Oma mielipide

Milloin lapsi on ottanut yhteyttä kummeihin ? Piirustuksia, kortteja, puheluita. Kas, yksipuolinen yhteydenpito tyssää vielä. Sitten jää juhlien aikaan muistaminenkin, eikä ihme.

Aevaanko oikein,e ttä kyseessä on esikoinen? Lapsi on ehkä teidän maailman keskipiste, muttei muiden maailman napa. Olen huomannut, että omien kummilasteni vanhemmat pukkasivat hiukan syyllistävään sävyyn ottamaan puheeksi sen,e ttä useammin pitäisi nähdä ja tehdä sitä sun tätä. Kylään kyllä useinkin kutsuttiin, mutta kun em kutsuimme, otettiin esille tämä kuuluisa lapsiperhekortti, eli "eikun tulkaa te tänne". Jatkuvasti olisi pitänyt nähdä, soittaa ja musitaa, mutta aina niin, että se olisi heille mahdollisimman vaivatonta.

Nyt sitten kun ovat molemmat perheet kasvaneet ja lapsia on kolme kumpaisessakin perheessä, on tahti ja vaatimukset kummasti rauhoittuneet. Ehkä hoksasivat, ettei se nyt NIIIIIIIN ihmeellistä ole että lapsia syntyy ja että maailma pyörii ihan entisellä radallana ja ihmisten arki samoin, vaikka heille nyt sattuikin syntymään lapsi. Hoksasivat varmaan myös sen, etteivät itsekään kerkiä alvariinsa pitämään omiin kummilapsiinsa yhteyttä, eikä ehkä ihan kauheasti kiinnostakaan.

Ei se kummius ole nykypäivänä sitä, että kummi omistautuu lapselle ja saapuu häntä ihannoimaan ja kumartamaan lahjojen kera. Se on muodollisuus. Aikusiilla ihmisillä on muutenkin vapaa-aika nykypäivänä kortilla ja moni ei työltään ehd ja jaksa edes harrastuksiin aina lähteä. kummilapsi nyt vain ei useimmille ole ihan korkeimmalla sillä vapaa-aikalistalla. Sitä ennen tulevat mm. oma perhe, vanhemmat ja sisarukset, ystävät, omat harrastukset ja virkistäytyminen , lepo jne. Aika harva varmaan nauttii toisen lapsen seurasta ja läsnäolosta niin paljon, että viitsii uhrata niukkaa vapaa-aikaansa vauvaperhevierailuille kuuntelemaan itselleen merkityksetöntä horinaa siit miten meillä jo käännytää, kuolataan ja jokellellaan. Ok, hieno homma, mutta kiinnostus kymppi...

Herää tähän päivään!

Niin mitä siitä? Luuletko, että aikuiset ihmiset jaksavat toisten lapsesta kiinnostua kuin omastaan? On vaan niin vanhanaikainen ja teennäinen koko kummijuttu nykysuomessa. Vanhemmat meinaavat, että sen yhden kastetilaisuuden vuoksi kummit sitten jaksavat kysellä tilannepäivityksiä paaperosta. Ja katsomassakin pitäisi rampata alvariinsa. Eikö se nyt riitä, että saitte sen nimen paperiin, että kastaminen onnistui? Herätkää nyt, ei toisten lapset kiinnosta muita kuin korkeintaan isovanhempia ja nuoria kummeja (opiskelijatyttösiä tms.). Aikuisilla on omat menot ja intressit, toisten sinappikone ei kuulu niihin. Lasta on ihan kiva moikata kun käy tapaamassa omaa kaveriaan, eli lapsen vanhempaa/vanhempia, mutta en mä nyt sinne lapsen takia pelkästään kylään lähde tai sillä ajatuksella, että täytyykin taas käydä leikittämässä kummilasta. Jos en olisi kummi, en jaksaisi noteerata juurikaan lasta siellä käydessäni koska en muutenkaan vieraile ihmisten luona heidän lapsiaan tapaamassa, nyt kummina saatan kuitenkin hetken peuhata lapsen kanssa. Se riittäköön, enempään en kykene. Eipä ole tullut valituksia, tosin en tiedä mitä selän takana jurputtavat, mutta ei kyllä kiinnostakaan.

Täällä myös ilmoittautuu yksi, jolla alkaa palaa pinna näihin ihmeellisiin odotuksiin ja toivomuksiin. Meikäläinen on niin korvia myöten täynnä sitä, että yhtäkkiä ystävän luona pitäisikin käydä jatkuvasti lapsen takia ja aina se tyrkätään syliin kun kummin tietysti oletetaan aina olevan innokas leikittämään ja viihdyttämään mukulaa. Jos ei soita viikkoon, vastataan puheluun, että no kuuleehan susta pitkästä aikaa. Ja että vauva on taas kehittynyt viikossa tosi paljon. Just, mutta mitä SINULLE kuuluu??? Aina keskusteluihin ängetään se vauva mukaan.

Jotenkin keksin kyllä tuhat muutakin rentouttavampaa ja varsinkin kiinnostavampaa tapaa viettää vapaa-aikaa kun istua siellä kiivastunnelmaisessa vauvakuplassa pulautuksia olkapäältä pyyhkien. Ja sitä paitsi miksi ihmeessä pitäisi sitä kummilasta nähdä niin kauhean usein? Eikö oikeasti joulu ja synttäri riitä ja kaikki muu on iloista plussaa?? Muutenhan en lasta muistaisi ollenkaan tai tulisi tapaamaan, joten onhan sekin jo ylimääräistä kummiuden mukana tuomaa toimintaa. Ei se kummius nyt niin ihmeellinen asia ole. Itse koen sen enemmänkin muodollisuutena ja kunnianimityksenä. Näemmä se silti monet ystävyyssuhteet pilaa kun odotukset ei täsmää.