vl porukassa on aika noloa. Siitä ja tästä, aina vaan yhdentekevämmmistä asioista pyydellään itelleen "siunausta".
Jatkuva anteeksipyytely
Nolo juttu
15203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän?
Rituaali?
"...syntien anteeksipyytämis- ja antamis-rituaali oli aina jotenkin nöyryyttävä ja häpeällinen. En koskaan tuntenut iloa ja helpotusta, päinvastoin siitä jäi pitkäksi aikaa jotenkin nolo olo. Vierastin siihen liittyvää tunteellisuutta, joka oli jotenkin vastenmielistä, pelottavaa ja liikaa. Enkä kokenut tehneeni mitään niin pahaa, että sitä olisi itkien pitänyt anteeksi pyydellä."
http://freepathways.wordpress.com/2012/03/15/nettikeskustelu-yllatti/
Yleensäkin voisi sanoa, että anteeksipyytämiseen ja antamiseen pitäisi meidän kaikkien olla vieläkin herkempiä ja auliimpia.
Muutkin kirkon jäsenet voisivat ottaa kyllä siitä oppia.
Onhan se koko kristinuskon aivan keskeisimpiä aarteita.
Sinä olet lähempänä Herraa kuin tuo anteeksipyytämistä ja -antamista ylenkatsova.
Kuuntele http://www.youtube.com/watch?v=EOw9YUal9SA&context=C4e2307cADvjVQa1PpcFNABBgyBH-lhLNfjELAIK0t1OPRwyLsGWw=
ja jatko-osa:
http://www.youtube.com/watch?v=lSOCtgX_kLE&feature=context&context=C4e2307cADvjVQa1PpcFNABBgyBH-lhLNfjELAIK0t1OPRwyLsGWw=
Hyvin anteeksiantamusta kirkastava puhe.
Vl liikkeessä anteeksipyytämisestä on tulut kaikkien ongelmien ratkaisutapa.
Vaikeita asioita ei rehellisesti selvitetä eikä ongelmia ratkaista, vaan "korjataan evankeliumilla". Sillä peitellään jopa rikoksia.
Näppärä tapa, tehdään syntiä viikot ja viikonloppun pirukivittäjäisissä saadaan synnit anteeksi. Ja jos oikein kiirus tulee eikä voi viikonloppua odottaan niin yksivuotiaalta lapselta voi synnit pyytää anteeksi. Tätä voisi sanoa Jumala ulkoistamiseksi. Kätevää eikö totta.
Mielenkiintoinen keskustelu. Tiettävästi terveydenhoitopuolella on ilmaistu huolestuneisuus siitä, että rauhanyhdistyksellä okoitetaan hoitaa esimerkiksi naisten raskaudenpelkoa ja masennusta tällä samalla anteeksipyytämis-lääkkeellä.
" Naisen terveydentila arvioidaan rauhanyhdistyksellä, ei lääkärissä "
http://freepathways.wordpress.com/2012/02/16/hintsala-manner/
Koskaan ei uskovaiset ole käskeneet salata rikoksia. PÄinvastoin, aina on sanottu että rikos täytyy selvittää myös maallisen lain edessä.
Totuus hävettää, parempi vääristellä, vaieta ja valehdella.
Uskovaiset ei näin teekään mutta SRK ja useat rauhanyhdistysten johtohenkilöt tekevät.
"...nainen on 37-vuotias. Hän avioitui 18 vuotta sitten. Aviomiehensä alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti esikoisen synnyttyä.
Nainen kertoo, että jos väkivallasta yrittää puhua julkisesti, paikalle löydetään tueksi joku kanssalestadiolainen ja pian uhri onkin jo syyllinen.
- Seurakunta käytännössä tukee aviomiehen ja suvun harjoittamaa väkivaltaa, nainen sanoo. - Anteeksiantoa käytetään väkivallan välineenä.”
Voima-lehti:
http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2011/numero-6/herrain-huoneissa
"...ja anna meille anteeksi niinkuin mekin anteeksi annamme..."
Siinä ei puhuta mitään anteeksipyytämisestä.
Anteeksipyytäminen on toki tärkeää, vaikkei siihen sisältyisi edes mitään uskontoon viittaavaa. Se kuuluu jo hyviin tapoihin.
Anteeksipyytämisestä voi tulla vääristynyttä kuitenkin joskus. Muistan, kun veljeni päätti päivänsä ja minua lohdutettiin (tai yritettiin lohduttaa), ainoa ymmärtämäni tapa reagoida siihen oli - pyytää anteeksi. Olin veljeäni nuorempi, melkein lapsi itsekin...
Enää en osaa käsittää tuota. Se oli jotenkin ainoa tapa kohdata jokin asia - pyytää anteeksi. Mikään ei siitä kuitenkaan selvinnyt eikä mitään helpotusta siitä ollut. Olihan joku lähellä hetken - sain hyväksyntää - mitä se mahtoikaan muuta olla?
Olen tutustunut myöhemmällä iälläni enemmän kristinuskoon. Se ei sisällä mitään erityistä anteeksipyytelemisopetusta nähdäkseni. Anteeksiantaminen sen sijaan on hyvin tärkeä asia!
Evluttilaisena näet asian toisin kuin monet lestadiolaiset sen näkevät ja kokevat. Asia on ehdottomasti hyvä sinänsä, mutta merkitykset voivat joskus vuosien ja vuosikymmenien saatossa muuttua merkillisiksi ja merkillisesti.
"Nimessä ja veressä" -hokeminen = suurta vl-teatteria.
Mulle tulee syntien anteeksisaamisesta todella onnellinen olo.
Se on psyykkinen riippuvuus.
Kun ihminen ehdollistetaan siihen lapsuudesta saakka, silloin se hyväolo tulee automaattisesti. Kun saa lapsena vanhemmiltaan hvyäksynnän ja vakuutuksen että on OK, niin lapsellehan se on helpotus.
Lestadiiolainen anteeksipyytämis- ja antamiskulttuuuri on infantiilia pohjimmiltaan. lapsena oppi että perusturvallisuus ei tule sydämeen ilman rituaalia. Niin siitä on tullut tapa jota ilman ei voi olla. Tulee riippuvaiseksi sen antamasta psykologisesta hyvästä olosta.
Väliäkö sillä mistä sen hyvän olon saa.