansa vuoksi on tietenkin hyvin hajalla.
Rikokseksi tuota voi jo kutsua.
Kuole lissu kuole
Lopeta jo Lissu noiden tarinoiden keksiminen.......
Niin, lapset laitetaan kärsimään aikuisten puolesta, kun aikuisista ei ole samaan ruljanssiin, lasten taas on pakko, kukaan ei kysy haluatko vai et, vaan se on mentävä, pakattava laukku ja reissuttava ees taas joka viikko tai kuukausi.
Ilman lapsia, olisi aikuisten oma elämä tyhjää, kukaan ei tekisi aikuisten puolesta tylsiä asioita mitä he ei viitsi. Kuka nyt muuttaisi joka viikko, ei aikuinen ainaan.
Kun lapsi oirehtii, on vika hänessä, ei aikuisessa, on se kumma että pienelle lapselle laitetaan taakka jo alle kouluiässä, hänet laitetaan maksamaan virheet, ja sitten syyllistetään.
Missään ei ole turvaa, ei kotia, ei luotettavaa aikuista, joka välittää.
Tätä en ikinä halunnut omille lapsilleni, ja ilmoitin exälle, että meidän lapset ei sitten reissaa eikä tapaile sun naisia eikä muutakaan ylimääräistä, se kaikki kuuluu sulle, siis exälle. Hän tekee ne mitä suunnitteli lapsille, me emme muuta emmekä ota vastaan hänen naisiaan ja naisten haukkuja.
kuole lissu kuole
Kuulehan sinä kuolettja, jsopa nyt kertoisit oman tarinasi, näillä pienillä kuole lauseilla olet kyllä kertonut jo että elämäsi ei ole kunnossa.
sinulla täytyy olla jokin trauma, jota nyt hoet tuolla sanalla kuole.
Oletko tehnyt näitä julmia virheitä elämässäsi, joissa nyt sitten väsyt iyte olemaan. Kerro tarinasi, jospa sitten hieman helpottaisi.
Lapset kärsii aikuisten toilailuista! Ei ole oikein, jotkut vaan ei ajattele lapsia.
Täällä vallitsee sellainen ajatus että seksielämä on tärkeämpi kuin lapset. Pariskuntien on mentävä itseensä ja mietittävä molempien että mikä on tärkeintä. Jos seksi niin menkööt muualle sitä saamaan. Jos lapset niin pitää kestää välillä seksitöntäkin aikaa. Välillä on raskasta kun lapset sairastaa, valvottaa ja yöunet ovat vajavaiset.
Kun naimisiin mennään, luvataan kirkossa kaikkien kuullen rakastaa toista myötä- ja vastoinkäymisistä huolimatta. Elämä on välillä ylä- ja välillä alamäkeä. Aina ei voi olla rakastunut vaan välillä voi inhota toista sydämensä kyllyydestä. Sitä ne vastoinkäymiset ovat. Ne menevät ohi ja tulee parempia aikoja.
Ei siellä luvata mitään, vaan tahdotaan.
Ja sit nää kummat katkerat lissuttelijat! Niillä ei ole kaikki kotona.
Sinä lissu sitä hoitoa tarviit, ei kukaan muu, olet kaunainen, kade ja katkeruuden huippu ja mielenterveytes olet menettänyt jo aikoja sitten.
Täällä kun ahtaalle ajetut ja katkerat uusperheelliset huomaavat, että heitä kritisoidaan, omat argumentit loppuvat ja herne menee kritiikistä nenään, alkaa heti tämä eätoivoinen viimeinen huuto, eli lissuttelu. Siitä tietää, että se koira on älähtänyt, johon klikka on kalahtanut. Itsekin olen muutaman kommentin jättänyt, ja saman tein on lissua vinguttu. En tiedä kuka tai mikä tämä lissu on, mutta minä se en ainakaan ole.
Ilmeisesti ei puheenlahjat ongelmaisilla uusperheen eukoilla riitä ongelmanratkaisuun ja järkeviin vastaväitteisiin jos on eri mieltä ja sitten kiukuspäissään kuitataan kaikki negatiiviset asiat tuolla lissun huutamisella. Pinna palaa kuin pikkulapsella ja heti suljetaan korvat muiden kommenteilta, aivotoiminta riittää muodostamaan vain sen yhden sanan:lissu. Monessa kirjoituksessa on ollut ihan pätevää asiaa, olisi ehkä lissun huutelun sijaan kannattanut lukea, pohtia ja ottaa ehkäpä opiksikin. Ei millään pahalla, mutta pikkuisen yksinkertaiselta vaikutatte, siis te, jotka aina aloitatte tuon kuorossa huutelun. Ehkä aiempi liittonnekin kaatui siihen kun mitään asioita ei näemmä osata puhua selväksi ja kun ei enää sanottavaa keksitä, aloitetaan se solvaaminen ja asian kieltäminen.
