synnyttäneille

Kyllä synnytyskivunkin takia voi menettää tajuntansa (kaverilleni kävi näin) kun kipukynnys ylittyy, onneksi synnytyksessä on nykyään käytettävissä niin tehokkaita lääkkeitä että kivut saadaan pois vaikka heti kunhan olet avautunut sen 4cm että kunnon mömmöt voidaan laittaa. Jos sinulla on tuollaista tajunnan menettämistä jo kuukautisista kehottaisin (kun sen aika joskus koittaa) kirjoittamaan tästä jo synnyttäjän esitietolomakkeeseen (saa neuvolasta ja lähetetään synnärille etukäteen) niin kätilöt osaisivat tähän varautua, lisäksi supistukset alkavat hiljaa mutta kovenevat joka kerralla ja huipussaan ovat kuukautiskipuja moninkertaisimmat, (supistuskipu tulee aaltomaisena koko kroppasi yli) joten sinun tapauksessasi kannataisi synnärille lähteä hyvinkin herkästi kun säännölliset supistukset alkaa jotta saat kipulääkettä ja pystyt homman hoitamaan :) Onnea teille vauvayrityksiin :)

Ja lisäys edelliseen: toki saat tehokkaita kipulääkkeitä jo ennen tuota 4cm avautumista (esim. kohdunkaulanpuudutus) mutta epiduraali tai spinaalipuudutusta ei yleensä laiteta ennen tuota 4cm avautumista.

kiitos sinulle vastauksestasi!
on vaan alkanut mietityttämään, että miten ylipäätään kestän ne kivut. Enkä todellakaan ole( mielestäni) herkkä kivun suhteen. Vai voisiko olla niin, että minulla nyt vaan sattuu olemaan todella kovat kuukautiset, mutta sitten synnytys olisi helpompi? noh, se jää nähtäväksi :D (hope so!!!!!)

Todennäköisesti kuukautiskipusi ovat todella kovat koska tajuntasikin hämärtyy, mutta silti kuukautiskivut ovat yleensä vielä pientä synnytyskipuihin verrattuna.... tietenkin sekin on yksilöllistä, joten eihän sitä oikeen voi mennä etukäteen kukaan muu sanomaan miten kivuliaana koet synnytyssupistukset kuukautiskipuihin verratuna. Mutta onneksi synnytyksessä on käytössä todella tehokkaita kipulääkkeitä joten kipua ei ole pakko kestää, sanoo vaan jo ovella että kaikki mahdollinen tänne ja heti :)

No ihminenhän ei pysty tuntemaan kovempaa kipua kuin se jolloin hän menettää tajunsa.

...........Nii no joo, totta tuokin.

No itselläni ei nyt noin kovia kuukautiskipuja ole ollut todellakaan kuin sinulla (paitsi kerran teininä pyörryin), mutta sellaiset että särkylääkettä piti ottaa aina. Itse myös koen, että kipukynnykseni on suhteelisen korkea vaikka kuukautiskivuista kärsinkin. Synnytyskivusta selvisin todella hyvin pelkän ilokaasun avulla. Ja jotenkin ne synnytyskivut eivät mielestäni olleet niin "ärsyttäviä" kuin kuukautiskivut vaan enemmän hallittavissa, ehkä sen takia, koska tiesi, että näissä on nyt joku pointtikin.

Itse koin helpottavaksi pienen liikkeelläolon, pystyasennon ja lantion keinuttamisen ja rauhallisen hengittämisen. Sekä myös ehkä henkisen yliotteen tilanteesta. Tarkoitan sitä, että luotin itseeni ja "annoin kehoni viedä", uskoin, että kyllä tämä onnistuu, naiset ovat synnyttäneet iänkaiken.
Mutta en kuitenkaan poissulkenut sitä vaihtoehtoa etukäteen, että olisin joutunut epiduraaleja ja muita ottamaan, jos tarve niin vaatii.

Ja mikä parasta, synnytyksen jälkeen menkkani ovat olleet lähes kivuttomat ja niukkavuotoiset =D jeejee

Toivottavasti pian saatte iloisia vauvauutisia!

