Minua on mietityttänyt, miksi haltianainen aina rakastui ihmismieheen, mutta ei koskaan toisin päin? (Arwen-Aragorn, Idril-Tuor, Finduilas-Turin, Luthien-Beren)Vai onko jollakin tiedossa tapaus, joilloin "roolit olisivat vaihtuneet"?
Oliko haltianaisilla "heikompi" sydän ja tahto kuin haltiamiehillä?
Olisin kiitollinen vastauksistanne, etenkin kirjanoppineet, kertokaa mietteitänne =)
Oliko haltianaisilla "heikompi" sydän ja tahto kuin haltiamiehillä?
Olisin kiitollinen vastauksistanne, etenkin kirjanoppineet, kertokaa mietteitänne =)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olet oikeassa, mutta selitys on luonnollinen. Ja noiden jo mainitsemiesi lisäksi on vielä yksi, josta ei ole paljoa puhuttu. Amrothin haltianeito ja joku númenorilainen, joista polveutuvat Dol Amrothin suuriruhtinaat. Siinäkin oli siis sama homma. Tästä tosin ei ole selviä todisteita.
****
Tarkastellaanpa asiaa neljältä kantilta ja biologisessa mielessä
** Ihmisuros **
Kulttuurissa kuin kulttuurissa ja vähän jokaisella nisäkäslajilla uros yleensä päättää, minkä naaraan itselleen ottaa.
Ihmismies ottaa siis mielellään kauniin haltianeidon, jos tämä vaan suostuu. Ja näin uros saa jälkikasvulleen paljon paremmat mahdollisuudet lisääntyä kuin kuolevaisen ihmisnaaraan kanssa.
** Haltiauros **
Ihmisnaaras taas ei välttämättä sytytä haltiaurosta, etenkään kun tämä tietää, että jälkipolvi ei välttämättä valitsisi esikoisten tietä. Hänen geeninsä hiipuisivat.
** Ihmisnaaras **
Ihmisnaaraat olisivat varmasti valmiita parittelemaan haltioiden kanssa saadakseen kuolematonta jälkikasvua.
Suorastaan kumma, etteivät vonkaa yhtenään haltiakaupunkien liepeillä.
** Haltianaaras **
Ja lopuksi se haltianaaraan tilanne, joka onkin monimutkaisempi:
Haltianaaraat saattavat hyväksyä ihmisuroksen, jos parempaa ei ole tarjolla tai ihminen on riittävän korkeaa sukuhaaraa.
Näin heidän jälkikasvunsa on hallinnollisesti tärkeässä asemassa joka tapauksessa ja voivat kaikenlisäksi valita myös esikoisten kuolemattoman elämän.
Haltioita määrää kohtalo, eli heillä ei ole varsinaisesti vapaata tahtoa määrätä omasta elämästään.
Esim. Arwen näki ennenäyn että hänellä ja aragornilla on poika.
Kuulostaa aikamoiselta biologiselta determinismiltä. Tolkien kuitenkin oli suuri humanisti, en tiedä mitä mieltä hän olisi tällaisista selitysmalleista...
Humanismi riittää , jos tarua tarkastellaan satuna.
Tolkien itse halusi pitää maailmaansa todellisena. Todelliseen maailmaan kuuluvat todelliset biologiset tapahtumat ja vuorovaikutus sekä muutkin luonnontieteiden alueet.
Siksi Tolkienin maailmaa saa ja pitääkin tarkastella muiltakin kuin henkilöhistorian tai kielitieteen kantilta.
Tolkienin maailmassa luonnontieteellinen näkökulma on perin huonosti edustettuna ;) Ja jos sitä vähän valaisee, niin heti on humanistit kimpussa :(
Mutta on Tolkienilla ollut tarvetta ainakin jossain kohdin myös luonnontieteellisiin määritelmiin:
Númenorista Tolkien on kuvannut jonkun verran alueen kasvillisuutta ja eläimistöä. Keski-Maasta tai Amanista näitä tietoja on niukemmin saatavilla. Keski-Maan asujaimiston oletan kuitenkin olevan likimain sama kuin Keski-Euroopassa. Lueteltuina ovat ainakin monet tuon alueen puulajit ja linnuista korppi, varis, kotka ja joutsen.
Amanin lajistosta tiedetään siellä elävän Mallorneja ja niitä hopeisia pikkupuita, jonka pistokas Númenorin valkoinen puu oli.
