mitä mä teen?

En voi sanoa sulle,että unohda jätkä ihan kokonaan, sillä tiedän ettet pysty siihen. Et nyt, etkä vuosiin. Mut pikkuhiljaa poika häviää sun mielestä, varsinki jos tapaat uuden.pikku hiljaa suru ja kyyneleet muuttuvat iloksi ja hymyksi. Nyt susta voi tuntua siltä ettet ikin voi tavata toista, mutta voit ja pystyt. Aika parantaa haavat. Anna itteles aikaa. Ja tietty itku kuuluu asiaan, mutta pikkuhiljaa sekin loppuu. Ajattele teidän iloisia hetkiä ja kaikkee hyvää mitä poika sulle toi. Eron sääntöjä on se, että ÄLÄ masennu, sillä tiedät että löydät paremman ja sellasen joka haluu olla sun kaa lpon elämää.. Eiks vaa?

Mulla sama juttu, paitsi muijan kanssa, me erottiin joulun aikoihin mut vähän ennen kesää se anto mun huomata et sil on vielki tunteita mua kohtaan, mutta en oo ottanu takas vaik halusinki, ja vieläki haluun...Oli alkuun sama fiilis ku sulla mutta nyt en muistele sitä enää nii usein, välil kyl mietin et mites siin nyt näin ja noin kävi ja et pitäsköhän mun sittenki ottaa se takas, mutta enpä sit kuitenkaa oo ottanu enkä luultavasti otakkaan, vaik pelkkiä hyviä muistoja on ja tunteitaki viel jälellä... Varmaan omasta asennoitumisesta kiinni, pärjäile :)

Seurustelin silloisen poikaystäväni kanssa 1,5 vuotta. Hän oli myös ensirakkauteni. Yhdyn edelliseen kirjoittajaan, ja sanon, että ainoa asia, mikä auttaa, on aika. Kuulostaa tuossa tilassa niin toivottomalta -tiedän. Ja ei varmasti yhtään helpota, että itselläni se aika oli 2 vuotta pitkä. Ihmisillä kestää oma aikansa rakkauden ylipääsemiseen. Minulla kesti siinä tapauksessa kaks vuotta, joillakin varmasti enempi tai vähempi.

Sen neuvon kuitenkin annan, että älä ihmeessä 'ota' toista korvatakseksi tätä todellista rakkautta. Ei, ennen kun voit ajatella tätä uutta tapausta ilman, että vertaisit sitä edelliseesi.

Voimia!

Selviytyminen erosta vie aikaa. Totta on vain se, että pitää yrittää unohtaa toinen. Poista kaikki, mikä muistuttaa hänestä, kuvat, numero, viestit, tavarat. Älä haudo surua sisälläsi vaan yritä työstää se mielestäsi. Paneudu muihin juttuihin ja pidä huoli siitä, että sinulla on tarpeeksi tekemistä. Älä sorru lähettelemään hänelle mitään viestejä ainakaan vähään aikaan. On yritettä ajatella, että sinulla ei enää ole häntä vaikka se sattuukin niin pirusti. Teidän juttunne on ohi ja on jatkettava elämää. Tuntuu, että toista ei voi unohtaa ja eikä pysty lakata rakastamasta, mutta onneksi luonto järjestää asiat yleensä järjestykseen.

Kun mulla meni poikki poikaystäväni kanssa puoli vuotta sitten, mä pidin huolen siitä, että mulla ei ollu aikaa istua kotona ja itkeä, vaikka sitä aina tapas itkeä, kun vaan kotiin pääs, mutta pikku hiljaa suurin suru hälvenee, mutta toista rakastaa silti. Mä vaan sorruin lähettelemään kaikenlaisia viestejä, joita kadun nyt näin ku järjellä pystyn ajattelemaan. En uskonnut tunteideni laantuvan, mutta niin vain kävi, tosin pitkän ajan jälkeen. Onnea sulle! :)