Uusi adoptiolaki vaarantaa köyhien ihmisoikeudet

...
Uusi pakkoadoption salliva adoptiolaki vaarantaa köyhien ihmisoikeudet

"Asiakasta on kohdeltava ihmisarvoisesti, otettava huomioon hänen tarpeensa ja toivomuksensa ja otettava ensisijaisesti huomioon asiakkaan etu. Jostain syystä tällä määräyksellä ei ole mitään arvoa, kun sitä verrataan lastensuojelun käsitteeseen ”lapsen etu”.  Sama koskee perheen suojaa. Kuitenkin ilman muuta tärkein ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien suoja on kansainvälisissä sopimuksissa ja niiden turvaksi luoduissa tuomioistuimissa.

Sekä Euroopan ihmisoikeussopimus että Lasten oikeuksien sopimus korostavat vahvasti sitä, että ihmisillä on oikeus perheeseen ja että perheitä ei saa viranomaisten toimesta pyrkiä hajottamaan. Meillä Suomessa on kuitenkin vallitsevana näkemyksenä lastensuojelussa, että perheellä sinänsä ei ole mitään erityistä arvoa suhteessa lapsen etuun. Perhe on vain yksi sopimus muiden joukossa.  Tässä suhteessa ristiriita esimerkiksi kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin on ilmeinen.

Toinen lain iso ongelma on lapsen edun käsite, jonka tulkintamonopolin sosiaalityöntekijät  ja lääkärit ovat ottaneet itselleen. Näin lapsen edusta on tullut väärin käytettynä myös sopiva lyömäase, jolla voidaan argumentoida sekä lapsen tosiasiallista mielipidettä että vanhempien näkemyksiä vastaan (ks. myös Sund 2005). Tämän lisäksi laista on lastensuojelun käytännöissä johdettu käsite ”huoli” eli ajatus siitä, että mitään ei ole tarvinnut konkreettisesti tapahtua tai että ei tarvitse olla konkreettista näyttöä; riittää jos sosiaalityöntekijä tuntee (tai ei tunne) huolta.

Lastensuojelulaki on niitä lakeja, joista voi sanoa ”moni kakku päältä kaunis, mutta sisällä höttöä”. Käytännössä se näyttää sallivan erittäin voimakkaita lasten ja aikuisten ihmisoikeuksiin puuttumisia ns. lapsen edun nimissä. Toimenpiteiden kohteiden asema suhteessa virkamiehiin on myös erittäin heikko. Lapsia voidaan ottaa huostaan mitä ihmeellisimmillä perusteilla (yllättävän yleinen peruste on edelleen vaikkapa epäsiisti koti), päätöksiä tekevät virkamiehet, joita valvovat maallikkoelimet ovat pelkkiä kumileimasimia, valitusten käsittely on hidasta ja tehotonta, ja erityisesti lasten palauttaminen vanhemmilleen on äärimmäisen hankalaa[4].

Olen aiemmin käsitellyt K&T:n tapausta melko laajasti (Roos 2001, varsinainen tapausselostus löytyy Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen verkkosivuilta www.echr.coe.int/echr tapausnumerolla 25702/94: kun viitettä ei mainita, kyseessä on tapausselostus), mutta se ansaitsee tulla käsitellyksi vielä kerran. Kyse oli siis äidistä, jolta mielenterveydellisten ongelmien vuoksi otettiin huostaan sekä vastasyntynyt vauva suoraan synnytyslaitokselta että toinen, vanhempi lapsi, joka tuolloin oli muualla hoidossa. Isälle ei annettu mahdollisuutta hoitaa lasta äidin sairaalassaolon aikana. Hänelle tosin lupailtiin tätä, jos hän eroaisi pysyvästi äidistä. Kun hän ei tätä tehnyt, seurauksena oli pysyvä huostaanotto. Kun äiti sitten toipui ja sai vielä yhden lapsen, tätä ei otettu huostaan. Kahta muuta lasta ei silti palautettu, ja sosiaaliviranomaiset tekivät (lähes) kaikkensa estääkseen vanhempien ja lasten yhteydenpidon.  Vanhemmat valittivat asiasta Suomessa kaikkiin mahdollisiin oikeusportaisiin, mutta ilman tulosta. Lasten edun katsottiin olevan alun alkaenkin, että he jäävät sijaisvanhemmille, joille lapset oli luvattu pysyvästi.

