Suljettakoon Farradayn häkkiin.

Paljon bussilla kulkevana olen sitä mieltä että kännykät pitäisi ottaa pois kun astuu bussiin ja sitten annettaisiin takaisin määränpäässä.
Toinen mikä joskus aiheuttaa siirtymisen paikalta toiselle on venäläiset naiset.
Miehiä ei ole koskaan ollut lähelläni bussissa joten heistä en osaa ajatella mitään.
Mutta joskus kun sattuu taakse kaksi naista niin sitä ei kuuntle kukaan.
Yhteen äänee jatkuvaa pulinaa, huh.
En ymmärrä mistä löytyy joskus kolmenkin tunnin matkalle asiaa ja asiaa.
Mutta kun siirtyy jonnekin muualle niin ainakin hiljenee se pölötys.

Farradayn häkki lie tarkoitettu ihan muuta varten kui hesalaisten dösä.ilmeisesti et saanut sähköiskua sillä muutoi ajatuksenjuoksusi olisi terävämpi

Joudun liikkumaan työni takia Itä-Helsingissä - ja tietysti metrolla ja busseilla. Tunnistan tuskaisella varmuudella edellä esiin tulleet melusaaste-ilmiöt!

Yleensäkin henkilöt, jotka otaksuvat, etteivät toiset ymmärrä heidän kieltään, eivät todellakaan säästele äänijänteitään sen kummemmin tavallisessa keskustelussa kuin puhelimessakaan "asioidessaan". Oudolla kielellä on mukava vaikka huutaa bussin toisessa päässä istuvalle tutulle keskeisimmät päivän tapahtumat - tai mitä lie.

Puhelinkeskustelussa puolestaan voi kaikki voimavaransa käyttää äänen voimakkuuden ylläpitoon ja vuolaan sanavirran katkeamattomuuteen, jos käyttää huivia, jonka alle voi tunkea puhelimen. Luovaa handsfree -käytäntöä.

Melkein enemmän kuitenkin ihmettelen henkilöitä, jotka yleisissä matkustaessaan kertovat suomeksi jopa hiivasienitulehduksensa ja henkilötunnuksensa puhelinkumppanilleen - kun Itä-Helsingissäkin on suhteellisen todennäköistä matkustaa kulkuvälineessä, jossa on ainakin yksi suomea puhuva henkilö.

Itse istuisin mielläni omissa ajatuksissani työpäivän jälkeen ja nollaisin päivän työtapahtumat. Mutta minkäs teet? Kansainvälisessä Helsingissä kun eletään, olisi ehkä kehitettävä japanilaiseen perinteeseen kuuluvaa sisäistä rauhaa, omaa tilaa, johon mikään ei pysty murtautumaan. Helpommalla taitaa kuitenkin päästä noudattamalla nuorison esimerkkiä: kuulokkeet päähän ja rokki soimaan!

Tervetuloa ruuhkabussiin ! Muistelenkin Hesassa olleen kireän oloista porukkaa ruuhka-aikoina jo paljon ennen kännyaikaa.

Niinpä. Mikä siinä onkin, että se oma ääni kovenee puhelimessa eikä sitä itse välttämättä huomaa ennekuin joku kohteliaasti huomauttaa. Entä sitten kun kuulo huononee tai on taustamelua. Aina vaan kovempaa joutuu puhumaan, kun ei kuule edes omaa ääntään.

Minua ei häiritse kenenkään kännykkäpuhelut, bussissa eikä muuallakaan. Itse soittelen ihan milloin on vaan asiaa on ja vastaan aina kun soi jos suinkin on mahdollista. Mykkä hiljaisuus bussissa on mielestäni ennemminkin outoa kuin puheen äänet ja sorinat. Ja keskustelen mielelläni tuntemattomienkin ihmisten kanssa.

Poikakulta, elämä on ... ja eikös se ole vain kiva, että suomalaisetkin latinalaistuvat edes teittien etelänhemmojen busseissa ... hurjempia kokemuksia ovat nämä hölkkävät miehet jotka huuta kajauttelevat askeltensa tömistyksen säestyksellä korvarivansa sankaan ''erkkele..ittu jaumalavitujansa ja heiluttelevat yläraajojaan laajoissa kaarissa ... melkein toivoisi, että heitä vastaan syöksähtäisi kuin luotijuna, joku noista väärällä kadunosiolla pyöräilevistä ... anna sinä mammojen haastella :-)

Voi tuota espoolaisen häpeää kun on bussiin joutunut...

Nyt huonojen kelien aikaan olen tavannut mennä töihin juna/bussiyhdistelmämatkaillen, kotiin taas kävellen. Eivät minua kummemmin häiritse puhelimiinsa höpöttävät ihmiset, eivätkä erityisesti edes illan baari-istunnoista kotiutuvat juttukaveria vailla olevat sopertajat. Kunhan kelit muuttuvat taas turvallisiksi, otan käyttöön pyörän, säästän aikaa ja yritän pärjäillä ilman sen kummempaa seuraa.

Omaa autoa käyttelen vain harrastuksiin ja sentapaiseen....

Oiskohan samantapainen kuin Faradayn häkki?