Aloittajalle: ettei sulla vaan ois endometrioosia? Jos et yhtään tiedä, mikä se on, niin googlettele - mutta ihmettelen kyllä jos ei sitä tolla sun historialla ois jo epäilty. Sehän joka tapauksessa saattaa tehdä kuukautiset kauhean kivuliaiksi ja käsittääkseni siihen liittyy jotain sellaistakin, että tulee elimistöön jotain kiinnikkeitä myös, ilman muuta se varmasti sattuu kun niitäkin sitten "repii" kuukautisten aikana? Mun useilla tutuilla on ollut endometrioosi. Se kyllä helpottaa monella synnytyksen jälkeen, jos onnistuu hankkiutumaan raskaaksi.

Viimeksi kun kävin gynellä, mainitsin tästä endometrioosiepäilystäni. Lääkärin mukaan minulla ei voi ainakaan kovin paha endo olla, sillä hän olisi kyllä tuntenut kiinnikkeitä vatsanpeitteiden läpi sisätutkimusta tehdessään. Kolmella eri lääkärillä olen nyt käynyt tämän asian takia. Kaikkien asenne on ollut, että "tämä nyt on vähän tällaista, ja ei tälle oikeen mitään voi. voisit vielä yhtä lääkettä koittaa mutta..." nopeaa raskautumista vain toivottelevat. Ja aina lähden pahoin mielin pois, kun tuntuu että tätä asiaa vähättelevät :/ miten nykyaikana, kun on keksitty moneen vaivaan hyvä kivunlievitys, ei tällaiseen arkiseen asiaan saa apua?

mulla on kans ollu aina kovat menkkakivut. no, synnytys supistukset oli aluksi just samanalaisia ku menkkakivut! johonkin 5cm asti oli just samaa kipua. no,pahenihan se siitä sitte, ehkä 8cm ku oli avautunu niin kivut jumalattoman kovat, ja ponnistusvaihees kaikista kovimmat. mä luulin kuolevani siihen kipuun, ihan järkkyä touhua.

Kyllä kuule se synnyttäminen sattuu 50 kertaa enemmän kuin yks lävistys taikka tatskat jne. Heh.. Naisen aivot erittävät hormonia jonka avulla kestävät kivun. Ensimmäinen synnytykseni oli raju. Loput eivät lähelläkään sitä. Toiset kärsii esikoisesta, toiset ei tarvi edes puudutteita. Synnytystä ei kannata pelätä - tein itse niin ja toisaalta turhaan. On sentään ohimenevää kipua :)

Itse oksensin kuukautiskivuista, en synnytyskivuista.

Ei todellakaan ole niin kauheaa mitä ihmiset antavat ymmärtää. Siksi kai odotankin jo kuudetta ;)

Ainahan tuo sattuu, mutta on se sen arvoista! Puudutteita annetaan laitoksella kyllä jos näkevät että äiti ei kestä. Itse sain vain kahdesta ensimmäisestä, muut niin nopeita et ilkokaasulla, viides oli 15min juttu, siinä ei edes ilokaasuja ehditty nauttia ;)

No juu, mä tarkoitin lähinnä, että en pelkää neuloja ym. toimituksia :) eihän noista varmasti voi samana päivänä puhua.
2 viimeistä lääkärikäyntiä on yksityisellä puolella. Viimeisin lääkäri toimi lääkäritalossa,mutta myös synnytyslääkärinä keskussairaalassa. Ei tässäkään lääkärissä mitään vikaa, muuta kuin että ei ymmärrä :/ ja olen jo vähän väsynyt ainaiseen selittämiseen, ilman että saan mitään apua.... oon nyt päättänyt syödä pari kuukautta pillereitä välissä, koska olen niin väsynyt tähän :/ aamulla heräilin taas olohuoneen lattialta. Muistan kyllä siirtyneeni yöllä siihen sikiöasentoon voihkimaan, kun sänky on liian pehmeä. Jossain vaiheessa olen siihen jollain tavalla simahtanut. HUOH! no mutta, ei voi mitn.
Jutun pointti on kuitenkin se, että kestänkö mä ihan oikeesti mitään synnytystä ikinä?!?!?!?! vaikka olisikin lääkkeitä, mutta kun en enää luota että ne auttavat. tosin tätä menoa en kyllä ikinä raskaaksi tulekkaan