K&T:n tapauksessa jo synnytyslaitokselta lähti käyntiin pitkä piina, joka ei ole vieläkään päättynyt. Virkamiesten sitkeys ja päättäväisyys on hämmästyttänyt minua suuresti. Lapset sijoitettiin kauas vanhemmista ja tapaamisia hankaloitettiin mahdollisimman paljon. Kun vanhemmat yrittivät saada lapsia takaisin uuden lapsen (jota ei ollut otettu huostaan) syntymän jälkeen, vanhempiin kohdistettiin erilaisia rangaistustoimia tapaamisrajoitusten muodossa. Ajatus on ilmeisesti se, että normaalitapauksissa vanhemmat antavat periksi ennemmin tai myöhemmin.Kun vanhemmat olivat käyneet läpi koko prosessin Suomessa saamatta missään vaiheessa oikeutta, he veivät asiansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tämä antoi asiassa ratkaisun, jossa Suomen valtio tuomittiin yhdestä virheellisestä huostaanotosta ja siitä, ettei se ollut pyrkinyt yhdistämään perhettä niin kuin ihmisoikeussopimus edellyttäisi. Tuomio ei ole saanut aikaan muutoksia suomalaisessa käytännössä. Tämän ratkaisun jälkeen viranomaiset pyrkivät vielä ”rankaisemaan” vanhempia ottamalta heiltä heidän viimeisetkin yhteytensä lasten kanssa, eli määräämällä heille edunvalvojan.

...jatkuu

Uusi adoptiolaki vaarantaa köyhien ihmisoikeudet

..Tavallisen kansalaisen on tavattoman vaikea nojautua lain pykälien tukeen, kun häntä vastassa on ns. moniasiantuntijuus eli lastensuojelutyöntekijöiden, lastenpsykiatrien ja hallintojuristien melko yhtenäinen rintama.  Erityisesti lastenpsykiatrit näyttävät saavan koulutuksessaan pöyristyttäviä käsityksiä lasten ja vanhempien ihmisoikeuksien (ja suhteiden) merkityksettömyydestä, sekä siitä kuinka vahvoja lapsen tulevaisuutta koskevia väitteitä he olemattomilla perusteilla ja lapsia tai heidän vanhempiaan tapaamatta voivat esittää.

Viranomaiset ajattelevat myös, että lapsen etu oikeuttaa kaiken muun, myös epäoikeudenmukaisen ja mielivaltaisen kohtelun. Hallintojuristit taas katsovat vain sitä, onko toimittu edes kutakuinkin sääntöjen mukaan. Tärkeimpänä on se, että on pyydetty ja saatu sopiva lausunto lastenpsykiatreilta, jonka perusteita ei yleensä aseteta kyseenalaiseksi.

Kun kaikkea tätä voi perustella lapsen yksilöllisellä edulla, jonka määrittäjänä juuri sosiaalityöntekijä tai lastenpsykiatri on, lopputulos on se, että eri mieltä oleva lapsi tai vanhempi jää jyrän alle. Parhaassa tapauksessa se merkitsee usean vuoden turhaa ja kallista huostaanottoa, pahimmassa tapauksessa koko lapsuuden kestänyttä sijoitusta. Lapsen ainoaksi vaihtoehdoksi jää, niin kuin Pia-Liisa Heiliö ( lastensuojelun edunvalvontahankkeen äiti) , eräs lasten pysyvän huostaanoton piilokäsikirjoituksen merkittävistä taustahenkilöistä, on K&T -tapauksen ihmisoikeuskäsittelyn yhteydessä asian ilmaissut: ”lapsella on oikeus tasavertaisena aikuisena ottaa yhteys vanhempiinsa ja siten luoda heihin normaalit perhesuhteet” (ks. Suomela 2006)."

http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/vaaryyskirja.htm
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900

Lastensuojelun puolueellinen edunvalvoja yhdistettynä avoimen (pakko)adoption mahdollistavaan lakiin takaa tietyille järjestöille häiriöttömät mahdollisuudet köyhien lasten kaappauksiin parempiin perheisiin ja tuottoisaan lapsikauppaan.

