Epilepsia, kaatumatauti.

Lääkitys aina yksilöllinen.Vie pieneläimiin erikoistuneelle lekurille. Hoito ja tutkimukset eivät maksa maltaita.

et viitsi soittaa eläinlääkärille, vaan säästät ne rahat mieluummin karkkeihin ja annat koirasi kärsiä. hieno koiranomistaja!

lääkeitä löytyy (joku barbibet) niidet pitäis auttaa

Varo ettet pureta ittees! Koirasi voi tajunnan rajamailla purra todella rajusti. Epilepsia on nyky koirilla tavallinen vitsaus, varsinkin pienemmillä roduilla. Eläinlääkäreiden ohjeiden mukaan kohtausten tieheys ja kohtauksen kesto määrittelevät lääkityksen aloittamisen. Kuukautta kohtausten välinä ja 1-2 minuuttia kestona olen kuullut pidettävän "rajana." Jokaisella kohtauksella on mahdollisuus koiran menettämiseen yksillöllisistä syistä. Epilepsia kohtaus voi vaurioittaa aivoja hapenpuutteesta yms muista syistä. Yleisin seuraus jolloin koira joudutaan lopettamaan on jonkin asteinen halvaus... Lääkitys voidaan aloittaa kahdella tavalla , yksinkertaisesti vain aloittamalla painoon suhteutettu lääke annostelu. Tai käymällä pois sulkevissa tutkimuksissa eläinklinikalla alkaen aivokuvauksista , verinäytteisiin yms, ja sitten aloittamalla lääkitys ja maksa-arvojen seuranta. Hintaa kertyy aika tavalla erillalailla ... Omistaja joutuu harkitsemaan omantuntonsa kanssa miten toimii - ja epilepsian kanssa se toiminta jatkuu hautaan saakka., joko ennemmin tai myöhemmin. Googlettamalla "epilepsia koiralla" löytyy tietoa...

Eikö näihinkään voi vastata asiallisesti. Jessus sentään!

Mulla on 2,5 kilonen 6-vuotias chihu narttu. Ekan kohtauksen sai kolme vuotta sitten ja ekalla kerralla käveli horjuen ja "katseli kärpäsiä", siis huojutteli edes takaisin ja pyöritteli silmiä. Ei antanut koskettaa vaan luimisteli pakoon. Soitin eläinlääkärille heti. Eläinlääkäri epäili jo heti aluksi epilepsiaa mutta sanoi, ettei tarvi hätäillä jos toista kohtausta ei tule kahteen viikkoon. Se toinen kohtaus tuli heti seuraavana päivänä ja koiran selkä painui niin notkolle, että luulin sen katkeavan. Katselin vierestä kun koira kramppasi, ei menettänyt tasapainoa eikä tajuntaa. Lääkärireissu ja lääkkeeksi saatiin Barbivet 30 mg, josta annettiin 1/4 tablettia kaksi kertaa päivässä. Koska annostus oli noin pieni niin kustannukset ovat aika vähäiset tuossa lääkkeessä. 100 pillerin purkki maksoi alle 20 euroa ja meillähän se riitti pitkään.

Lääkärissä verikokeissa käydään puolen vuoden välein. Meillä hintaa nostaa se, ettei koira anna enää koskea itseensä ellei sitä rauhoiteta, eli aina rauhoitushäkkiin ja piikki kankkuun ennen verikokeen ottoa. Nyt eläinlääkärissä ei enää käydä ihan niin tiheään kokeissa, koska rauhoittaminen on kuitenkin aina riski koiralle.

Lääkeannosta nostettiin nyt puoli vuotta sitten, kun koira alkoi oireilla oudosti, ihan kuin olisi saanut kohtauksia yöllä ja aamulla oli "hönttimäinen". Verikokeissa näkyikin, että lääkitystä oli syytä nostaa. Nyt koiraneiti voi ihan hyvin. Ei ole koskaan ollut mikään touhupakkaus, enemmänkin sellaista tarkkailijatyyppiä, joka viihtyy sohvankäsinojalla katselemassa.

Eli lääkityksen hinta riippuu siitä paljonko koira painaa ja kuinka paha epilepsia on. Annostus vois olla noin. 3 mg/kilo.

Ja eläinlääkärikuluthan Suomessa tunnetusti vaihtelee suuresti. Ekalla käyntikerralla lääkäri tutkii ja ottaa verikokeet, joten hinta vois olla alle satasen. Meillä muistaakseni yksityisellä noin 80 €. Ja jatkossa käyntikerrat on ehkä vähän halvempia. Käyntejä siis kerran tai kaks vuodessa, ainakin reseptiä uusittaessa. Ja kannattaa tietysti ympätä aina rokotusten kanssa samaan kertaan jos mahdollista. Eli suunnilleen satasella voisit nyt aluksi päästä (sis. apteekista ostetut lääkkeet).

Kun lääkitys on kohdallaan niin koiralla on erittäin hyvät mahdollisuudet normaaliin elämään. Ihan kuten ihmistenkin kohdalla.

Oman koirani kanssa sairautta ei huomaa. Lääkkeen kanssa oltava tarkkana. Aina samaan aikaan annettava, olipa koira missä tahansa ja päivä minkälainen tahansa. Joten se vähän rajottaa välillä tai vaatii ainakin järjestelyitä, että joku aina antaa lääkkee koiralle. Mutta muuta vaikeutta tässä sairaudessa ei meille ole vielä tullut.

Rohkeasti vaan sinne lääkärille niihin verikokeisiin!