Biologisesti lapseton

..etsii kohtalotovereita.

Olen ikuisesti biologisesti lapseton.
(Seurustelin aikoinaan, mies jätti-> halusi omia
perillisiä. Ei voinut kuvitella ottavansa
vieraita lapsia..Nyt mies tahtoisi tavata, vaikka
on perheellinen..)
Kohtu poistettiin ollessani 16v. Synnynnäisten
vikojen takia. Lääkäri vain sanoi; vai olisitko
joskus halunnut lapsia?! Aivan kun kakarana ois
muka tiennyt.
Adoptiosta haaveilen, mutta yksin en vastuuta
jaksa.

Onko muita lapsettomia? Miten olette kokeneet
asian? Miten miehenne asiaan on suhtautunut?
2493
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Olen pahoillani puolestasi:( Mutta toivon sinulle
paljon onnea ja iloisuutta elämääsi,toivottavasti
elämän aurinko paistaa sinulle.Voimia

Äänestä

Hei!
Minulla on synnynäinen romosomi poikkeima eli kun
normaleilla naisilla on romosomeja 46,XX niin
minulla on 47,XXX . Joka vaikuttaa niin etten voi
saada omilla suku soluilla lapsia. Joten olen
käynyt Väestöliiton lapsettomuus hoidoissa, mutta
ei niistä voi mennä varmaksi sanoo saako sitä
lasta koskaan, mutta rahat ainakin menee.
Joulukuussa minulle tehtiin koeputkihedelmöitys
joka lähti kasvamaan,mutta seitsemännellä
raskausviikolla meni kesken. Odotamme jos
saisimme uuden luovuttajan syksyllä että voitaisi
kokeilla uudestaa. Jos ei taaskan onnistu, niin
olemme päättäneet että vielä kolmas hoito käydään
läpi ja sitten menemme adoptio jonoon odottamaan
meille lasta. Mieheni on tässä asiassa ihan
täysillä mukana ja tukee minua. Adoptio ei ole
meidän perheelle uusi asia, niin emme kammoksu
asiaa. Pitäähän niidenkin pienten saada koti
jossa heitä rakstetaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


MLL:n lastenkaitsija kirjoitti:

..etsii kohtalotovereita.

Olen ikuisesti biologisesti lapseton.
(Seurustelin aikoinaan, mies jätti-> halusi omia
perillisiä. Ei voinut kuvitella ottavansa
vieraita lapsia..Nyt mies tahtoisi tavata, vaikka
on perheellinen..)
Kohtu poistettiin ollessani 16v. Synnynnäisten
vikojen takia. Lääkäri vain sanoi; vai olisitko
joskus halunnut lapsia?! Aivan kun kakarana ois
muka tiennyt.
Adoptiosta haaveilen, mutta yksin en vastuuta
jaksa.

Onko muita lapsettomia? Miten olette kokeneet
asian? Miten miehenne asiaan on suhtautunut?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu