Kävin pitkän pitkästä aikaa pienellä galleriakierroksella Hgissä, lähinnä Lauri Laineen (Taidehalli) ja Juho Karjalaisen (Duetto) näyttelyiden vuoksi.
Laineen näyttelyssä viivyin kauan. Jo ensimmäinen sali, se iso, kuvanveistosali, otti aikaa, sillä en ole aiemmin nähnyt Laineen 2000-luvun töitä, ja muutos on todella suuri 1980 ja -90-luvun "arkkitehtoonisiin" töihin verrattuna. Nyt oli myös tilaisuus vertailuun, koska myös niitä vanhempia on esillä toisessa päätysalissa.
Tarkastelin nyt erityisen hyvin myös maalausten tekotapaa lähietäisyydeltä. Töiden vaihteleva kerrostuksellisuus samoinkuin siveltimen jälki ja värin paksuuden muutokset ovat selkeitä läheltä, mutta ne alkavat soida hienosti mitä kauemmas maalauksen pinnasta etenee.
Varsinainen yllätys tuli vasta kierroksen lopulla, kun jäin katsomaan ja kuuntelemaan lyhyttä videohaastattelua, joka on tehty Laineen ateljeessa Firenzessä. Siinä näytetään hänen tyoskentelyään tekeillä olevien teosten parissa, mutta vielä mielenkintoisempi, ainakin minulle, oli Laineen oma analysointi työstään ja tavoitteistaan siinä. Oli onni, että kiersin katsomassa maalaukset ennen videoesitystä sillä on hämmästyttävää miten täydellisesti näin teoksessa juuri sen, mitä hän maalauksillaan haluaa sanoa ja mihin hän on halunnut katsojan johdattaa. Kaiken kaikkiaan tuo perin lyhyt video on parasta, mitä olen kenenkään taiteilijan omasta työstään kuullut avautuvan. Menkää ihmeessä Taidehalliin, ei tule olemaan turha käynti.
Karjalaisen grafiikan vedokset ovat aina olleet mielestäni loistavia ja niin nytkin. Muutosta niissäkin on mutta minun mielestäni ei välttämättä tarpeellisia. Hän on, tarkoituksellisesti tietysti, osin korvannut loistavan, varman ja selkeän viivan häivyttämällä sitä. Vaikkia viiva ei aiemminkaan hallinnut koko värikenttää, toi se selkeydessään valtavan lisäefektin vaikka vain osassakin figuuria. Näyttelyssä oli myös pari täysabstraktia vedostaa, mutta mielestäni ne eivät tuoneet mitään liäarvoa, mieluumminkin päin vastoin.
Laineen näyttelyssä viivyin kauan. Jo ensimmäinen sali, se iso, kuvanveistosali, otti aikaa, sillä en ole aiemmin nähnyt Laineen 2000-luvun töitä, ja muutos on todella suuri 1980 ja -90-luvun "arkkitehtoonisiin" töihin verrattuna. Nyt oli myös tilaisuus vertailuun, koska myös niitä vanhempia on esillä toisessa päätysalissa.
Tarkastelin nyt erityisen hyvin myös maalausten tekotapaa lähietäisyydeltä. Töiden vaihteleva kerrostuksellisuus samoinkuin siveltimen jälki ja värin paksuuden muutokset ovat selkeitä läheltä, mutta ne alkavat soida hienosti mitä kauemmas maalauksen pinnasta etenee.
Varsinainen yllätys tuli vasta kierroksen lopulla, kun jäin katsomaan ja kuuntelemaan lyhyttä videohaastattelua, joka on tehty Laineen ateljeessa Firenzessä. Siinä näytetään hänen tyoskentelyään tekeillä olevien teosten parissa, mutta vielä mielenkintoisempi, ainakin minulle, oli Laineen oma analysointi työstään ja tavoitteistaan siinä. Oli onni, että kiersin katsomassa maalaukset ennen videoesitystä sillä on hämmästyttävää miten täydellisesti näin teoksessa juuri sen, mitä hän maalauksillaan haluaa sanoa ja mihin hän on halunnut katsojan johdattaa. Kaiken kaikkiaan tuo perin lyhyt video on parasta, mitä olen kenenkään taiteilijan omasta työstään kuullut avautuvan. Menkää ihmeessä Taidehalliin, ei tule olemaan turha käynti.
Karjalaisen grafiikan vedokset ovat aina olleet mielestäni loistavia ja niin nytkin. Muutosta niissäkin on mutta minun mielestäni ei välttämättä tarpeellisia. Hän on, tarkoituksellisesti tietysti, osin korvannut loistavan, varman ja selkeän viivan häivyttämällä sitä. Vaikkia viiva ei aiemminkaan hallinnut koko värikenttää, toi se selkeydessään valtavan lisäefektin vaikka vain osassakin figuuria. Näyttelyssä oli myös pari täysabstraktia vedostaa, mutta mielestäni ne eivät tuoneet mitään liäarvoa, mieluumminkin päin vastoin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.