Täällä on aika vihamielisin äänenpainoin suhtauduttu ns. eheyttäjiin, olen ihan samaa mieltä siitä että kyse on monesti suorastaan hengellisestä väkivallasta. On kuitenkin aika jyrkkä tuomio, että itse "eheytyminen" on mahdotonta. Ihmettelen, miksi siihen pitää suhtautua niin vihamielisesti (Annukalle tsemppiä). Jos joku aidosti tuntee itsensä epäeheäksi, niin eikö häntä tulisi tukea, kun hän etsii identiteettiään?
On monia, jotka kertovat löytäneensä seksuaalisuudestaan uusia puolia. Harvemmin kuulee väitettävän, että joku olisi muuttunut täysheteroksi. Ei homoseksuaalisissa tuntemuksissa pitäisi mitään väärää tai epäeheää olla. Kuten sanottu, suurimmalla osalla ihmisistä on niitä jossain elämänsä vaiheessa. Minusta on siksi ihan ymmärrettävää, jos seksiin saman sukupuolen kanssa suhtaudutaan eri kulttuureissa penseästi; yksilöiden holtiton seksuaalinen käyttäytyminen on yhteisölle vahingollista.
Usein se on sitä myös yksilöille itselleen. Seksistä muodostuu helposti riippuvuus, joka hallitsee elämää. Homopiireistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kulttuuria nähneiltä olen kuullut, että se on aika pinnallista ja nautinnonhakuista menoa. Väitän että se ei tee ihmiselle hyvää. Tiedän kyllä että on myös toisiaan syvästi ja uskollisesti rakastavia homopareja ja toivotan onnea kaikille jotka ovat päättäneet säästää itseään omaa kultaa varten. Seksuaalisuus on kallis, kaunis ja herkkä asia. Kaikkea ei tarvitse kokeilla tietääkseen mitä tahtoo.
Itse voin kertoa, että elämä ilman seksiä ei ole erityisen onnetonta. Elämä, jossa seksi on kaikki kaikessa, vaikuttaa paljon kurjemmalta.
On monia, jotka kertovat löytäneensä seksuaalisuudestaan uusia puolia. Harvemmin kuulee väitettävän, että joku olisi muuttunut täysheteroksi. Ei homoseksuaalisissa tuntemuksissa pitäisi mitään väärää tai epäeheää olla. Kuten sanottu, suurimmalla osalla ihmisistä on niitä jossain elämänsä vaiheessa. Minusta on siksi ihan ymmärrettävää, jos seksiin saman sukupuolen kanssa suhtaudutaan eri kulttuureissa penseästi; yksilöiden holtiton seksuaalinen käyttäytyminen on yhteisölle vahingollista.
Usein se on sitä myös yksilöille itselleen. Seksistä muodostuu helposti riippuvuus, joka hallitsee elämää. Homopiireistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kulttuuria nähneiltä olen kuullut, että se on aika pinnallista ja nautinnonhakuista menoa. Väitän että se ei tee ihmiselle hyvää. Tiedän kyllä että on myös toisiaan syvästi ja uskollisesti rakastavia homopareja ja toivotan onnea kaikille jotka ovat päättäneet säästää itseään omaa kultaa varten. Seksuaalisuus on kallis, kaunis ja herkkä asia. Kaikkea ei tarvitse kokeilla tietääkseen mitä tahtoo.
Itse voin kertoa, että elämä ilman seksiä ei ole erityisen onnetonta. Elämä, jossa seksi on kaikki kaikessa, vaikuttaa paljon kurjemmalta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitos,sitä tarvii kun pieksävät sanoilla kuin vierasta sikaa.
sitä yleensä saa mitä tilaa...
Sinustako on fiksua toista mieltä olevaa rökittää ja jopa nolata?Kuulehan sukkahousu poika kun olet niin ahdasmielinen niin muuta Kiinaan,siellä ei ole sanan vapautta niinkuin ei sinun ahtaissa aivoissakaan,paitsi;Kiinassa kuulemma ei virallisten tietojen mukaan ole yhtään homoseksulistiä.
fiksua? ehkä, ehkä ei. mutta sietokyvylläkin on rajansa, ja Annukan kaltaisten kanssa se on jo tullut kauan sitten vastaan.