Näin edunvalvojaa on todellisuudessa käytetty
K&T vastaan Suomi

"Kun vanhemmat olivat käyneet läpi koko prosessin Suomessa saamatta missään vaiheessa oikeutta, he veivät asiansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tämä antoi asiassa ratkaisun, jossa Suomen valtio tuomittiin yhdestä virheellisestä huostaanotosta ja siitä, ettei se ollut pyrkinyt yhdistämään perhettä niin kuin ihmisoikeussopimus edellyttäisi. Tuomio ei ole saanut aikaan muutoksia suomalaisessa käytännössä.
Tämän ratkaisun jälkeen viranomaiset pyrkivät vielä ”rankaisemaan” vanhempia ottamalta heiltä heidän viimeisetkin yhteytensä lasten kanssa, eli määräämällä heille edunvalvojan. Toinen merkillisyys on se, että tapausta on hoitanut ministeriössä eräs juristi, joka sittemmin on taas lastensuojelujärjestön juristina ollut aktiivisesti vaikuttamassa perheen ja lasten yhteyksien katkaisemiseen. Tällä juristilla on harvinaisen ongelmallinen kaksois- tai kolmoisrooli, aina lasten ja vanhempien haitaksi. Näitä lastensuojelukentällä toimivia innokkaita vapaapalokuntalaisia näyttää olevan enemmänkin (ks. Jussila 1998)."
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/vaaryyskirja.

Ja tällaisiin tapauksiin edunvalvojaa tullaan käyttämään:

"Hyvin läpinäkyvä esimerkki Suomesta, jossa oli ilmeisesti haluttu palvella jotakin tuttua kotimaista adoptiota odottanutta pariskuntaa etukäteen, oli muutama vuosi sitten Dragsfjärdissä, nykyisellä Kemiönsaarella sattunut tapaus, jossa raskaaksi tullut 16-vuotias tyttö haluttiin siirtää perhekotiin 100 km päähän Turkuun erilleen poikaystävästään, eli odotettavan lapsen isästä, ja vanhemmistaan, vaikka mitään kovin erityistä syytä tähän ei ollut. Tarkoituksena lienee ollut tahallaan romahduttaa läheisten turvaverkko ympäriltä ja lapsen synnyttyä pyytää nimiä adoptiopapereihin käyttäen verukkeena myös sitä, että vauvasta luopuminen auttaisi pääsyä sijoituksesta takaisin kotiin. Ilmeisesti runsaan iltapäivälehtinäkyvyyden ja huonon julkisuuden vuoksi huostaanottoa ei kuitenkaan toteutettu, vaikka siitä oli jo tehty alustava päätös."
lainaus Mikko Nummelin

Adoptiolaki uudistettiin. Pelastakaa Lapset ry haluaa Suomeen mahdollisimman helpon tien avoimelle adoptiolle, jossa lapsi adoptoidaan pois perheestään uuteen, "parempaan" kotiin.

Avoin adoptio tuskin käynnistyisi lapsen vanhempien ehdotuksesta, vaan sitä ehdottavat kunnan sosiaalityöntekijät lapsen perheelle. Jos perhe ei suostu siihen, aina voi uhata kiireellisellä huostaanotolla ja edunvalvojan järjestämisellä. Lukuisia oikeusturvaongelmia sisältävä lastensuojelun edunvalvojaprojekti , jossa Pelastakaa Lapset ry on myös mukana mahdollistaa vanhempien sananvapauden romutuksen ja erottamisen lapsistaan mikäli nämä vievät (usein laittoman) huostaanottonsa julkisuuteen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900

Kun lapsi on jo huostaanotettu, ja hänelle on jo määrätty edunvalvoja, avoin adoptio järjestyy pikaisesti. Lapsen vanhemmat eivät edes tajua prosessin lähteneen liikkeelle, kun lapsi on jo adoptoitu virallisesti uuteen perheeseen.

