miten jaksatte

Oma selvyitymiskeinoni on yksinkertaisesti sulkea pois se karu fakta että olen yksin, eikä elämällä ole merkitystä. Haahuilen pitkin päivää omissa fantasioissani ja roikun netissä. Aina kun täytyy käydä jossain virallisilla asioilla karu totuus iskee kovaa päin naamaa ja masennun, jonka takia niitä välttelenkin ja hoidan mieluummin sähköpostitse.

Mulla on masennusta, ahdistusta, depersonalisaatio-oireita, tunteiden puutetta ja erilaisia fyysisiä oireita. Olen jotenkin oppinut paremmin sietämään oireitani viime aikoina (vaikka tosi vaikeaa on edelleen) koettamalla hyväksyä itseni tämmöisenäni ja olemalla vaatimatta itseltäni parempaa kuin mihin tällä hetkellä pystyn. Uskoisin, että ensimmäinen askel muutokseen on oman tilanteen ja ongelmien tunnustaminen, tavallaan myös niiden hyväksyminen, jolloin energiaa säästyy, kun ei tarvitse kieltää ja torjua niitä.


Apuna on olleet myös tietoisuustaidot eli huomion keskittäminen tähän hetkeen ja tuleminen tietoiseksi ajatuksista, tunteista ja kehon aistimuksista, takertumatta niihin vaan antamalla niiden tulla ja mennä. Olen huomannut, että pääni on erilaisten sekavien ajatusten ja tunteiden temmellyskenttä, mutta että helpottaa, kun en rupea seurailemaan niitä sen tarkemmin (olen impulsiivinen luonteeltani), vaan hengitän rauhallisesti ja koetan suhtautua itseeni lempeästi. Tietoisuustaidoista voi lukea lisää esim. Williams, Teasdale, Segal & Kabat-Zinn: Mielekkäästi irti masennuksesta.

Joskus joku hoitaja antoi neuvon, että koeta suhtautua itseesi niin kuin itse suhtautuisit hyvään ystävääsi, joka kärsii.

Tsemppiä kaikille tämän palstan kirjoittajille ja lukijoille!