Kyllä ne synnytyksessä käytettävät lääkkeet kuule auttavat, ei sitä tarvi pelätä.

eeva 85z viiden lapsena voisin kertoo sen että synnytyskivut ovat varmastikin noihin sun menkkakipuihis verrattuina pientä.ROHKENEN SANOA SINULLE että hankkiudu raskaaksi,kun synnytät joka ei ole verrattavissakaan sun menkka kipuihin ym,saat IHANAN LAPSEN,jonka myötä menkkakivutkin jatkossa vähenee. ONNEA vauvan hankkimiseen.menkka yms.kivut jäävät sille tielle.p.s.tottakai synnytyksessäkin on kivut mutta ei noin pahat.six toisekseen täytyy aina muistaa ,että ne kivut mitä synnyttäessä on loppuu siihen kun pieni lapsi on tullut äiskää ja iskää morjestaan.

Kiitoksia kannustuksista!
Juu en mä niihin kipuihin ainakaan kuole, enkä niiden takia ainakaan toistaiseksi panikoi.
Mietin vaan, että onko niillä joku herättelylääke, jos ämmä sammuu ketarat ojossa synnytyspöydälle :D
Noh, nyt vaan täytyy hankkia uutta motivaatiota yritykseen!
Jospa mäkin jo ensi vuonna pääsisin kirjoittelemaan tänne, kuinka kaikki on käynyt parhain päin :)

Jos haluaisit raskautua nopeasti suosittelen ostamaan avuksi näitä: http://www.pregcheck.fi/tuotteet/ovulaatiotesti/

Paketissa 10 kpl testejä ja paketin hinta 9.90e ja isoista ruokakaupoista löytyy. (itse ostin sittarista)
Meillä oli käytössä kahdessa kierossa, josta toisesta tärppäs :) aloin tekee testejä aamuisin 10 kiertopäivästä alkaen ja kun tuli plussa hommailtiin kerran sinä samaisena sekä seuraavana päivänä.

Onnea yritykseen :)

Mulla supistukset tuntui ihan kuukautiskivuilta. Tosin kovilta sellaisilta, mutta samanlaisilta. En saanut mitään kivunlievitystä, koska koin etten sitä tarvinnut. Ne supistukset ei missään vaiheessa muuttuneet täysin sietämättömiksi. Hengittelin ja odotin että menee ohi. Ei todellakaan kivaa, mut kyllä sen kesti. :) Mutta se ponnistaminen olikin ihan toinen juttu... Apua. Oksennuskin tuli siinä touhussa. Onneks se kesti vain 20 minuuttia.

Itseäni on huolettanut tuo tajunnan menettäminen (menetän tajuntani kivusta, esim. kun oli ranne murskana): miten se lapsi saadaan ulos, kun kerran alakautta vaaditaan synnyttämään ja sitten on vain vintti pimeänä koko ajan eikä mitään kontaktia maailmaan?

Synnytyskipu on niin yksilöllistä ja muovautuu myös synnytyksen edetessä yksilöllisesti. Jo vauvantarjontavirhe saattaa tuoda lisäkipua synnyttämiseen, mutta se on kätilöiden tehtävä tarjota sinulle ja kertoa erillaisista kivunlievitysmahdollisuuksista. Harvoin äiti synnytyksessä menettää tajuaan kivun takia, sitä on turha pelätä =) Eikä sitä kipua päästetä siihen pisteesees ettei äiti kestä. kaikkea kipua ei lääkkeilläkään voida poistaa ja äidin on helpompi ponnistaa kun tuntee supistuksen tulevan ja on se ponnistamisen pakko tunne, mikä yleensä koetaan siinä epämielyttävimpänä. Itse ponnistamisvaiheessa kipu on enemmänkin paineen tunnetta ja pakottavaa tarvetta ponnistaa. Niinkuin useampikin jo totesi on palkinto kuitenkin sen arvoinen ja kipu lakkaa kun vauvan pää on syntynyt :)

jos raskauden loppuvaiheessakin epäilet kestävyyttäsi noiden kipujen suhteen, voithan aina kysyä sektion mahdollisuutta? tottakai ihanne olisi että lapset tulisivat sieltä alapäästä ulos, mutta joskus näitä kompromisessaja kannattaa myös miettiä :)
itsellani todella todella alhainen kipukynnys, mutta selvisin 44 tunnin synnytyksestäni hengissä...tosin muistikuvia ei kauheasti ole, kipu oli todella kovaa. mutta niinkuin monet on sanoneet, siihen pystyy, koska tietää sen loppuvan kun lapsi on ulkona. TSEMPPIÄ!!!