.......ja katkerat uusperheelliset
ongelmaisilla uusperheen eukoilla ........
Lissssssuuuuuuuuu Buahahahahahahahahaaaaaaaa.....älä yritä esittää muita........
Tiedät kyllä kuka tai mikä Lissu on, sehän olet sinä..........
Minä olen äitipuoli. Lapsilla on toisessa perheessä isäpuoli. Viikon välein pakkaavat kassinsa ja vaihtavat perhettä, mutta heillä on 4 välittävää vanhempaa. Välimatkaa kotien välillä puoli kilsaa. Kommunikoimme keskenämme koko porukka. Sekä isä että äiti on onnellisia nyt. Lapset voi hyvin kahdessa onnellisessa perheessä.
Itse elin lapsuuteni riitaisessa ydinperheessä. Montaa kaunista lapsuusmuistoa ei ole. Teini-iässä vanhemmat erosivat. Sain mukavan äitipuolen ja nyt aikuisiällä minulla on myös isäpuoli. Vanhempanikin ovat onnellisia viimein. Erillään.
Ai kauhee, lapsia todella sääli, ettei heillä ole kotia missään, vaan matkustavat kuin aikuiset hotellien väliä.
Miksei muuten aikuiset muuta? Ei ne viitsi, helppo laittaa lapsi asialle, ja syyttää häntä sitten kun oireet alkaa näkyä.
" 4 välittävää vanhempaa"??? Luetko itsesikin lapsen vanhemmaksi, miksi??? Miten jollain lapsella voi olla 4 vanhempaa???? Minun käsitys on että lapsella on vain kaksi vanhempaa!!!
Mummoja ja vaareja voi olla yhteensä neljä, mutta ei vanhempia, näin minä se ym muut ovat ymmärtäneet.
Mutta säälin kyllä noita lapsia, jotka joutuu jatkuvasti muuttamaan, siksi omani niin ei tehneet, vaan saivat olla onnellisesti omassa kodissa, isä tuli heitä lasten kotiin katsomaan, lapset ei muuttaneet ja matkustaneet, siksi he ovatkin erittäin ihania ja menestyneitä ihmisiä nyt.
Sääli sinä ihan rauhassa. Taidat kateudestä sääliä jokaista onnellista, tervettä ja tasapainoista ihmistä.
Minä säälin sinua, noin tyhämää pelleä!
Olipas taas oikein älyn jättiläiset liikkeellä tässä ketjussa, puolin ja toisin :D Ensinnäkin toisin esiin kaikille yhteisesti ja objektiivisesti että ydinperheen historia on lyhyt eikä niin kovin onnellinen. Ydinperhehän syntyi suomessakin vasta 50 luvulla ja sitä ennen elettiin pitkään aivan erilaisessa yhteisössä. Ilman toista vanhempaa ei tullut toimeen joten oli tärkeää löytää varsinkin maalaistaloon uusi puoliso pikaisesti toisen kuoltua. Ydinperhe on siis ollut varsin lyhytaikainen kokeilu ja liittyy yhteiskunnalliseen kehitykseen jossa korostettiin entistä enemmän yksityisyyttä ja yksilöä. Perheen etu ja suvun etu väistyivät ihmisten henkilökohtaisen edun tieltä.
Tilastollista faktaa on että yksinhuoltajaperheet ovat taloudellisesti paljon tiukemmalla kuin kahden vanhemman perheet. Edelleen on siis taloudellisesti fiksua pariutua uudelleen, varsinkin pienten lasten kanssa. Mielestäni on pöyristyttävää vaatia että ihmisten pitäisi elää loppuikänsä yksin lastensa kanssa. Eli siis jos vaikka perheen äiti karkaa maitomiehen kanssa niin isän pitäisi elää yksin lasten kanssa vaikkei hän itse valinnut tilannetta jossa on vain yksi vanhempi? aika rankkoja vaatimuksia.