Mukavista, helpoista ja terveistä lapsista on suomalaisilla lapsimarkkinoilla koko ajan kova kysyntä.
Adoptiolakiehdotuksen 11 §:ssä laillistetaan lapsenryöstö:

"Adoptio voidaan kuitenkin erittäin painavista syistä vahvistaa, vaikka vanhempi on kieltäytynyt antamasta suostumustaan adoptioon tai peruuttanut aikaisemmin antamansa suostumuksen, jos harkitaan, että adoptio on ilmeisen ratkaisevasti lapsen edun mukaista."
http://www.om.fi/1290609328682
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9153259

Väitän, että suomalaisilla perheillä tulee olemaan todella vaikeaa taistella tuota lain kohtaa vastaan. Lapset rosvotaan perheistä, hups, nopeasti ja vaivattomasti. Jos mahdollisuus ryöstöön on, sitä koneisto myös käyttää.

"Suomessa huostaanotot tapahtuvat melko nopeasti ilman siirtymäaikojakaan ja mahdollisia avohuollon toimenpiteitä sivuutetaan kylmästi. Sen sijaan huostaanottojen purkaminen siinä vaiheessa kun niiden tarve on lakannut tai kun ne on todettu alunperin perusteettomiksi, on kummallisen vaikeata. Näissä tapauksissa annetaan virheellisesti painoarvoa sijaisperheen kiintymykselle lapseen, kun etenkin aiheettoman huostaanoton tapauksissa tällaisen argumentin käytön pitäisi olla ehdottoman kiellettyä. Sijaisvanhemmat eivät ole lapsen virallisia vanhempia, eikä biologisilla vanhemmilla ole velvollisuutta osoittaa taloudellisten tai muiden resurssien selvää paremmuutta heihin verrattuna, ainoastaan kykyä huolehtia omista lapsistaan vaarantamatta heidän turvallisuuttaan!

Nykytilanteesta ei voi syyttää pelkästään rahatilannetta tai resurssien puutetta, vaan osa lastensuojelutoimesta ja sosiaalityöstä on oikeasti rakenteellisesti viallista sillä tavalla, että tehtävissä työskentelee johtavissa asemissa henkilöitä, joiden nimenomaisena tarkoituksena ja henkilökohtaisista intresseistä johtuen on köyhien tai tilapäisten hankaluuksien eteen tulleiden perheiden hajottaminen.

Asian huomaa siitä, kuinka paljon on kirjoituksia ja lobbausta pienten lasten pakkoadoptioiden tuomiseksi suomalaiseen käytäntöön Ison-Britannian tapaan. Suomessa on valtavasti korkeakoulutettuja ja rikkaita, mutta toisaalta iän tai muun syyn vuoksi tahattomasti lapsettomiksi jääneitä aviopareja kansainvälisen ja kotimaisen adoption jonoissa. Etenkin kotimaisia adoptoitavia lapsia on kuitenkin tähän nähden erittäin vähän. Jotkut näkevät tällaisessa tilanteessa oikeutetuksi kyseenalaistaa esimerkiksi teinivanhempien, opiskelijoiden tai yksinhuoltajaäitien oikeuden oman lapsensa vanhemmuuteen taloudellisista syistä.

