Täällä kaksi, jotka kertovat avoimesti toisilleen tunteensa, tunnustavat rakastavansa toisiaan ikuisesti, ja haaveilevat yhteisestä tulevaisuudesta
Sitten on ne kaksi muuta, jotka tervehtivät toisiaan aina kohdatessa, hymyilevät, flirttailevat, ja vilkuilevat toisiaan uteliaina, mutta huomaamattomasti. He keskustelevat sujuvasti kaikesta arkisesta....silti, molemmat tietää...niistä kahdesta muusta...
Sitten on ne kaksi muuta, jotka tervehtivät toisiaan aina kohdatessa, hymyilevät, flirttailevat, ja vilkuilevat toisiaan uteliaina, mutta huomaamattomasti. He keskustelevat sujuvasti kaikesta arkisesta....silti, molemmat tietää...niistä kahdesta muusta...
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tyhmä viesti, ei oikein ....Mua ei sun kaavailut ja pelinappulat kiinnosta. Tai siis kiinnostaa siinä mielessä että mitä ja ketä kaaveilet seuraavaan tarinaan. Kuka autaa ketä? Ketä nostatetaan?
Ei tiedä, kuinka monta täällä on. Mutta kysymys kuuluu, haittaakse?
Sepä se kultani, sepä se.
Toisaalta jännän kutkuttavaa, mutta myös raastavaa koska kaipaa toisen oikeeta kosketusta... Sellaista joka joka kerta vaikka hipaisuna menee tajunnan räjäyttävästi suoraan sydämeen
Sitten kun aamu koittaa... Naamio päälle...... Välillä saattaa naamion takaa pilkottaa oikeita tunteitakin......
Riisu minun naamioni pois.....pliissssss.
vähän outoo, että kaks rakastavaista suunnittelee täällä tulevaisuuttansa? Luulis nyt olevan siel ulkomaailmassa, jos kerran noinkin pitkälle ovat päässeet.
Mä toivon tosiaankin, etten ole kenenkään neliödraamaan tunkeutunut. Jos näin on päässyt käymään, niin kyseessä on ollut silkka vahinko ja tunnisteiden yhteneväisyys.
Sitä minäkin mietin koska minun muru on. .. ppi ammatiltaan ja en usko oikein että hän täällä olisi jos olisi pitäisi minua varmaan aika vähäjärkisenä kuten taitaakin pitää :D
Toisekseen en usko että hän on kiinnostunut millään tasolla hoitaa vaan virkansa.Ja vaikka olisikin tilanne olisi todella vaikea osapuolille.sattumalta joutoaikaani tänne tupsahdin ja laittelin takaisin viestejä jotkut on ihan mukavia jos vaan edes tietäisi onko kyseessä mies vai nainen mutta netti ei ole oikein selvitysväylä näin tärkeille asioille.Eihän?Pitäisi olla uskallusta jutella naamakkain asioista ei tulisi turhia toiveita tai väärinkäsityksiä.
Samaa mieltä, en usko että täällä kukaan rakastavainen on, viestit menee vaan ristiin rastiin, samanlaisia toiveita kun meillä on. Joku voi sitten oikeasti luulla, että täällä on se ihana ihminen, kun oikein kovasti toivoo.
Niinhän se minesti taitaa olla toisille netti on pahanolon purkuväline välittämättä toisista toisille se on haavemaailma missä kaikki on mahdollista.Itse olen realisti ja utelias joskus on kivojakin viestejä ja positiivisia ihmisiä järkevikin mutta tämäkin palsta on aika vilkas.Ja nimimerkit vaihtuu joten aika hakuammuntaa on jos ajatellaan juuri hänen olevan täällä.Mutta hyvvä niin jos on epäilen kyllä paljon.Itse en jaksaisi näin paljon laitella viestejä käyn vain silloin tällöin katselemassa.Reaalissa varmaankin parhain jutella asiat selviksi ja mahdollisimman totuudenmukaisesti ja avoimesti ilman muureja ja feikkaamista sielläkin olla itselleen ja toiselle rehellinen.
Onhan täällä toki helpompaa kertoa tunteensa julki.Mutta luulen ett kaksi ihmistä kyllä vaistoavat myös sen jos molemmat kiinnostuvat toisistaa niin joku heitä vetää toisiinsa.
Ollaanpa täällä nyt niin fiksuja olevinaan. :)
Itse ainakin tiedän, että kaksi kaksi = neljä
Neljä osoittajassa ja neljä nimittäjässä.
Sehän tekee yhteensä 1. Olemme kun samasta puuta veistetyt, samanlainen ajattelumaailma monelta kohtaa.
