Mulla tulee aina joskus jotenkin outo olo, aivan kuin olisin tyhjä sisältä, surullinen ja yksinäinen. Tää tunne tulee n. 3x viikos. Ajattelin et se on vaan ohi menevää, mut nyt vähän aikaa sit kuoli yx mun viereiselt luokalt, ja kun kuulin siit, ajattelin että missä olin silloin...olin kaupungilla, ja sama tunne oli silloinki!Enkai minä "vaistoa" kuoleman läheisyyttä? Aina kun tulee tuo tunne, mietin.. että kuoleekohan juuri tällä hetkellä joku...( Mielipiteitä, tai kokemusta?)
tiedänkö kuoleman ajan?
.,.,,..,
111298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinulla on masennus tai joku muu kemiallinen häiriö aivoissa...
Kauan kauan sitten kun olin 33v ympäriltäni vuoden sisällä kuoli yli 20 henkilöä- Silloin ajattelin paljonkin oman kuoleman tuloa.
Nyt en sille anna aikaa.
Mutta aina kun joku kuoli, alkoi päässäni soida Chopinin 6 poloneesi eli surumarssi. Nyt kymmeniin vuosiin en ole sitä sieluni korvin kuullut.
Sinä olet vielä nuori ja elämän pitkät vuodet edessä. Ehkä tuo tunteesi on hormonaalista.
jaa-a mielenkiintoista, mutta oikeaa vastausta ei kai kukaan tiedä.
isäni kuoli jo vuosia sitten, oli täysin terve mies siihen saakka, mutta pari kuukautta ennen kuolemaa, kun kävin kotonani ( maaseudulla. kävin siellä muutaman kerran vuodessa, kun välimatka pitkä) kävelin mieheni kanssa kotini pelloilla ja kun tulin navettarakennuksen päähän, tuli voimakas tuulenpuuska... ja minulle tuli yllättäen kuolemantunne mieleen. Tuli siis kuvaamaton tunne, että täällä on kuolema. Unohdin koko jutun , mutta parin kuukauden kuluttua isäni kuoli aivan yllättäen.
Isäni kuoli iltapäivällä ja edellisenä yönä näin vielä varsin selkeän ennenunen.
Kai meille sitten joillekin ilmoitetaan kuolemasta etukäteen. en tosin tiedä kuka ja mistä ja miten.
tai tietenkin useitakin. Joko sinulla on lieviä poissaolokohtauksia tai sitten todella tajuat jotenkin kuoleman läheisyyden. Mieti tuleeko mieleesi aina kuolemanläheisyys kun tunnet sen tunteen. Vai kävikö silloin kaupungilla että vain sattumalta sinulla oli tällainen poissaolokohtaus samaan aikaan kun ystäväsi kuoli. Kumpikin on mahdollista. Omassa suvussani on useampia jotka kuulevat tahi näkevät henkilön joka kuolee. Kuva on samanaikainen kuoleman kanssa tai hivenen etuaikainen. Mutta jos sinä et vielä tunnista yksilöä joka kuolee, ehkä olet niin nuori että se taito kypsyy sinulle myöhemmin kunhan olet valmis siihen. Tosin jos se sinua vaivaa voit pyytää Jumalaasi ottamaan sen taidon pois sinulta.Voit myös pyytää vahvaa suojausta jos et halua kuulla mitään ylimääräisiä. Siten saat sielunrauhan itsellesi. Ethän kuitenkaan voi nykyiselläsi estää yhtäkään kuolemaa. Jos sinulla on lyhyitä poissaolokohtauksia ne eivät ole vaarallisia ja niitä on useimmilla ihmisillä. Itselläni oli nuorena niitä tiheämmin nykyään ei niinkään. Jos ne toistuvat ja niitä tulee tiheästi mene vaikka kouluterkkarin luo ja kerro hänelle se. Ja pyydä että asia tutkittaisiin. Jos tutkimuksissa havaitaan niitä, saat lääkkeet ja sitten ne ovat hallinnassa.
Sinun sijassasi pitäisin huolen siitä, että verensokerini on tasapainossa ja jos sekään ei auta niin kääntyisin lääkärin puoleen.
Maallikkona veikkaisin kirjoituksesi perusteella masennusta ja teini-iän tuomia hormoni muutoksia.
Kolme kertaa viikossa sama tunne?Kuoleeko viikossa myös kolme ihmistä?Tuskin kuitenkaan.
Kun olotila tosiaan vaivaa sua,kannattaa hakeutua koulun terveydenhoitajalle tai vastaavalle,hän ohjaa eteenpäin jos on tarvetta.
Maailmassa kuolee joka hetki joku ja samoin syntyy. Siinähän saisi olla koko ajan kummassa olossa jos se vaikuttaisi. Kuolema kuuluu elämään sen luonnollisena osana, siinä ei ole mitään niin mystistä. Ihmisellä nyt vaan on kaikenlaisia oloja, joita on turha mystisoida. Olet tekstistä päätellen kovin nuori, toivon sinulle onnea ja tasapainoa elämässäsi. Itse uskon kuolemanjälkeiseen elämään yms.
tosi outoa, maailmassa kuolee noin joka sekunti yksi ihminen, vastaavasti noin joka sekunti syntyy..on se ihme..oho.
....on se mahdollista, etta aistit surullisia tapahtumia...ehkä jo ennakolta.
Tai sitten olet "muuten vain" masentunut ja tietyt asiat tapahtuvat samoihin aikoihin, mutta en sulje pois tuota ensimmäistäkään vaihtoehtoa.
Meitä on moneen lähtöön.
Minä uskon että sinulle on alkanut kehittymään taito joka voi olla elämäsi tehtävä. Minä olen nimittäin kokenut tuon saman. Siihen meni jonkun aikaa kun ymmärsin eritellä tuntteeni. Huomasin jonkun ajan kuluttua että tunteilla oli ero. Sitten tuli kuvaan Selvänäköisyys ja Selväkuuloisuus. Olen ikä-ihminen tänään mutta varsin kokenut tuonpuoleisen asioita. En ollenkaan pelkää enkä myöskään ole seonnut. Päin vastoin tunnen ääretöntä Rakkautta koko maailman kaikkeutta kohtaan. Rakastan Jumalaa ja uskon siihen täydestä sydämmestäni. Annan kaiken Jumalan haltuun hän on meidän kaikkien Isä. Nuorena alkanut lahja kypsyy ja vahvistuu asteittain kuten ihminen itse. Älä pelkää Herra on sinun kanssasi kaikkialla. Voi hyvin..
Kun luin juttusi, se kuulosti aivan samalta mitä itse olen kokenut... Minulla se on tapahtunut 3kertaa... ennen läheisen kuolemaa olen erittäin masentunut, jopa shokissa. Kerroin tästä jutusta silloin exälle ja sekin oli ihan kauhuissaan. Pelkään seuraavaa kertaa, koska ei tiedä kuka kuolee ja milloin... Oisi kiva jutella asiasta kanssasi s.posti:[email protected]