Yllätysraskaus ja ero?

Tee abortti! Ajattele realistisesti tulevaisuutta! Mies ei halua lasta ja noion monesta lapsesta luultavasti tulee myös kinaa elatuksesta. Ajattele nyt itseäsi ja omaa jaksamista. Olemassa olevat lapset kaipaa huolenpitoa ja vanhempia jotka jaksavat...vielä vuosia!

Abortti on tuossa tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu. Olen itse tehnyt vastaavassa tilanteessa abortin, enkä ole päivääkään katunut enkä yhtään yötä painajaisia nähnyt. Jos realiteetit ovat tuollaiset, että perhe-elämä ei enää suju, miksi tekisit vielä yhden onnettoman lapsen lisää? Olethan yrittänyt ehkäistä, eikä se onnistunut, täysi oikeutus abortille, turha ajatella mitään sellaisia, että sillä alkiolla olisi jo tunteet, ei niitä abortteja tehtäisi jos kyseessä olisi tunteva olento.

Entä onko miehesi sitten niin hyvin palkattu tai varakas, että pystyy maksamaan neljän lapsen elatusmaksut ja sinun hyvinvointisi ? Haluaako edes ? Minun mieheni, jolle olin jo kaksi tehnyt, ei koskaan maksanut elatusmaksuja, sain lastensuojelun kautta pienen summan ja sitten joskus vuosien kuluttua ulosottoviraston kautta jotain mieheltäni. Tuo virallinen prosessi on niin pitkä ja hidas, että vaikka oikeus päättäisi mitä tahansa, täytäntöönpano kestää ikuisuuden.

Rohkeutta ja oikeita ratkaisuja sinulle toivotan, alussa on ankeaa, mutta voin vakuuttaa, että elämä kirkastuu....

Tee vain abortti, jos pystyt elämään huonon omatunnon kanssa loppuikäsi ilman miestäsi. Abortti on syntymättömän lapsen murha ja miehesi lähtee joka tapauksessa, koska abortin jälkeen olet täysin rikki vuosikausia.

Jos tuo lapsi saisi päättää....

Miten perustelet lapsillesi neljännen lapsen murhaamisen?

Jos et pysty aborttia tekemään etkä miehesi kanssa elämään,löytyisikö oma asunto sinulle ja lapsille jostain läheltä miestäsi?Niin että saisit etäisyyttä mieheen,mutta apua arjen pyöritykseen helposti.Jos mies ei vauvanhoitoon osallistu,niin,entäpä isompien lasten?Onko muita läheisiä,joilta apua arkeen?

Abortti on joskus ihan järkevä vaihtoehto, vaikka rankka juttu onkin. Itse tulin raskaaksi tahtomattani satunnaissuhteessa miehen kanssa, jota tuskin tunsin (ja osoittautui todella kylmäksi ja vastuuttomaksi raskausuutisen myötä). Päädyin aborttiin. Se oli rankka prosessi, mutta ajan myötä on vain vahvistunut se kokemus, että se oli oikea ratkaisu. Vauva silloisessa elämäntilanteessani olisi pilannut minulta monia mahdollisuuksia mennä elämässä eteenpäin, enkä muutenkaan olisi halunnut vahinkolasta, jonka yksinhuoltaja olisin joutunut olemaan alusta alkaen, ja jonka isää lopulta vihasin ja inhosin, ja joka suhtautui raskauteeni erittäin negatiivisesti. Minulla on kaksi molempien vanhempiensa toivomaa rakkauslasta, ja siihen verrattuna tuolla vahinkolapsella olisi ollut surullinen lähtökohta elämällensä. Koin, että abortti oli parempi vaihtoehto.

Kannattaa siis todella miettiä mitä elämältään haluaa ja mitä ei. Abortti on Suomessa laillinen vaihtoehto, joka on joskus parempi kuin lapsen pitäminen. Näin ajattelen omalla kohdallani, vaikka parempi olisi, ettei se lapsi olisi koskaan edes saanut alkuansa, eikä olisi tarvinnut käydä sitä kokemusta läpi. Mutta elämässä tulee joskus eteen vaikeita asioita ja ratkaisuja.

Tsemppiä elämääsi mitä tahansa päätätkin tehdä!

Mies kyllä tukee minua, jos päätän lapsen pitää. Ja aiemmin ollaan puhuttukin neljännestä lapsesta, mutta itse sitten ajattelin, että joskus myöhemmin jos saataisiin asiat selvitettyä. Toisaalta nyt nuorimmaiseen tuleva ikäero olisi sopiva ja lapsi tulisi kyllä olemaan rakastettu niinkuin muutkin lapsemme. Mutta nämä kaikki työ-/jaksamiskuviot menis uusiks. Mitä tahansa päätänkin tehdä, niin tuntuu ahdistavalta. Toisaalta olen mielessäni toivonut, että menis kesken, ni ratkeais sillä tää asia. Jotenkin en itse pysty tekemään sitä ratkasua, et keskeyttäisin tän raskauden. Tosin esikoinenkin oireilee jo nyt, kun tuntee saavansa liian vähän huomiota pienimmän sisaruksen rinnalla. Et harmittais sit nykyisten lastenkin puolesta, ettei olis niille aikaa niin paljon. Mut toisaalta se on pieni aika, mikä menee tohon odotukseen ja vauva-aikaan, kun sit taas helpottais. Ja olen miettinyt, että lähtisin sitten töihin tämän lapsen ollessa vuoden vanha, niin kotona olemista ei olisi kuin vuosi. Ja kun ajattelen elämääni vuosia eteenpäin. Tuskin katuisin sitä, että tämän lapsen sain. Eihän sitä tiiä miten hyvä tyyppi sieltä on tulossa. Ja itse uskon siihen, että asiat kyllä järjestyy. Mutta helpompi tämä tilanne olisi itsellekin, jos ei olisi tätä ratkaisua edessä. Huomenna saan tietää, missä vaiheessa raskaus menossa. Että katson sitten vähän senkin mukaan, mitä teen.

teeppäs se abortti....

Arvelinki, et joku miettii tota. Olen harrastanut miehen kanssa velvollisuusseksiä silloin tällöin. On ollut kaikille parempi pitää mies suunnilleen tyytyväisenä, että muiden olis ollut helpompi elää. Koska jos mies on liian pitkään ilman se näkyy aggressiivisuutena muita kohtaan. Itse olen vain odottanut, että hoitaa homman ni pääsee siitäkin tuskasta. Lähtemisessä on lähinnä mietityttänyt taloudellinen puoli, miten pärjää yksin.

Olen nyt päätökseni tehnyt ja aion pitää tämän vauvan. Kannan teoistani seuraukset. Ja huomaan jo itseni innolla suunnittelevan tulevaisuutta neljän lapsen kanssa. :) Kiitos kuitenkin kaikille, jotka ottivat kantaa asiaan.