Siksi seurasi minua kietoo, hulluuteen asti.
Jos olisin peluri, en ikinä antaisi itsestäni tälläistä kahjon kuvaa sinulle vaan viileän ja fiksun. En koskaan puhuisi tunteista, saati ainakaan niitä sinulle näyttäisi.
Sinun seurassa en pysty olemaan tuollainen, vaan minusta tulee tunteet purskuten yli.. en pysty niitä pidättelemään.... millään.
Hui, olet pelottava, minkälaisen ihmisen kanssa oikein olet tekemisissä? Kannattaisi ainakin laittaa jotain tunnisteita, jos haluat jonkun tunnistavan itsesi.
Ei tarvitse tunnisteita. Hän tietää.
Ihminen, jonka kanssa olen tekemisissä... erikoinen, erityinen...
Kohtalo meidät johdatti yhteen, on tapahtunut paljon asioita, joita ei oikein voi ymmärtää eikä niistä voi muille puhua. Kummallisia juttuja. Olemme jakautuneet kahdesta neljäksi... sekin tapahtui oudolla tavalla.... äsh.. hän kyllä tietää.
Olisi upeeta joskus kirjoitaa vaikka leffan kässäri meidän jutusta... siinä sitä juonta olisi nyt jo, mutta juoni on vielä kesken... mihin se päättyykään... :)
Tiedän tiedän mutta sinulla pitäisi olla vaimo ja 3 lasta minulla ei ole miestä mutta on 2 lasta.. et kuitenkaan taida olla se oikea mutta vaikket olisikaan se tietty ihminen silti olet mukava ja mielenkiintoinen en halunnut sinun viestejäsi pahemmin kritisoida vaan heidänjotka sinulle vastaavat.Sibnä oletkin aika selkeästi kirjoittanut viestisi.
Tiedän että erittäin mukavan luotettavan ja turvallinen ja mielenkiintoisen.Olen tuntenut hänen muista yhteyksistä en tosin henkilökohtaisesti mutta muuten v.2011
Yhteinen pieni, meidän kaikkien neljän toive olisi, että joskus vielä istuttaisiin saman pöydän ääreen nauttimaan iltapalaa, sullouduttaisiin sohvannurkkaan katsomaan leffaa, ja yöksi saman peiton alle.
Siis ihan juuri noin... edes yksi yö... voi luoja että haluaisin niin...
Jakautuminen 8 osaan. Tilataanko ambulanssi jo 4:lle säästettäis rahaakin.
Miksi tyytyä 8 jos voisi jakautua vaikka 16 kappaleeksi.
Siinähän sitä säpinää olisi kerrakseen :)
heh heh.
Täähän alkaa mennä villiksi. Tuli mieleen Truddi Chasen kirja, joka on julkaistu suomeksi nimellä Jänis ulvoo. Siinä päähenkilöllä oli lähes sata sivupersoonaa.
Parempi tilata se ambulanssi. Ei se mitään jos olemme edenneet niinkin pitkälle, että meitä ja teitä olis molemmin puolin lähes sata. Mulla on sellainen kutina, että ne muut jänistää kyydityksestä, eikä tuu sinne ambulanssille, joten yksi pii-paa riittää hyvin.
Tää on varmaan meidän kahden rakkaustarina, jossa kaksi niin samanlaista ja kuitenkin niin erilaista yhdistelmää tunne- ja järki-ihmistä kohtaa elämässä toisensa sekä ajatuksen tasolla että konkreettisessa maailmassa ja siinä hetkessä missä tunnepuolemme elävät unelmaa järkipuolemme välttää vaarat ja elää arkista askellusta elämämme pyöränrattaissa. Hetkillä jolloin kokonaisina vaikkakaan ei ehkä ehjinä sellaisina kohtaavat toisensa ja tunne/järkikonflikti on väistämättömästi sisimmissämme käynnissä on järki aina se voimakkaampi ja saa unelmat näyttämään vain unelmilta tunnepuolien vaikerrus vaimenee ja vain jälleenkohtaamisen ilo on sallittu, mutta kynnys astua tunne-elämysten puolelle on ylitsepääsemättömän vaikea vaikka siihen ei välttämättömästi tarvittaisi kuin yksi pieni sana tai muutama lause.
Tavallaan kuin uusi nykyajan versio siitä kuinka kaksi lensi yli käenpesä, mut koska en tarkkaan muista kuin se elokuva menee sillä vain laulu soi päässä ja kuvat puuttuu, niin piti laittaa tuo tavallaan sana tuonne. Sekopäisen selitystä, mutta niin todellista, elämää vailla erotiikka jos ei pelkkiä sanoja ja mielikuvia lasketa mukaan
Kylläpä kuvailet hyvin tilanteen, voisin itse kirjoittaa juuri noin.