Onko se sitten fiksua tulla tuomitsemaan tänne muiden seksuaalisuutta ja elämää?? Sehän se vasta avomielistä ja fiksua onkin...
Niin että kumpikohan meistä se ahdasmielinen onkaan??
PS. pari juttua vielä:
En muuten ole koskaan käyttänyt sukkahousuja.
Sukkahousupoika on sitten yhdyssana, samoin kuin sananvapaus...
Kyse ei ole elämästä "ilman seksiä" tai elämästä, jossa seksi on "kaikki kaikessa"! (Ymmärtääkseni heteroille seksi kaikessa itsestäänselvyydessään on todellakin kaikki kaikessa.)
En tiedä, mitä tarkoitat edes seksillä!
Sehän on kaksi ihmistä läheisesti yhdessä. Emmekö kaikki saisi olla ihmisiä ja etsiä näitä asioita (tukea, turvaa, hellyyttä, läheisyyttä) kaikessa rauhassa toisistamme? Miksi näitä asioita siis pitäisi ARVOTTAA, jolloin loukkaamme väistämättä toisiamme.
Eheytysliikkeen pohja on ARVOTTAVA: heistä homoseksuaalisuus on enemmän tai vähemmän väärin, taustalla tietynlainen kristillinen(?) käsitys johon liitetään sopivasti psykoanalyyttispohjaisia teorioita ilman edes psykoanalyysin (sinänsä epätieteellistä) "asiantuntemusta".
Eihän siinä mitään väärää ole, että epäeheää seksuaalista identiteettiä yritetään SELKEYTTÄÄ lähtien yksilön omista tarpeista. Eheytysliike ei lähtökohtaisesti toimi näin.
Homoseksuaalinen suuntautuneisuus on aina jokseenkin "epäeheätä" - koska se on heidän näkemyksensä mukaan jotenkin vajaata ja peräti luonnonvastaista tai epätarkoituksenmukaisesti "vinoutunutta" psyykkisesti. Summa summarum: sekavaa ideologista puuroa.
Pärjäilkäämme kaikki!
hyvä vastaus mut kukaan ei vastaa mitään
Minusta on epäreilua tuomita ihmisen eheytymisen tarve Amerikan fundamentalistis-kristillisen eheytysliikkeen perusteella. Samalla tavalla jotkut uskovaiset näkevät homoista vain räikeimmän "homoliikkeen" ja sen perusteella tuomitsevat koko homoseksuaalisuuden. Itse en hyväksy esim. kaikkia Aslan ry:n malleja, mutta en myöskään tuomitse sen toimintaa lähtökohtaisesti vääräksi. Joillekin se sopii.
Ei siitä pitäisi loukkaantua, jos esittää erilaisia mielipiteitä. Elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa. Asiat voidaan arvottaa monella tavalla ja niistä pitää käydä kriittistä dialogia, ettei jäädä ennakkoluulojen ja yksipuolisten totuuksien vangeiksi. Sittenkin toisen vakaumusta tulee kunnioittaa.
Seksi (sukupuoliyhteys) on todellakin läheisin tapa olla yhdessä. Siksi siinä ollaankin niin haavoittuvia. Välillä tuntuu, että nykyään seksiä pidetään pelkkänä nautintona, johon ei liity mitään vastuuta toisesta tai uskollisuuden vaatimusta. Millaista tukea ja turvaa sellainen on?
Ihmisen sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus ovat kokemani mukaan monimutkaisia, monikerroksisia asioita. Niihin mahtuu myös ristiriitoja, joita voi kaikella syyllä kutsua rikkinäisyydeksi. Eivätkä ne pelkästään homoja koske. Kaikille on tarpeen olla avoin omille tuntemuksilleen ja pyrkiä sopusointuun itsensä kanssa. Jokainen löytää itsestään oman "sekavan ideologisen puuronsa", jota ei pidä lakaista maton alle vaan pyrkiä saattamaan se jonkinlaiseen järjestykseen. Lopulta kysymys on valinnoista.
Harmaansävy:
"Minusta on epäreilua tuomita ihmisen eheytymisen tarve Amerikan fundamentalistis-kristillisen eheytysliikkeen perusteella."