Itsellä myös kovat menkkakivut ja supistuskipu oli ihan samanlaista. Kätilö sanoikin että ne ovat onnellisessa asemassa kenellä on kipeät kuukautiset koska he tietävät mitä se kipu on ja osaavat suhtautua siihen paremmin kun ne ketkä ei ole ikinä kokeneet pienintäkään kuukautiskramppia. 6cm olin auki ja sitten kivut alkoivat olemaan jo vahvempia kun kuukautiset, mutta samaa kipua silti.

Voin kertoa että synnytyksen ei tarvitse olla kivulias (siis helvetillinen) kokemus, toki pientä ihan siedettävissä olevaa kipua asiaan aina kuuluu. Esim. voit suunnitella synnytyksesi niin että lähdet sairaalaan heti kun supistukset alkaa,jolloin sinun ei tarvitse kestää järkyttävää kipua sillä sairaalassa voit heti saada jonkinlaista kivunlievitystä ja vahvat kipulääkkeetkin kuten spinaali tai epiduraalipuudutus voidaan laittaa kun kohdunsuu on vähintään 4cm auki. Synnytyksessähän kipua kokee usein ainoastaan tuossa avautumisvaiheessa johtuen siitä kohdun supistelusta, itse syntymä hetki ei ole kivulias varsinkaan silloin jos huomaat pyytää puudutuksen välilihaan, itselläni toista synnyttäessäni puudutettiin tuo väliliha ja voin kertoa että en tuntenut mitään kipua lapsen tullessa ulos, eli ainoat kokemani kivut olivat juuri avautumisvaiheessa, ja tuo puudutuksen laittokaan ei edes tuntunut, johtuen varmaan siitä että paikat on muutenkin puutuneet tuolla alhaalla kun lapsi painaa sinne niin kovasti jo tuossa vaiheessa. Ja jos käyt vaikka pelkopolilla asiasta ja toiveistasi synnytystä koskien puhumassa ja suunnitelemassa, saadaan varmasti synnytys hoidettua kohdallasi toiveidesi mukaan ja mahdollisimman kivuttomasti :) Lisäksi kannattaa tarkkaan miettiä section ja alatie synnytyksen hyviä ja huonoja puolia, esim. alatiesynnytyksestä toipuu todella paljon nopeammin, itse kävelin heti synnytettyäni suihkuun, sain pissattua yms. olo oli aikas normaali, ainoastaan turvotusta alapäässä mikä laski parissa kolmessa päivässä kun taas huonetoverini oli leikattu joten hänellä oli pissakatetri kun ei pystynyt kivuiltaan sängystä nousemaan ekaan kahteen päivään ja tämänkin jälkeen pystyi vain hiipimään hitaastii vessan/suihkun ja sängyn väliä kun kivut olivat kovat. Sectiossahan vatsalihakset joudutaan katkaisemaan josta johtuu tuo pitkä toipumisaika jolloin ei voi urheilla eikä oikeastaan nostaakkaan mitään vauvaa painavampaa lisäksi jos miettii ulkonäköä, niin sektiosta jää helpommin "vatsaa" jäljelle kuin alatiesynnytyksestä. Lisäksi myös vauvalle sillä on merkitystä synytyykö alateitse vai sektiolla Lapsen kannalta alatiesynnytyksessä on kaksi hyötyä: synnytyskanavassa keuhkot puristuvat kasaan, mikä on yksi hengityksen aktivoivista tekijöistä, ja lapseen tarttuu äidin normaalifloora, joka suojaa taudinaiheuttajilta. Eli näitä kaikkia kannattaa miettiä tarkkaan ja punnita vaihtoehtoja.