Hyvin läpinäkyvä esimerkki Suomesta, jossa oli ilmeisesti haluttu palvella jotakin tuttua kotimaista adoptiota odottanutta pariskuntaa etukäteen, oli muutama vuosi sitten Dragsfjärdissä, nykyisellä Kemiönsaarella sattunut tapaus, jossa raskaaksi tullut 16-vuotias tyttö haluttiin siirtää perhekotiin 100 km päähän Turkuun erilleen poikaystävästään, eli odotettavan lapsen isästä, ja vanhemmistaan, vaikka mitään kovin erityistä syytä tähän ei ollut. Tarkoituksena lienee ollut tahallaan romahduttaa läheisten turvaverkko ympäriltä ja lapsen synnyttyä pyytää nimiä adoptiopapereihin käyttäen verukkeena myös sitä, että vauvasta luopuminen auttaisi pääsyä sijoituksesta takaisin kotiin. Ilmeisesti runsaan iltapäivälehtinäkyvyyden ja huonon julkisuuden vuoksi huostaanottoa ei kuitenkaan toteutettu, vaikka siitä oli jo tehty alustava päätös."
( Mikko Nummelin)

Suomessa niin huostaanotto- kuin adoptiokäytännöt ovat oudon väkivaltaisia , repiviä ja traumatisoivia kaikille osapuolille. Ja tsaritististen hallintokäytäntöjen manipuloimia ja määrittämiä. Lapselle aiheutetaan viranomaisten toimesta tahallaan hylkäämiskokemus kaikissa em. prosesseissa.
Adoptioon luovuttamista harkitseville vanhemmille ja adoptioon ottamista harkitseville vanhemmille pitäisi luoda sosiaalitoimesta tai Pelastakaa Lapset ry:stä riippumattomia ja omaehtoisia tapaamis- ja verkostoitumispaikkoja.
Voisi olla hyvä, että adoptiota harkitseva asuisi lähtöperheessä jonkin aikaa tai tutustuisi muuten kunnolla lapseen , hänen taustaansa, tarpeisiinsa, vahvuuksiinsa ja heikkouksiinsa.
Sekä adoptioon luovuttavissa että ottavissa ryhmissä on taatusti lapsen parasta ja hyvinvointia ajattelevia , fiksuja ja harkitsevia ihmisiä. He osaavat varmasti sopia asioista ilman massiivista auttamisen sijaan kontrolliin keskittyvien byrokraattien laumaa välissä.
Sosiaalibyrokratian asenteellisessa ilmapiirissä ja todellisuutta vääristävässä keinovalossa ihmisten kohtaaminen harvoin onnistuu.
Uskon, että sosiaalinen tilaus vaihtoehtoisille forumeille on olemassa.

Kuuluuko Kusettaja Marja Richardson Klaaniin, vai onko hän noussut Klaania vastaan?

Suomen kuvalehti 16.32012

Guzenina Richardson on siirretty syrjään kuntavalmistelusta.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/maria-guzenina-richardson-syrjaan-demarien-kuntaseurannasta
-----------------

Nyt se sitten astuu voimaan. Saadaanpa nähdä kuinka hyvin lapsen oma näkemys ja etu otetaan huomioon. Jos samantasoisesti kuin sosiaalihallinnossa tähän asti, luvassa on vaikeuksia kaikille köyhille lapsille ja lapsiperheille.

"Suomessa on kuitenkin niin, että oikeuslaitos on väkivaltakoneisto. Oikeuslaitoksen tehtävä on legitimoida vallanpitäjien valta ja asema ja rangaista niitä, jotka uhmaavat valtaa. Ainoastaan toissijaisena asemana on yhteisten pelisääntöjen linjaaminen sekä riitojen ratkaiseminen. Suomessa oikeuslaitos on valtio valtiossa, autonominen ja sisäänpäinlämpiävä organisaatio, joka on kaikkien demokraattisten valvontaelimien ulottumattomissa ja joka ei ole vastuussa kenellekään eikä millekään instanssille, ja jota estabilissementti käyttää ensisijaisesti toisinajattelijoiden rankaisemiseen.