Se mitä "eheytymisellä" tässä asiayhteydessä tarkoitetaan on peräisin juuri näiltä niin sanotuilta eheytymisliikkeiltä (NARTH, Aslan yms.), joiden mielestä nimenomaan homoseksuaalisuus on 'rikkinäisyyttä' ja heteroseksuaalisuus 'eheyttä'. Tämä on kaikkien homojen "eheytymistä" ajavien johtava argumentti. Turha sitä on yrittää korulausein kaunistella.
Harmaansävy:
"Samalla tavalla jotkut uskovaiset näkevät homoista vain räikeimmän "homoliikkeen" ja sen perusteella tuomitsevat koko homoseksuaalisuuden."
Mikäköhän ns. "homoliikkeessä" on sitten niin tuomittavaa? Sekö, että seksuaalista tasavertaisuutta ajavat aktiivit puhuvat yhtäläisistä ihmisoikeuksista, sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta? En oikein ymmärrä, että missä se tuomittava oppi tässä nyt piilee.
Harmaansävy:
"Itse en hyväksy esim. kaikkia Aslan ry:n malleja, mutta en myöskään tuomitse sen toimintaa lähtökohtaisesti vääräksi. Joillekin se sopii."
Keille se mielestäsi sopii?
Harmaansävy:
"Ei siitä pitäisi loukkaantua, jos esittää erilaisia mielipiteitä."
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole mielipideasia. Kukaan ei valitse seksuaalista suuntautuneisuuttaan: heteroksi, biseksuaaliksi ja homoksi synnytään. Tieteelliset faktat puhuvat siis hieman toisenlaista kieltä kuin eheytymisliikkeet.
Itse kyllä tarkoitan "eheytymisen tarpeella" sitä, että ihminen itse ei ole sinut sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Niitä jotka tuntevat itsensä eheiksi - heteroina tai homoina tai jonain muuna - ei koko asia tietenkään koske.
Homoliikkeen vastaus seksuaalisuutensa kanssa painiskelevalle on tyly: "sinulla on väärä arvomaailma". Joillekin kuitenkin tämä arvomaailma voi olla vanhempaa perua ja olennaisempi osa persoonaa kuin seksuaalisuus. Jos on ns. vakaumuksellinen tiukkapipokristitty niin varmaan homopiireistäkin mieluiten toivotetaan tervemenneeksi Aslaniin. Mutta sitten on esim. lestadiolaiset joiden usko on aivan toisenlaista kuin eheytymisliikkeessä vallitseva, ja toisaalta omissa piireissä leimautumisen pelko voi estää tuen saamisen. Ne jotka tahtovat pitää uskonsa joutuvat helposti torjumaan seksuaalisen rikkinäisyytensä.
Homoliikkeen ideologinen perusta on vasemmistoradikalismissa, joka nousi vastavoimana mm. kirkon edustamia arvoja vastaan. Siksi kai homokulttuurissa on nähtävissä tietty moraalinen rappio. Kaikki on sallittua ja ihmistä pidetään pinnallisen materiaalisena himojensa orjana ja muutenkin olosuhteiden uhrina, jonka elämässä ei ole muuta iloa kuin fyysinen nautinto. Kyllä minä tiedän että tämä on yksipuolinen kuva, mutta monet ovat saaneet tällaisen vaikutelman tiedotusvälineistä, joten ei se ihan tuulesta temmattu voi olla.
Sinänsä kannatan esim. SETA ry:n toimintaa (ennakkoluulojen poistaminen jne.), vaikka täytyy myöntää että en ole senkään perusperiaatteiden kanssa täysin samaa mieltä. Esim. adoptio-oikeus. Onko lapsi, jolla on vain samaa sukupuolta olevia vanhempia tasa-arvoisessa asemassa sellaiseen lapseen nähden, jolla on sekä isä että äiti? Homoliitoista puuttuu auttamatta yhden sukupuolen täysi läsnäolo ja se tekee niistä vajaita. Lapsi kyllä selviää vaikeassakin kasvuympäristössä mutta äidin tai isän poissaolosta jää arpia (kokemusta on).
