Moderni isovanhemmuus ja nuoriso

Niin mistä sinä tarkkaan ottaen haluat keskustella? Homman ydin jäi epäselväksi?

No vaikkapa siitä, että pitäisikö pyrkiä takaisin enemmän yhteisöllisyyteen yksilön korostamisen sijaan. Enemmän vastuuta myös muista (läheisistä). Muistan kun olin 15-vuotias. Siihen aikaan saivat nuoret tehdä melkeinpä ihan mitä tahansa. Meitä oli parisataa nuorta aina viikonloppuisin puistoissa ryypiskelemässä, eikä kukaan puuttunut siihen millään tavalla. Nuorimmat olivat varmaan about 13-vuotiatia. Siellä sitten oksenneltiin ympäri ojia ja puistoja kun oltiin niin hirvittävässä humalassa. Sanoisinko, että suorastaan pöyristyttävää, ettei siellä koskaan ollut aikuisia vahtimassa tai näkemässä sitä touhua. Pakkohan vanhempien oli huomata kun lapsi tulee yöllä kotiin ympäripäissään. Joidenkin vanhemmat jopa ostivat alkoholia ja tupakkaa lapsilleen. Vanhempamme ovat nyt mummoikäisiä ja ihmettelevät nuorten ongelmia. Täydellinen vapaa-kasvatus ei ehkä ollutkaan niin hyvä asia? Kas kumaa, lapsi ja nuori tarvitsee aikuisen läsnäoloa, ohjausta ja hyvän esimerkin siitä miten eletään hyvää tasapainoista elämää.

Olen 60v , asuin maalla, missä ei lapsuutta ollut , oli vaan töitä ja töitä ja kouluun pitkä matka 4km, pimeällä kävelin yksin metsätietä , koulussa sai velliä ja leivät oli itsellä. Koulun jälkeen oli töitä , navetassa tai pellolla tai piti tehdä ruokaa .
Oli sodan jälkeinen 50 luvun loppu , kaikesta oli vieläkin pulaa , mutta kaikki olivat niin onnellisia paremmasta ajasta . Minun vanhempani olivat juroja , sota oli tehnyt tehtävänsä , se näkivät painajaisia , isä oli agressiivinen .
Kaikilla oli silloin töitä niinpaljon kuin jaksoi tehdä ja naapuria autettiin ja tavaroita vaihdettiin , perunaa , kalaa , munia yms .

Oman nuoruuteni tein vanhan mallin mukaan töitä ja en ole koskaan ollut työttömänä , viimeisessä työpaikassani olin yli 25 v , ja kahteen työpaikkaan pyydettiin oikein . Ei siksi , että olisin erinomainen vaan maailma oli toisenlainen ja elämässä oli jatkumo .

Omat lapseni syntyneet 80-luvulla ovat saaneet toisenlaisen elämän , on tekniikkaa ja montaa osaamista, lämmin suihku ja vesi tulee kraanasta yms , helpot ruuat , mutta elämä on epävarmaa , asunnot kiven alla , elämä kovin irrallista , asunnot , opiskelupaikat , kaverit vaihtuvat , mikään ei ole pitkäkestoista , elämä on kovin epävarmaa ja epävakaata , vaatimuksia täynnä.

Ei meistä äideistä ja isistä ole tämän ongelman syyllistä etsittävä, vaan tästä maailman vauhdilla kehittymisestä.

Työpaikat eivät ole enää ihmistä varten , monet on rikkaiden käsissä , pörssissä ja talouskasvua vaaditaan , tavallinen työntekijä on kadonnut tämän ahneuden alle , ei monikaan jaksa tässä menossa .

Mikään työpaikka ei ole ns. varma , tee siinä sitten kotia tai osta asunto , todella vaikeaa , saatikka pätkätyöt ja karenssit ja tuilla eläminen kaikkine kaavakkeineen ja nyörrytyksineen .

On totta, että vanhemmat ihmiset käyttäytyvät kuin teinit , kuin teini-ikä kestäisi 60 -kymmpiseksi , miksi ei olla ikäistensä tapaisia ?

Miten haluaisin olevan , kaikille jotain ja kaikkea suurta vähemmän , lähimmäisen rakkautta tilalle ja enemmän perheen tukemista , myös sukupolvien yli , meillä harvoin on monen sukupolven juhliakaan , kaikki lokeroituvat , toisin kuin esim. Keski-Euroopassa , missä suvut pitävät yhtä.

Itse olen lähtenyt ajoissa eläkkeelle , jotta nuoremmat saisivat työni , autan vapaaehtoisesti lähimmäisiäni palkatta ja annan kaiken tavaran eteenpäin mitä itse en tarvitse .
Nautin lukemisesta , kirjastolle kiitos ja tv lle ja netille , siinä on tämän hetken hyvät asiat ihmissuhteiden lisäksi .

Tuohon uusavuttomuuteen sanoisin , että meidän aikamme vanhemmat ovat rakastaneet teidät tavallaan puhki ja antaneet teille enemmän taloudellista hyvää , kun itse synnyimme sodan nähneiden vanhempien lapsina , olemme sodan uhreja monet , välillisesti .
Ajattelimme monesti , että tulisitte onnellisiksi , niin ei käynyt , joka sukupolvella on oppimista ajassaan , mutta myönnettävä on virheensä.

Olen täsmälleen sitä mieltä , että tämän ajan nuorilla elämä on irrallista ja tulevaisuus kovin hämärän peitossa , ei ole helppoa . Toivon , että jokin tässä yhteiskunnassa muuttuu , ainakin hyväksyntämme : ) ja usko nuoriin .

Ps, ei ole vanhanakaan helppoa , olemme vanhuusongelma , meno .. ei kukaan sano, että ilo , onni .. valtion rahaa vaan menee meihin , kun emme enää edes tuota ..

Kiitos pitkästä ja analyyttisestä vastauksestasi! Tätä oli ilo lukea ja toit montaa hyvää näkökulmaa esiin. En ehdi tälläerää kommentoimaan tämän enempää kun kotiasiat odottavat, mutta kiitos vielä kerran upeasta kannanotostasi.