Anarkotyrannian teema käy läpi sekä Vankileirien saariston - että George Orwellin Vuonna 1984. Marxismissa vallanpitäjät pitävät valtaa toisaalta terrorilla ja toisaalta rikollisliigojen ja rikollisten avulla: terrorilla pidetään hallintoalamaiset kauhun vallassa, ja rikollisten avulla pelossa ja epävarmuudessa.

Vankileirien saaristossa käy johtavana lankana yksi ajatus: paitsi että Neuvostoliitto oli valtio, joka oli sodassa omaa kansaansa vastaan, sen lainsäädäntö oli laadittu mielivaltaista tyrannihallintoa varten, eikä Neuvostoliitto välittänyt omista laeistaan tippaakaan. Ja erityisen tunnusomaista lainkäytölle olivat blankopykälät eli sellaiset pykälät, joita voidaan tulkita niin laveasti ja oudosti, että ihminen voidaan tuomita kymmeneksi vuodeksi orjatyöhön aukinaisista kengännauhoista.

Juridisessa katsannossa blankopykälä tarkoittaa lainkohtaa, joka on määritelty niin laveasti, ettei sitä ole käytännössä rajattu lainkaan, vaan se tarjoaa syyttäjälle käytännössä rajattoman syyttämisvapauden. Klassinen esimerkki blankopykälästä on Heinrich Heinen esimerkki Jeder Schurke wird bestrafen, jokaista roistoa pitää rangaista, mutta Neuvostoliiton rikoslaissa se oli surullisenkuuluisa 58 § eli "neuvostovastainen toiminta". Mikä tahansa voitiin tulkita neuvostovastaiseksi toiminnaksi.

Suomalaista oikeusjärjestelmää on verrattu aiheellisesti pajatsoon: kun kolikon (jutun) lyö sisään, ei ikinä tiedä, että mitä sieltä tulee ulos. Suomalainen oikeusjärjestelmä ei välitä sen enempää legitimiteetistä kuin oikeusperiaatteistakaan.
takkirauta- blogista

Uudesta lastensuojelulaista tehtiin väljä kaiken mielivallan salliva puitelaki . Mikä tahansa voidaan tulkita huolestumisen aiheeksi ja viranomaisen huolestumisella voidaan puolestaan perustella mikä tahansa mielivalta ja laittomuus. Lapsen edun ja kasvun vaarantumiseksi voidaan tulkita miltei mikä hyvänsä. Uusi ls- laki, jonka ongelmista oikeusoppineet varoittivat jo valmisteluvaiheessa ajoi koko lastensuojelun kaaokseen. On mielenkiintoista nähdä miten ja missä tapauksissa uutta avoimen adoption mahdollisuutta käytetään , minkälaisia oikeusturvaongelmia se tulee aiheuttamaan ja miten esim. luvattu tapaamisoikeus tulee toteutumaan.

Näin Leeni Ikonen kirjoitti 5 vuotta sitten:

"Kotimaisia adoptioasioita säätelee v. 1985 voimaan tullut laki lapseksiottamisesta, jonka mukaan alaikäisen lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, mikäli sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen.

Lapseksiottamista ei voida lain mukaan vahvistaa, mikäli sen johdosta on annettu tai luvattu korvausta. Nykyinen laki edellyttää pääsääntöisesti, että lapsen vanhemmat antavat suostumuksensa lapseksiottamiseen.

Kansainvälistä lapseksiottamispalvelua hoitavat Suomessa Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Pelastakaa Lapset ry ja Interpedia.

Kansainvälisen adoption hoitaminen on luvanvaraista toimintaa, mutta adoptioneuvonta lakiin perustuva aja maksutonta. Neuvonnan suunnittelu ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.

Käytännössä adoptioperheet kohtaavat usein lapsen murrosiän myötä ongelmia, jotka ovat huomattavasti biologisen lapsen murrosikää moninaisempia.

Adoptiolapset käy elämässään läpi aikanaan koettua hylkäämiskokemustaan. Monella adoptiolapsella on oppimisen ongelmia.