Lisäksi siellä elää pariuskollisia lintuja, joilla on kultainen nokka ja jotka laulavat kauniisti.
Lintuharrastajana tuollaiset määritelmät ovat lähinnä vitsi.
Ehkä voisimme päätellä eliömaantieteellisesti Keski-Maan edustavan likimain Eurooppaa ja Haradin eteläosien Afrikkaa.
Númenor (ja ilmeisesti myös Tol Eressea) on eliömaantieteellisesti lähellä Amania ja Aman taas jotain, mitä ei tässä maailmassa ole, mutta jonka esikuvana on varmastikin Uusi Maailma eli Pohjois- ja Etelä-Amerikka.
Haltioiden ainoa kohtalo on päätyä Amaniin joko kuoleman kautta tai matkaamalla fyysisesti meren yli.
Muuta "kohtaloa" heillä ei ole, ellei joku Valar sitä heille nimenomaan aseta. Tällainen oli ainakin Mandosin tuomio Noldoille.
Joillain haltianaisilla on kyky nähdä ennalta syntyvän lapsensa kohtalo. Siksi haltioilla äidin antama nimi on usein se, joka jää käyttöön. Haltiat saavat ensimmäisen nimen isältään ja toisen myöhemmin äidiltään. Lisäksi heillä voi olla "lempinimiä", jotka jäävät vakituiseen käyttöön, kuten Gil-galad.
Edellisestä TSH:n lukemiskerrastani on aikaa. Mutta en muista kohtausta, joka elokuvassa esitettiin. Siis sitä, että Arwein näkee unta, notta Aragornilla ja Arwenilla olisi yhteinen poika. Luulen, että se on ohjaajan ja käsikirjoittajan lisäys.
Kyllä, olen samaa mieltä. Ja tuo maantieteellinen analyysi vaikuttaa pätevältä.
Kuitenkin inhimillinen, yhteisöllinen elämä on huomattavasti monimutkaisempi asia. Kulttuuriantropologiaa opiskellessa huomaa nopeasti, miten biologia ei determinoi vaan paremminkin asettaa reunaehtoja inhimilliselle kulttuurille. Ja näitä reunaehtojakin jatkuvasti ylitetään.
Kulttuuritieteilijöitä arveluttaa aina, jos esim. perheenmuodostusta yritetään redusoida vain biologiaan tai lisääntymiseen.
Mun mielestä se oli niin, että haltiat eivät kuolemansa jälkeen päässeet minnekään, mutta ihmiset pääsivät (olikos se) Mandosin saleihin?
Eikös sitä jankutettu että "Yhden lahja ihmisille"? Mielestäni asia oli näin. Haltioiden piti siis mennä elävänä Amaniin, jotta saisivat ikuisen elämän.
asia menee juuri toisinpäin... Kuolema on Erun lahja ihmisille
Ensinnäkin...
Arwen EI nähnyt mitään ennettä, kirjassa hän ei edes lähtenyt matkalle Satamiin.Se siitä.Eldrondilla oli ennalta näkemisen lahja, mutta Arwenille se periytyi vain ennennäkyinä, hetkellisinä näkyinä.
Toisekseen:
Otetaan tuohon haltianeito juttuun Amrothin ja Nimrodelin taru.Siinä Amroth-ruhtinas rakastui kauniiseen Nimrodeliin (josta muuten se joki Lothorienissä on saanut nimensä, neito asui sen varrella) ja pyysi tätä matkaamaan satamiin ja siitä sitten Suoralle Väylälle Varjoisien Merien kautta Valinoriin.Neito ei koskaan saapunut satamaan ja hänen kohtalonsa on tuntematon. Amrothin laivan tempaisi myrskytuuli kauas merelle, mutta tämä heittäytyi mereen, ettei Nimrodel jäisi Keski-Maahan.Eikä sen jälkeen nähty Amrothia maan kamaralla.
Mutta ehkä on sattumaa neitojen ihastumisten enemmistö...
Nyt mulla meni vähän ohi toi Amroth-Nimrodel-juttu, hehän olivat molemmat haltioita, eikö vain? Eli liittyykö kommenttisi aikaisempaan kysymykseeni jotenkin, voisitko vaikka selventää, mitä hait takaa? =)
Kiitos kaikille jo vastanneille, etenkin tuo biologinen näkökulma oli mielenkiintoinen!Se ei kuitenkaan mielestäni selitä koko "ilmiötä" eli olisin halukas kuulemaan vielä muitakin pohdintoja (jos joku on vain kiinnostunut).