Samaten on rankkaa lapsia kohtaan kieltää heiltä suhteen isä- ja äitipuoliin. Kyllä aikuisen tehtävä on olla aikuinen ja päästä yli katkeruudesta. itsekin olen petetty ja jätetty mutta rakensin hyvän uuden elämän itselleni ja lapsille. katkeruus äitipuolta kohtaan väistyi vuoden- kahden aikana minkä jälkeen kaikilla osapuolilla on ollut paljon helpompaa. Lapsia ei pitäisi laittaa kärsimään aikuisten virheistä eikä käyttää koston välikappaleena. Aikuisten pitää mahtua samoihin juhliin ja saman pöydän ääreen, varsinkin jos on yhteishuoltajuus, mikä nykyään on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Mielestäni huoltajuus pitäisi viedä pois sellaisilta vanhemmilta, joilla on mielenterveyden ongelma siten että he eivät erota enää lapsiaan ja itseään. petetyksi ja jätetyksi tuleminen on valtava kriisi, mutta silloin totuus on se että suhteessa eivät asiat ole olleet hyvin. Yksikään ulkopuolinen ei pysty hajottamaan oikeasti onnellista perhettä. Se ei ole ollut mikään vieraan naisen valinta vaan oman puolison oma valinta. Onkohan aloitus tehty humalassa jonkinlaisessa epätoivossa? Ihme trollausta muutenkin uusperhepalstalla, eikö tuollainen teksti kuuluisi pikemminkin ero- tai parisuhteen päättyminen- osastolle? Mistä näitä idiootteja tulee, "höhöhöö menenpäs teinivanhemmat osastolle haukkumaan teinivanhempia". Ihan sairasta, hankkikaa elämä.
Ja uusperheet ovat aina olleet olemassa, useimmiten siten että uusperhe on ollut yh äiti uusine puolisoineen ja mahdollisine yhteisine lapsineen. Uusperheet ovat aina olleet täällä ja tulevat aina olemaan. Siihen ei mikään säälittävä ruikutus auta. Ja ne kaikki jotka jatkaa alkoholistien ja lasten/vaimonhakkaajien kanssa mieluummin kuin yksin/uusperheessä niin eipä silläkään kummoisia eväitä lapsilleen anna.
Aloittaja on tosi surullinen tyyppi ja jankkaaja joka käyttää lapsiaan koston ja manipuloinnin välineenä. Mies oli paska ja jätti perheensä, se oli perseestä mutta mitä tuollainen enää auttaa ketään? Ai että jos se ei enää tapailisi muita niin ottaisit sen takaisin (vaikka vähän käytettynä) ja sitten olisitte taas sama onnellinen ydinperhe? hohhoijaa.
Viimeiseen lauseeseesi kommentti:
Harvapa kokonaan käyttämätöntä saa tai jos saakin, osaa sitä omanaan pitää. Jotkut huolivat lähes loppuun käytetynkin.
Jos käytetty ei kelpaisi, ei uusioperheitä olisi ollenkaan.
Onko täällä mitään uusperheiden palstaa jossa vois ihan asiallisesti keskustella asioista? Sillä mielellä, että niinki monimutkanen yhteisö tosiaan voi toimia? Tai onko sellasia ihmisiä olemassakaan, jotka jaksaa uusperheisiin uskoa? Vai hukkuuko kaikki asialliset kirjottelut tohon saakelin sontaan?
Lissuille oma lissupalsta!!! !!! !!!
??? Minulla ainakin oli lapsena kaksi kotia, ja kaksi perhettä.:) Sisaruksiakin molemmissa osotteissa.:)
Ei voi olla kahta kotia kellään. Sisaruksia ei ole kuin bilogiset ei voi olla kuka hyvänsä sun sisko tai veli.
Jos sulla onkaksi kotia, on hyvä että vanhempasi on niin rikkaita, että omistatte kaksi taloa, on siinä siivoomista, ja luulisi sen toisen olevan tarpeeton, miten jakaa aika kahdessa talossa!
Bilogisia sisaruksia on myös sisarpuolet, mutta sintähän sinä idiootti et tajua.
voi vi***u juurihan tuo edellinen sanoi et hällä oli kaksi kotia, millai sinä voit sen kieltää, kylläkai asianomainen sen nyt tietää paremmin, kun tuolainen toope joka ei mistään mitään tiedä,syö sinä vaan niitä lääkkeitäsi tuohon mielisairauteesi ja pidä lättysi kiinni.