Eikös tieteessä vallitse ristiriitaisia näkemyksiä homoseksuaalisuuden synnystä? Kukin voi poimia sieltä omat "faktansa" ideologian mukaan. Mutta jopa SETAn sivuilla kerrotaan, että seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti vaihtelevat eri ikäkausina. Nykypsykologia korostaa, että persoonallisuus on dynaaminen kokonaisuus ja koko elämä on kasvun aikaa. Ei seksuaalisuus mikään suljettu alue ole. Kun kerran ujo ja sisäänpäinkääntynyt nuorikin voi tahdolla ja työllä muuttua ulospäinsuuntautuneemmaksi (kokemusta on), niin miksei sitten homoseksuaalisia tunteita kokeva voi pyrkiä kohtaamaan vastakkaista sukupuolta eroottisesti?
Toistan vielä ettei tuollaisesta eheytymisestä voi tehdä normia, koska se on raskas ja vaikea prosessi eikä luultavasti koskaan tule täysin valmiiksi. Mutta siihen pitää olla oikeus niillä, jotka katsovat sen vaivan arvoiseksi. Ketään ei voi pakottaa homon muottiin, jos he kokevat sen epämukavaksi, kuten ei heteronkaan.
Vasemmistolainen ajattelu istuu luontevasti ihmisoikeuksien ajamiseen. Siksi suurin osa ihmisoikeusaktivisteista onkin vasemmistolaisia. Konservatiiviset tahot eivät koskaan olisi saaneet aikaiseksi esimerkiksi äänioikeutta naisille (eivätkä varmaan olisi edes halunneet). Eikä vasemmistolaisuus vastusta kristinuskoa sinänsä, ainoastaan kristinuskon nimissä tapahtuvaa ihmisten hyväksikäyttöä, kontrollointia ja alistamista.
Homojen adoptiosta.. Tässä verkkolehti Finnqueerin artikkeli aiheesta:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=136_47_2
Ja jossei linkki jostain syystä toimi, niin tässä kyseinen teksti:
* * *
"The American Psychoanalytic Association Announces Position Statement on Gay/Lesbian Parenting
During the 91st annual meeting of The American Psychoanalytic Association (APsaA) held recently in Philadelphia, APsaA members announced their support of the position that the primary consideration in decisions about parenting, including conception, child rearing, adoption, visitation and custody is the best interest of the child.
"It is disturbing to hear about cases in which gay or lesbian parents are being denied custody or the right to adopt solely on the basis of their sexual orientation- that's discrimination. The American Psychoanalytic Association deplores such discrimination and is especially troubled when psychological findings are distorted, misrepresented or blatantly ignored, as is so often the case in these legal decisions," remarked APsaA President Newell Fisher, MD.
Accumulated evidence suggests the best interest of the child requires attachment to committed, nurturing and competent parents. Evaluation of an individual or couple for these parental qualities should be determined without prejudice regarding sexual orientation. APsaA believes that gay and lesbian individuals and couples are capable of meeting the best interest of the child and should be afforded the same rights and should accept the same responsibilities as heterosexual parents.
With the adoption of this position statement, APsaA also supports research studies that further the understanding of the impact of both traditional and gay/lesbian parenting on a child's development.
"By issuing this statement, gay and lesbian parents or prospective parents will now be able to include the position of the American Psychoanalytic Association as part of their supporting documents in their legal proceedings," commented Gary Grossman, Ph.D., Chair, APsaA's Committee on Gay & Lesbian Issues.
Founded in 1911, APsaA is a professional organization of psychoanalysts throughout the United States. The Association is composed of Affiliate Societies and Training Institutes in many cities and has approximately 3,500 individual members. APsaA is a Regional Association of the International Psychoanalytical Association."
* * *
Miksi muuten homoseksuaalisista tunteistaan pitäisi "päästä eroon"? Miksi syntyjään homoseksuaalisen ihmisen pitäisi yrittää lähestyä vastakkaista sukupuolta eroottisessa mielessä, luontonsa vastaisesti?
Miten ketään voidaan pakottaa "homon muottiin" (mitä ikinä se sitten onkaan)? Eiköhän tämä yhteiskunta pääasiassa pakota ihmisiä heteromuottiin. En ole koskaan kuullut kulissihomosuhteessa elävästä heterosta.