Kaikilla lapsen kohtaavilla tahoilla tulisi olla tietämystä ja valmiutta tukea lapsen kiinnittymistä vanhempiinsa, eikä lähteä syyllistämään vanhempia lapsen käytösongelmista.

Monelle adoptiovanhemmalle voi olla yllätys, että heidät lapselle apua hakiessaan syyllistetään huonoiksi kasvattajiksi.

Sosiaalitoimi voi esittää lapsen sijoitusta kodin ulkopuolelle, vaikka tämä voi olla tuhoisaa hänen kehitykselleen.

Pelastakaa Lapset ry_llä on moninainen rooli lasten asioissa. Yhdistyksen toimintaan kuuluvat paitsi adoptioasiat myös sijaisperheasiat. Kunnat ostavat siltä lakimiespalveluja ja sen lakimiehet avustavat kuntia lasten huostaanottoasioissa.

Järjestö, joka auttaa perhettä saamaan itselleenadoptiolapsen, voi siten myöhemmin olla tämän lapsen huostaanottoprosessissa mukana sijoittamassa adoptiolasta sijaisperheeseen tai laitokseen.

Pitäisikö huostaanotettu adoptiolapsi adoptoida uudelleen pakkoadoptiolla, jos adoptiovanhemmat vastustavat?

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuore tukimus (2.4.2007) selvittelee laajan aineiston (1990-luvun alusta marraskuuhun 2005 saakka) pohjalta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten sijoituspäätösten syitä Helsingin kaupungissa. Sijoitusten ensisijaiset syyt löytyvät kouluvaikeuksista, 37 %, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, 52 %.

Adoptiovälittäjien tulisi seurata jälkihuoltona maahamme tuotujen lasten kohtaloa, mutta adoptiovälittäjät ilmoittavat, ettei lastenkotiin sijoitettujen lasten määrää ole tilastoitu.

Oletan, että lapsen luovuttajamaita kiinnostaisi erityisesti tällainen tieto. Asian tulisi luonnollisesti kiinnostaa myös adoptiovälittäjiä.

Pakkoadoptioehdotukset huostaanotettujen lasten kohdalla eivät näe lapsen etua. Ihmisoikeussopimukset lähtevät siitä, että huostaanotto on vain väliaikainen toimi ja kaikkien viranomaistoimien tavoitteena tulee olla perheen jälleenyhdistäminen.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomion huostaanottojen rajuun kasvuun erityisesti 2000-luvulla.

Suomen valtion tulisi näin ollen kiinnittää huomio perheiden peruspalveluiden toteutumiseen ja niiden laatuun, perheiden tukitoimiin ja oikeudenkäyntimenettelyn heikkouksiin.

Nykyistä ottolapsilakia ei tule laajentaa pakkoadoption osalta. Tällä hetkellä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ympärille on syntynyt monenlaista liiketoimintaa, eikä lapsikauppa käsitteenä ole kaukana totuudesta. "

Leeni Ikonen
varatuomari
Sipoo

Kuuroille korville meni samoin kuin Anu Suomelan toteutuneet ennusteet.

Kultaa arvokkaampia sanoa:

"Suomen valtion tulisi näin ollen kiinnittää huomio perheiden peruspalveluiden toteutumiseen ja niiden laatuun, perheiden tukitoimiin ja oikeudenkäyntimenettelyn heikkouksiin.

Nykyistä ottolapsilakia ei tule laajentaa pakkoadoption osalta. Tällä hetkellä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ympärille on syntynyt monenlaista liiketoimintaa, eikä lapsikauppa käsitteenä ole kaukana totuudesta. "

Bisnes on bisnestä oikeistopoliitikolle. Ei noista varoituksen sanoista ole etenkään Kataisen puolueen tarvinnut ikinä välittää. Ihan samalla tavalla varoitettiin eduskunnassa aikanaan lain ls-kertoimesta läpimenosta, mutta Aila Paloniemi (kesk) muine oikeistokumppaneineen ajoin sen törkylain läpi varoituksista välittämättä.