Onko kellään kokemusta miten lapsi oppii meidän tapauksessa kaksikieliseksi?
Puhun äidinkielenäni englantia ja mieheni suomea. Mieheni englannin kieli ei ole kovin hyvä ja hän aristelee sen käyttöä. Hän ei osaa paljoakaan englantia suoraan sanottuna.
Oppiko lapsi jos minä puhun vain lapselle englantia, mieheni suomea ja yhteisenä kielenä olisi suomi? Minulla ei ole englanninkielisiä tuttuja täällä suomessa joten lapsi olisi muutenkin melkein täysin suomenkielisessä ympäristössä.
Ehkä joku ihmettelee miksi vaivautua, kun minäkin puhun ja kirjoitan hyvin suomea ja oppiihan englantia koulussa. Isäni suku on kuitenkin kaikki englanninkielisiä eikä heistä kukaan puhu suomea, joten kommunikointi suvun toisen puoliskon kanssa olsi hankalaa ilman englannin kieltä. Ja onhan minustakin mukavaa, kun on joku kenelle puhua äidinkielelläni. Lapsikin hyötyy kaksikielisyydestä.
Puhun äidinkielenäni englantia ja mieheni suomea. Mieheni englannin kieli ei ole kovin hyvä ja hän aristelee sen käyttöä. Hän ei osaa paljoakaan englantia suoraan sanottuna.
Oppiko lapsi jos minä puhun vain lapselle englantia, mieheni suomea ja yhteisenä kielenä olisi suomi? Minulla ei ole englanninkielisiä tuttuja täällä suomessa joten lapsi olisi muutenkin melkein täysin suomenkielisessä ympäristössä.
Ehkä joku ihmettelee miksi vaivautua, kun minäkin puhun ja kirjoitan hyvin suomea ja oppiihan englantia koulussa. Isäni suku on kuitenkin kaikki englanninkielisiä eikä heistä kukaan puhu suomea, joten kommunikointi suvun toisen puoliskon kanssa olsi hankalaa ilman englannin kieltä. Ja onhan minustakin mukavaa, kun on joku kenelle puhua äidinkielelläni. Lapsikin hyötyy kaksikielisyydestä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä äiti puhuu englantia lapselle ja isä (siis minä) suomea. Useimmissa muissa perheissä samoin,(siis vanhemmat puhuvat omalla äidinkielellään lapselle). Tämä on myös enemmän tai vähemmän virallinen suositus. Keskenämme puhumme englantia. Kielen oppiminen voi hieman viivästyä, mutta sitten, kun lapsi oppii puhumaan, hän puhuu kahta kieltä. Ainakain näin on käynyt useimmissa perheissä.
Ulkomaankomennuksella 3-6 -vuotiaat suomalaiset lapset oppivat paikallisen kielen alle puolessa vuodessa. Nuoremmat nopeimmin. Eli kyllä lapsilta kielen oppimisen potentiaalia löytyy.
Oppimista varmasti tapahtuu, mutta yksilöllisesti. Meidän perheessä isä ja isovanhemmat puhuivat pojalle venäjää ja minä suomea.Poika on käynyt lisäksi kielenoppimisen tueksi venäläistä päiväkotia ja nyt venäläistä esikoulua. Kuitenkin poika puhuu venäjää hyvin vähän, passiivinen kielitaito on parempi, eli hän ymmärtää venäjää enemmän kuin itse pystyy puhetta tuottamaan. Tämä siksi, että suomenkieltä hän kuulee kuitenkin enemmän kuin venäjää. Mutta kuten sanoin yksilöllisesti oppivat ja varmasti oppivat.
minusta olisi hyva idea jos kummatkin puhuisitte omaa aidinkieltanne lapselle.
Jos olette systemaattisia niin kylla lapsi oppii kummatkin kielet ilman mitaan ongelmia.
Olen sama mielta kanssasi - omaa aidinkielta on mukava pystya puhumaan oman lapsensa kanssa. Ei taritse ajatella vain 'hyotya' lyhyella tahtaimella. Lapselle ei todellakaan voi olla mitaan haittaa siita, etta han oppii kaksi kielta noin helposti.
isä pritti(ei edes puhu suomea)joten lapset 5v ja 3v puhuu isän kanssa englantia äidin kanssa pelkästään suomea suomea. tietenkin se on yksilöllistä mutta tässä tapauksessa 5v puhuu kumpaakin aivan erinomaisesti ja 3v tilanne näyttää myös erittäin hyvältä, muu kielellinen kehitys ei ole hidastunut(päinvastoin)lähinnä onemme yllättyneet lasten käsittämättömästä oppimis kyvystä.