Sinulla on varmaan endometrioosi, vaikkei sitä tutkimuksessa ole (vielä) löytynyt (ainoastaan endometrioomat = kystat näkyvät ultrassa ja mahdollisesti kiinnikkeet). Itse tiesin jo vuosikausia että mulla on endo (sairaat kuukautiskivut, jotka pisti konttamaan ja käpertymään sikiöasentoon) ennen kun se todettiin (iso endometriooma toisessa munasarjassa). Tällöinkin vielä lääkäri sanoi että ei sulla sitä muualla ole, kun itse epäilin että sitä varmaan on aika laajalti, kun kipuja on niin paljon. Lapraskopiassa sitten vasta selvisi että sitä oli joka puolella, kohdun seinämissä, munasarjoissa, suolessa, virtsarakossa yms. Itselläni on takana yksi synnytys. Supistuksia voi hyvin verrata kuukautiskipuihin. Lisäksi kipuja on ollut vähemmän tai ennemmän koko raskauden aikana. Mielestäni synnytyskivut olivat vähemmän kivuliaita kuin pahimmat endokivut. Parhaiten olen voinnut sinä aikana kun imetin poikaa (silloin ei ollut lainkaan endokipuja). Kun lopetin imetyksen palasivat kivut pikkuhiljaa.

Minä en yhtään kipua vähättele, mutta lapsen saaminen on niin ihana juttu, että sitä kestää sen eteen vaikka mitä, ihan uskomattomia juttuja! Täytyy muistaa, että synnytystä kestää vain sen oman aikansa, rajallisen määrän, ja sen kyllä kestää jo paljolti sillä kun muistaa ajatella sitä, että kohta se ihana käärö köllöttää sun kainalossa.

Jos todella lapsen haluaa, sitä synnyttää vaikka mikä olis...

Ekestäähän ne kun ei muuta voi. jos synnytys on kovin rivakka, ei siinä kivunlievitystä ehdi saamaan - ensimmmäinen synnytykseni kesti 7h ja silloni ehdin saada kohdunkaulan puuduksen (ilokaasua olisi saanu, mutta ei siinä rivakassa avautumisessa tullu edes mieleen, epiduraalille oli jo myöhäistä) ja toinen synnytys meni kahdessa tunnissa joten silloin ei ehditty mitään puudukkeita antamaan. Sattuuhan se avautumisvaihe ja kipu on kovaa vieden mennessään, mutta supistusten välillä on aika vetää henkeä ennen seuraavaa. Älä tuollaista murehdi, asennoidu niin että menee miten menee ja kaikkeen ei voi itse aina vaikuttaa. ilmoitat jo odotusvaiheessa että sinulle saapi antaa kaiken kivunlievityksen mitä tarjolla on! Sille ei minkään sitten voi, jos asiat etenee niin sutjakkaan että esim. epiduraalin antaminen ei onnistu (jos synnytys etenee nopeasti pitkälle). Sitä jaksaa ja kestää, se tilanne vie meneessään eikä siinä kelloa tule katsottua joten jälkikäteen et osaa edes sanoa, että kärvistelitkö tunnin vai useeamman. Toisaalta sairaalassa olet valvotussa olosuhteessa, joten eiköhän henkilökunnalla ole tietoa siihenkin miten toimia jos menettäisit tajuntasi. sairaalassa ovat ammattilaisia joten katsovat kyllä sinun ja kipusi perään. Supistus kun tulee niin sattuu niin saatanasti että sitä voi vaan huutaa ja karjua mutta parin minuutin päästä helpottaa ja saat hetkien vetää henkeä ennen seuraavaa. Ja jokainen supistus vie synnytystä eteenpäin, on hyvä muistaa että asiat etenee siis sen kivun myötä. ja että se kipu ei ole pysyvää vaan loppuu synnytyksen loputtua.

Ei ollut synnytyskipu kovempaa kuin pahat menkkakivut. Se oli tosi erilaista kipua. Itsekin olen pyörtynyt menkkakipujen takia. Ehkä voisin pitää niitä voimakkuudelta aika samanlaisina. Ja minulla oli käynnistetty synnytys. Ja mikä parasta, synnytyksen jälkeen en ole enää kovista menkkakivuista kärsinyt! Nykyään pärjää ihan perus-buranalla menkkojen aikaan.