Mitä tästä voi päätellä? Niin monta samanlaista kohtaloa niin monilla eri ihmisillä. Vaikka se oma elämä tuntuu aina niin ainutlaatuiselta, kautta historian näitä on koettu ja yhä koetaan.
Tai sitten me ollaan ne kaksi eikun siis ne neljä, mutta onneksi ei sentään kuutta tai kahdeksaa yhdeksästä puhumattakaan, koska olisihan se harmillista jos yksi murto-osa meistä olisi pariton eikä sille olisi nähtävissä kaltaistaan.
Pienen pienen pienellä todennäköisyydellä kenties. En kyllä uskalla mennä vannomaan, että olisin häntä täältä koskaan aukottomasti tunnistanut, enkä siten voi täysin allekirjoittaa ap:n tekstiäkään.
Oho, ne meni yhteen nuo sanat tuossa nimimerkissä, mutta sama olen vieläkin ja ei voi kuin toivoa, että noin kävisi meillekin jos elämämme rattaanpyörät on taas kohdanneet edes tällä saitila vaikkakin lopputulos mitä suurimmalla todennäköisyydellä on sama yhdistelmä tyhjyyttä ja auvoista olotilaa, jossa kaikki on mahdollista mutta mitään ei silti tapahdu todellisuuden tasolla. Hulluuskin on joskus luonnonlahja jonka avulla voi selvitä elämän arjen monimutkaisuudesta ilman suurempia vaurioita varsinkin jos sitä osaa käyttää järjen kanssa eikä ryhdy ihan järjettömyyksiin. Siinä vaiheessa kun järki juoksee vain omaa kehäänsä pitkin ja mielikuvitus saa ylivallan kaikessa siinä mitä harrastatkin on aika syödä edes kalaa ja varsinkin särkeä.
Menen aamupalalle ja -pesulle nyt vaikka päivä on jo näin pitkälle vierähtänyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan kuitenkin, sillä ilman ruokaa ei pärjää kovinkaan kauaa ja rakkauden hedelmien varaan ei kannata energiansaantiaan jättää varsinkaan jos se rakkauselämä jää vain tälle tunnetasolle täällä.
Loistavaa kiteytystä tuossa yllä monessa kirjoituksessa.
Kyllä se vaan on nyt niin, sitä askelta on miltei mahdoton ottaa.
En tiedä miksi. Se on se kaikkien vaikein juttu tässä.
Tässä on vaan vissiin jäädyttävä tunteineen, ei kait tässä muu auta ja todeta että joku järki siellä pääkopassa vielä surraa, ettei lähde suin päin säntäilemään tunteiden vietäväksi. Ikävä kyllä.
Täytyy tunnustaa itselleni, että hän merkitsee minulle niin paljon, että en välttämättä enää halua itseäni altistaa... Parempi olla kaverilinjalla pelkurimaisesti vaan. Kynnys on tainnut nousta liian korkealle, jotta sen ensimmäisen askeleen voisi ottaa...vaikka kuinka suuret tunteet on kyseessä. Niitä on ihan helkkaristi, sielu huutaa hänen luo ja kaipaa edes hipaisua...
Näillä nyt mennään, masentaa, mutta eipä ole ensimmäinen kerta.
Elämä antaa, elämä ottaa.... Ei maistu ruoka täällä, kahvia litkin kuppikaupalla ja valvon yöt. Sellaista se on.
Ehkä olis helpompi nukkua, jos vähentäisit sitä kahvin litkimistä ;).
Olisi niin. Kahvi siis vähemmälle.
No jotakin hyvää kun ruoka ei maistu, täytyy käydä suuterissa laittamassa vyöhön uusia reikiä, hih hih. :)
Totta puhuttuna tämä tilanne niin ahdistaa, et edes tiedä, miten minusta on tullut tälläinen nynnerö... En tiedä. Ahdistavaa ja ottaa koville. Tiedän, että muutamalla pikku jutulla...
Hyvin kuvailit meidän "oudon" tilanteen. Noin se vaan menee...
Totta, molemmat tietää niistä kahdesta muusta...
No edetkää nyt hyvät ihmiset siellä irl-elämässä! Jos kerran noin selvästi olette kiinnostuneet toisistanne irl, luulisi uskaltavan. Viis näistä palstoista, näistä nyt ei voi täysin varma ikinä olla.
Mun täytyy tunnustaa että mulla tämä viestiketju meni yli. Vaikka yritin tuota aloitusta moneen kertaan pohtia. Mutta enhän olekkaan se kattokruunun kirkkain lamppu.