Meillä mies puhuu lapsille arabiaa, minä suomea ja lapset kuulevat, kun puhumme mieheni kanssa keskenämme englantia.
Kaikki kielet on hallinnassa. Lapset eivät edes yrtiä puhua minulle arabiaa eikä miehelle suomea.
Osaavat puhua myös englantia sanan sieltä ja toisen täältä, ja ymmärtävät kyllä mistä isi jä äippä puhuvat.
Sama tilanne meillä lasten äiti britti, minä suomalainen. Äitinsä puhunut aina lapsille äidinkieltään minä suomea keskenämme puhumme suomea. Lapset oppi molemmat kielet, eivät yritä edes minulle puhua englandia, eikä äidilleen suomea. Koulussa molemmat sujuvat hyvin, ja on enkun tunnit helppoja.Kesälomat englannissa vahvistavat vaan kielen kehitystä. Kyllä lapsista tulee kaksikielisiä kun johdonmukaisesti molemmat puhutte omaa kieltänne.
Äitini on Englantilainen ymmärtää suomea, mut ei juurikaan tykkää puhua suomea, isäni on suomalainen ja puhuu hyvin englantia.
Lapsena äitini puhui Englantia ja isäni suomea minulle. Suomessa ollessani minulle puhuttiin muualla suurimmaksi osaksi suomea.
Ainoo haitta mikä kaksikielisyydestä oli, et aloin puhumaan sekakieltä, kotona eikä tuttavapiirissä tästä tullut mitään ongelmaa, mut koulussa ei opettajat oikein tykänneet, kun joka neljäs sana oli englantia ;) Enkä aina tiennyt miten saman vois sanoa suomes. Pikkuhiljaa ylemmille luokille siirtyessä Englannin kieliset sanat vähenivät ja puhuin pelkästään suomea tai Englantia.
Ysillä taas Englannin kieliset sanat kasvoivat puheessa, ja lukiossa juttelin kavereiden kanssa suurimmaksi osaksi Englanniksi, saihan kavereiden kielitaito siinä kohennusta. Ja taas tunneilla suomeksi.
Lukion loputtua läksin Australiaan opiskelemaan ja menin siellä naimisiin paikallisen kanssa, suomen kieltä ei tullut juurikaan puhuttua moneen vuoteen (10 vuoteen) ainoostaan, lapsilleni ja miehelleni puhuin Englantia. Samoin vanhemmillekkin/sukulaisille kun kävin pienillä vierailuilla suomes. Kirjoittelen muutamalle kaverilleni viikottain suomes joten kirjoitus taito säilyi, mut puheen taidon unohdin pikkuhiljaa.
Nyt kun tulimme pitemmäksi aikaan suomeen, niin kaupassa käydessäkin vaistomaisesti puhun myyjälle Engalntiä, lähes kaikki myyjät ymmärtää ja osaa puhua ihan sujuvasti takaisinkin. Ne ketkä ei ymmärrä, niin yritän sönköttää asiani heille suomeksi, yleensä siinä vaiheessa takana oleva asiakas tarjoaa apuaan, ja kysyy myyjältä suomeksi asiani.
Kai sitä oppisi nopeesti takasin suomenkielen puhumisen taidon, kun osaa sitä kirjoittaa ja ymmärtää muiden puhetta ihan hyvin, kun eka korva tottui kieleen. Ei millään pahalla suomenkieltä kohtaan, mut jotenkin se tuntuu turhalta enään alkaa opettelemaan suomea, kun täällä pärjää Englannin kielellä todella hyvin. Kenties sit joskus myöhemmin tulee halu oppia takasin suomea puhumaan, kenties eläkepäivillä ;)
Joten opeta lapsellesi ehdottomasti Englannin kieltä jo pienestä pitäen, mitä peremman kielitaidon saa sitä paremmin tulevaisuudessa pärjää. Vaikka koulussa opetetaan kieltä, niin se on kuitenkin kirjakieltä, joten on aivan eriasia kun oppia sitä äidinkielenään puhuvalta.
Kun Englannin oppii muualta kuin koulusta, niin saattaa tulla pienoisia ongelmia koulussa Englannin kokeiden kanssa, kun tulee käytettyä hieman erityylisiä sanontoja jne... Ainaskin näin oli minun kohdallani.