No ei voi olla. Biologisia on vain ne joilla on samat vanhemmat.
Ei mitkään naapurin lapset ym vastaantulijat voi olla sisarpuolikkaita.
No etkö sä saatana tampio tajua että sisarpuolilla on sama toinen vanhempi ! Ei kai kukaan naapurin lapsia sisarpuoliksi sanokkaan. Voi luoja miten ihminen voi olla noin saatanan tyhmä ?!!!!?
just ei sun älys riitä noin monimutkaiseen ajatteluun, mutta selvitän sulle, että jos sun exäsi tekee lapsia uuden vaimonsa kanssa, niin sillon ne on sun lastesi biologisia sisarpuolia, koska isä on sama kaikilla.
lisäys vielä ne lasketaan juridisesti täys sisarukseksi, kun isä on sama, mutta jos äiti on sama niin sillon ollaan sisarpuolia.
Vai niin, ja mistäs tällainen "fakta" on peräisin, lakikirjasta vai ;). Dementikkomummojen jorinoita. Kaikki joilla on vain toinen vanhemmista sama, ovat puolisisaruksia. Äidistä sitäpaitsi on varmuus, toisin kuin isästä hyvin usein.
Juridisesti ”puolisisarukset” ovat sisaruksia koska rintaperillisinä perivät yhteisen vanhempansa kuoleman jälkeen hänet tasa-arvoisin osuuksin.
Juurihan minä sanoin ettei voi olla kuin yksi koti! Miten voit sen kieltää kun et tiedä, ja minä tiedän sen paremmin ettei meidän lapsilla ole koskaan ollut kuin yksi koti,!
Olet surkee
idiootti ei nyt ollu kyse sun "onnen perheestä",vaan sinä kielsit tolta yhdeltä ettei sillä voi olla kahta kotia, vaikka hän ihan itse sen sanoi.
Ottasit nyt ne lääkkeesi alat jo sekoilla siihen malliin et pääsi poksahtaa kohta.
Niinhän sinäkin kielist sen että kun joku sanoo että ei voi olla kuin yksi koti! Eikä voi ollakkaan, ei pysty asumaan kahta kotia yhtäaikaa. Tosin sillon pitää olla tosi rikas, että opystyy pitämään kaksi kotia, mutta mitä niillä tekee??? Yksi riittää meille ainakin.
Tällainen fakta lukee Suomen laissa.
"""""Ei voi olla kahta kotia kellään.""""" = Lissu sinä vastasit näin, et sanonut että sinulla on ollut vain yksi koti. Sinä KIELSIT että kellään ei voi olla kahta kotia, vaikka voit puha vain ja ainoastaan itsestäsi.
Minun lapsillani on kaksi kotia, koti minun luona ja koti isänsä luona. Tietenkään ei "pysty asumaan yhtäaikaa" mutta vuorotellen. Sinä Lissu yrität vesittää jokaisen ajatuksen, mikä on erilainen kuin sinun omasi. Jos sulle riittää yksi koti niin ok, minun lapsillani on kaksi kotia, ja minun mieheni lapsilla on kaksi kotia, ja kummassakin kaikkia heitä lapsia rakastetaan valtavasti.
On se kumma, ettei aikuiset ymmärrä oman lapsen parasta. Lapsen eteen tuodaan ihmisiä kun pipoa, uusia ihmisiä kymmenittäin, ja kuvitellaan, että se on okei!! On järkyttävää tajuta, miten se vaikuttaa lapseen, joka haluaa elää rauhassa omassa kodissa, ja sitten aletaan ykskaks riepottelemaan ympäri kyliä, ja tutustumaan ventovieraisiin ihmisiin.
Tältä olen omani suojannut, ja kaikki ovat hyvin menestyneitä ihmisiä, mutta ei olisi, jos heitä olisi kiikutettu viikottain talosta toiseen, ja täysin vieraiden ihmisten sekaan. Siihen en koskaan lähtenyt enkä voinut suoda lapsilleni moista pyöritystä.
Nyt näen kiitoksen ja kumarruksen, kun ovat kiitelleet hyvästä lapuudesta ja maailman parhaasta äidistä, joka oli aina heidän puolellaan. On kiva kuulua lasten elämään ja tuntea se luottamaus ja kunnioitus heiltä. Kun kunnioittaa lapsia, saa sen kunnioutuksen tuplana aikanaan takasin.
