olen terveydenhuoltoalalla opiskeleva henkilö, sain lähetteen psykoterapiaan, mutta mua huolestuttaa, että jos menen sinne puhumaan ongelmistani masennus, itsemurha, niin en voi esim. ikinä työskennellä koulussa terkkarina tai neuvolassa,
eikös sellaisesta tule merkintä papereihin? eikös tälläinen estä lasten kanssa työskentelyn? eli pitääkö vain padota pahaolo sisään, jos haluan tehdä ainakin mielekästä työtä 8 tuntia päivässä sen sijaan kuin menen puhumaan terapeutille ja se vie ainoan mua oikeasti kiinnostavan asian pois ja pääsyn siwan kassaan?
mitä teen? tarvitsisin jonkun jolle puhua, mutta en sen kustannuksella että menetän mahdollisuuteni työskennellä itseäni kiinnostavalla alalla?
eikös sellaisesta tule merkintä papereihin? eikös tälläinen estä lasten kanssa työskentelyn? eli pitääkö vain padota pahaolo sisään, jos haluan tehdä ainakin mielekästä työtä 8 tuntia päivässä sen sijaan kuin menen puhumaan terapeutille ja se vie ainoan mua oikeasti kiinnostavan asian pois ja pääsyn siwan kassaan?
mitä teen? tarvitsisin jonkun jolle puhua, mutta en sen kustannuksella että menetän mahdollisuuteni työskennellä itseäni kiinnostavalla alalla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuuleppas, kyllä oma terveys on kaiken tämän pas**kaduunin yläpuolella! Itse en ole tarvinut k.o. palveluita, mutta 15 vuotta alalla olleena tiedän monia kollegoja, jotka käyttävät mielenterveyspalveluja. Siinä ei ole mitään hävettävää, eikä se estä työpaikan saamista, eikä uralla etenemistä.
Päin vastoin, monellakin tuntuisi olevan tarvetta käydä hieman juttelemassa psykiatrian väen kanssa. Ja sitä harrastavat myös psykiatrian hoitajat itse. Mielenterveyden sairaudet ovat sairauksia siinä missä poskiontelontulhdus ja lonkankulumakin. Ihmisiä mekin vain olemme, eivätkä esimihet todellakaan pääse käsiksi sairaskertomuksiimme, ne ovat salassapidon piirissä.
Suomessa hävetään edelleenkin mielenterveyden häiriöitä ja niitä yritetään piilotella leimaantumisen pelossa. Ja sitä leimaamista aiheutamme juuri me itse. On helppoa kauhistella ja supatella silmät pyöreinä työkaverin mt- ongelmasta, jos ei ole itse kokenut elämässään yhtään mitään. Paljon elämän eri käänteitä nähnyt ihminen ymmärtää, että monenlaiset elämänmuutokset ja vaikeudet aiheuttavat monenlaisia tunteita ja oireitakin, ja se on pelkästään inhimillistä.
USAssa jokaisella tuntuu olevan oma psykiatri ja terapioissa käyminen on arkipäiväistä ja ehkä hieman muotiakin. Suomi on monessa mielessä vielä häpeä-kulttuurin vaivaama ja omaa erinomaisuutta halutaan nostaa nauramalla muiden vioille.
Mene siis rauhallisin mielin terapiaan. Olet myös onnekas, että sinulle on sitä myönnetty, koska niin moni sitä haluaisi ja tarvitsisi, mutta harvalle sitä Kela enää myöntää.
Ainakin täällä Varsinais-Suomessa on eräs kaupunki, jonka terveyskeskukseen sulla ei ole asiaa jos asia selviää tai mapissasi on PSY-lomake.
Sinulla on nyt mennyt sekaisin psykoterapia ja seksuaalirikokset. Jos sinulla on rikosrekisterissä merkintä seksuaali- tai väkivaltarikoksesta, et voi työskennellä lasten ja nuorten parissa. Terveystiedot sen sijaan ovat täysin luottamuksellisia. Nykyään on todella tarkkaa kuka saa käydä katsomassa kenenkin terveystietoja. Jos esimerkiksi haet töihin ja työnantaja käy kurkkimassa tietojasi, hän voi saada sakkoja tai pahimmillaan puoli vuotta vankeutta. Ja entä jos et mene terapiaan? Patoat kaiken sisällesi kunnes pimahdat ja pahimmassa tapauksessa vahingoitat jotakuta. Sen jälkeen ei ole asiaa edes Siwan kassalle.