Lisäksi kysyisin vielä, että joutuiko Idril luopumaan "haltiudestaan" naidessaan Tuorin, en ainakaan muista lukeneeni siitä? Jos ei joutunut, niin onko kenenkään tietoisuudessa miksi?
ensinnäkin esim. berenin ja luthienin tarinassa beren rakastui heti nähtyään luthienin,mutta luthien vasta heidän vaellellessa metsissä...ainakin minun mielestäni...
samoin oli arwenin ja aragornin tapauksessa ,aragorn rakastui heti nähtyään arwenin ja kun oli puhunut ensi kertaa hänen kanssaan, mutta vasta monen vuoden päästä arwen rakastui aragorniin....
noista muista en nyt niin tiedä, mutta ei haltianaisilla ole heikompaa sydäntä, tosin tavallaan olet oikeassa,kukaan haltiamies ei ole rakatunut ihmis naiseen...hassua..;)taitaa ihmismiehillä olla "heikko" sydän...:)
Okei, nyt sattui kömmähdys.
En ajatellut yhtään lajia, haltia vaiko ihminen, ajattelin sitä, kuinka nainen rakastui aina mieheen kaikissa suurissa tarinoissa.
Mieleen juuri vain sattui miehen rakastuminen naiseen, siis tässäpä Amroth ja Nimrodel tuli mieleen.Ehkä ymmärrettävää??
Nimim. "Finduilas" muistuttaa todellakin Finduilasia.Osuva nimimerkki.Se sinulle kunniaksi.Toivottavasti myös piristi päivää...
... =) ...
On muuten aika varmaa, että haltiamiehillä oli lemmenjuttuja kuolevaisten naisten kanssa. Mutta toisin kuin haltianaisten tapauksissa, niistä ei tehty isoa juttua. Sehän on luonnollista. Haltiaukot voi käydä jyystämässä niin montaa akkaa kuin haluaa, mutta se pysyy helpommin salassa. Haltianaiset saattavat valitettasti saattua raskaaksi ja juttu on sitämyöten selvä.
Pyydän anteeksi karkeaa kielenkäyttöä ja huonoa itseni-ilmaisua, mutta oletan että asia oli näin.
Haltiamiehillä oli aivan yhtä paljon juttua ihmisnaisten kanssa kuin haltianaisilla ihmismiesten, mutta, mutta..
Tuskinpa Tolkien itse koskaan huomasi tätä seikkaa. Hän oli oman aikansa tuote ja oli sosiaalisesti hyväksytympää, että teoillaan sankariksi kohonnut mies sai jalompaa sukua olevan puolison ikäänkuin palkkiona ponnisteluistaan kuin että korkeammalla statuksella oleva mies olisi valinnut ’aatelittoman’ naisen.
Aika Freudilaista on, että haltianainen joutuu luopumaan kuolemattomuudestaan (=neitsyys?, viattomuus?) pariutuessaan ihmismiehen kanssa.
Finduilas - Turin on väärää tietoa. TSR-universumissa on kaksi Finduilasia. Toinen oli Orodrethin tytär, jonka örkit tappoivat Nargothrondin sorruttua ja toinen Boromirin ja Faramirin äiti. Periaatteessa virallisesti dokumentoituja liittoja haltian ja ihmisen välillä oli kolme, mutta tarut kertovat Belfalasissa asuneen aatelisen Imrazôrin avioituneen Mithrellas-nimisen Nimrodelin seurueeseen kuuluneen haltianaisen kanssa kolmannen ajan toisella vuosituhannella.
Muuten, myös maia Melian valitsi häneen verrattuna alempaa sukua olevan haltian puolisokseen.
Totta, Finduilas ja Turin eivät ikinä menneet naimiisiin tai solmineet muutakaan liittoa, mutta Finduilas rakasti Turinia (muuta en mielestäni väittänyt?)
Ääh... sen siitä saa kun ei ole tarkkana.
Toivottavasti edes tuo Imrazôrin-Mithrellas onnistui olemaan uutta tietoa.
Paitsi eikös se ollut niin että
Beren rakastu eka Lúthieniin...?
Mithrellas-juttu EI ollut uusi.Se lukee kyllä ihan selvästi Keskeneräisten Tarujen Kirjassa.
Kyllä minäkin sen tiesin.Myös sen 2 x Finduilas hommelin.Et ole ainoa, joka tietää noista.