Voin vain kuvitella, miltä miehestä tuntuu, kun on halunnut jäädä kaiken ulkopuolelle. Ei ollut miehestä isäksi pitemmän päälle, ja nyt kärsii ja miettii, että mikä meni vikaan! Sopii miettiä hänen sillä menetettyä aikaa hän ei saa ikinä takasin. On ihana nähdä lasten kasvavan, ja se on parasta mitä vanhempi voi kokea. Monet vain eivät halua vaan vaihtavat kun luulevat että vaitaminen tuo paremman elämän, mutta ei se tuo.
Ei sulla ole perhettä, kunhan yksinäisyyttäs huutelet....mielenterveyskin on sulta mennyt, lienet sairauseläkkeellä ton mielenvikaisuutesi takana. Kun tajuaisit lopettaa tuskas.
Ihanan katkera vastaus. Sulla ei ole kaikki hyvin, kun huutelet omias, mut katkerana ja kateellisena ihmisenä sen tekeekin. Koitahanparantua ja hae sitä apua, joskus sullekin aurinko paistaa.
puhutko itsestäsi?Tuo kuvaus sopii sulle, kun nenä päähän;D
Antakaa lapsille ihana oma lapsuus, älkää riepotelko heitä ympäri kyliä, ei he ole siihen valmiita. Eivät he tarvi elämäänsä satoja ihmisiä, vaan rakkautta läheisiltä.
Kun lapsi on onnellinen hän osaa myös itse aikanaan rakastaa, eikä hylkää, kun on itse saanut ihanan lapsuuden.
Kuunnelkaa lasta, hänellä on paljon sanottavaa siitä mitkä aikuiset unohtaa kun uudet suhteet pörrää ympärillä. Lapsi unohtuu, mutta muistakaa että lapsikin kasvaa joskus aikuiseksi ja saattaa unohtaa oman isän tai äidin, jolta mallin on siihen saanut.
Lapsen elämä on onnellinen kun häntä kuunnellaan.
Kun täällä uurperheet vouhottavat siitä milloin lapset on sisaruksia. Kun heillä on sama äiti ja isä ovat he sisaruksia.
Eroperheessä onkin sitten sekavampaa, mutta kuitenkin selvää, että molempien entisitä liitoista olevat lapset eivät ole mitään sukua keskenään, eivätkä ole minkäänlaisia siasruksia tai puolikkaita, jos sitten äiti tai isä on saanut uusikkonsa kanssa yhteisen lapsen, tämä lapsi on sitten sisar tai velipuoli näille ex liitoista syntyneille lapsilel. Silloin heillä on veriside eli äiti tai isä on sama lapsilla.
Näillä es-liitoista olevilla lapsilla ei myöskään ole mitään isä-tai äitipuoli, koska puolikkaita äitejä ja isiä ei voi yksinkertaisesti olla, jokaisen vähäjärkisenkin pitäisi se ymmärtää.
Joten älkää sotkeko näiden lasten elämää enmpää, kuin olette jo eroillanne heitä haavoittaneet, lapset ovat unohtuneet ja itsekeksiset ihmiset ovat eronneet ja etsineet itselleen sänkykumppanin, lapsia ei kuunnella eikä heistä välitetä, kun noin voidaan toimia.
Jos ei jaksa elää perheenä ja eroaa, pitää kyllä jaksaa sitten ollaa lasten kanssa, eikä huuhailla uusien ihmisten perään. Kukaan terve ihminen ei perseellä leiki.
Samaa mieltä, mutta nämä nyksät vaan kuvittelee itsestään liikoja useimmiten. Lapsetkin nauraa.
Mutta luulen että nyksillä on tarkuotuskin sotkea miehen lasten elämää, estää heitä tapaamasta isää, siksi he tunkevat aina mukaan, ettei mies saa olla oman lapsen kanssa kahdestaan, tai sitten haukkuvat miehen selän takana lasta ja tekevät olosta tukalaa. Näin lapsi ei enää halua tulla isän luo , se on se tarkoitus.
Kun rikkoo perheen, pitäisi olla sen verran järkee, että antaa edes miehen entiselle perheelle rauhan olla eikä enää pura omia ongelmia heidänniskaan, sillä he ei ole eron syy vaan tämä nyksä itse. Mutta kuka itseään moittii ja haukkuu, ei kukaan.