Moi!
Minulla on diagnosoitu dissosiaatiohäiriö ja olen 5 vuotta sairastanut. Minulla on mennyt viimeinen vuosi hyvin, olen saanut harvakseltaan kohtauksenomaisia oireita, kuten pyörrytystä, kaksoiskuvia, puheen ja liikkeen vaikeutumista. Kohtauksia tuli enää pari kertaa kuussa (10min-2 tuntia kerrallaan) kun ennen niitä tuli monta kertaa viikossa. Lääkkeenä olen käyttänyt jo pari vuotta Zyprexaa. Koska kohtaukset harvenivat, ajattelin että nyt olisi hyvä aika alkaa tekemään jotain, sillä en ole vuosiin ollut työ- tai kouluelämässä mukana.
Aloitin kuntouttavan työkurssin tammikuun alussa ja pari ensimmäistä kuukautta menikin hyvin ilman sen kummempia oireita, mitä nyt kerran koulusta jouduin lähtemään kesken päivän. Tämän jälkeen oli kuukauden pätkä työharjoittelua ja sekin meni hyvin. Nyt kuitenkin viikko työharjoittelun jälkeen pamahti sitten senkin edestä oireita, todella epätodellinen olo, en ole oikein läsnä, ympäristö tuntuu vieraalta eikä kokonaiselta. Vaikea selittää. Olen todella surullinen tästä tilanteesta mutta en pysty ilmaisemaan tunteitani kunnolla. On niin kamala olla, mutta vielä kauheempaa on se ettei mikään auta tähän oloon. Medipameja olen ottanut kolme päivässä, mutta nekään eivät auta kuin satunnaisesti vähän aikaa.
Ajattelin nyt kysyä onko kellään samantapaisia oireita ja jos on niin mikä niihin on auttanut?
Minulla on diagnosoitu dissosiaatiohäiriö ja olen 5 vuotta sairastanut. Minulla on mennyt viimeinen vuosi hyvin, olen saanut harvakseltaan kohtauksenomaisia oireita, kuten pyörrytystä, kaksoiskuvia, puheen ja liikkeen vaikeutumista. Kohtauksia tuli enää pari kertaa kuussa (10min-2 tuntia kerrallaan) kun ennen niitä tuli monta kertaa viikossa. Lääkkeenä olen käyttänyt jo pari vuotta Zyprexaa. Koska kohtaukset harvenivat, ajattelin että nyt olisi hyvä aika alkaa tekemään jotain, sillä en ole vuosiin ollut työ- tai kouluelämässä mukana.
Aloitin kuntouttavan työkurssin tammikuun alussa ja pari ensimmäistä kuukautta menikin hyvin ilman sen kummempia oireita, mitä nyt kerran koulusta jouduin lähtemään kesken päivän. Tämän jälkeen oli kuukauden pätkä työharjoittelua ja sekin meni hyvin. Nyt kuitenkin viikko työharjoittelun jälkeen pamahti sitten senkin edestä oireita, todella epätodellinen olo, en ole oikein läsnä, ympäristö tuntuu vieraalta eikä kokonaiselta. Vaikea selittää. Olen todella surullinen tästä tilanteesta mutta en pysty ilmaisemaan tunteitani kunnolla. On niin kamala olla, mutta vielä kauheempaa on se ettei mikään auta tähän oloon. Medipameja olen ottanut kolme päivässä, mutta nekään eivät auta kuin satunnaisesti vähän aikaa.
Ajattelin nyt kysyä onko kellään samantapaisia oireita ja jos on niin mikä niihin on auttanut?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin ja oma terapeuttini antoi sellaisia ohjeita, että mun pitäis vaan elää näiden oireiden kanssa, mennä työharjoitteluihin ja muihin. En todellakaan ole sellaisessa kunnossa että pärjäisin työelämässä, hyvä kun pärjään edes kotona. Jos teillä on tällaisia oireita niin oletteko arjessa pärjänneet miten?
Hei!
Viestistäsi on aikaa, en tiedä luetko tätä. Toivottavasti.
Minullakin on diagnosoitu dissosiaatiohäiriö. Useat tekstissäsi mainitsevat asiat tuntuvat todella hämmentäviltä:
Sanot sairastanesi 5-vuotta, vaikka dissosiaatiohäiriö saa alkunsa yleensä lapsuudessa luottamussuhteiden häiriintyessä (perheväkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön myötä), ja on siis elinikäinen tila.
Dissosiaatiohäiriö on traumatisoitumisesta johtuva tila, johon lääkkeet auttavat hyvin heikosti. Itse olen lopettanut kaikki lääkkeet, sillä koin niistä tulevani vain entistä ahdistuneemmaksi, ja olo oli vielä epätodellisempi ja sekavampi. Ainoastaan rauhoittavia käytän, jos ahdistus lähtee käsistä. Nykyään niin käy noin kerran kahdessa viikossa. (Joka on mielestäni aika harvoin, ainakin entiseen verrattuna, kun saattoi tulla paniikki joka päivä.)
Mielestä kohdallasi työelämään astuminen ei ole olennainen kysymys vaan se, saatko OIKEANLAISTA HOITOA.
Dissosiaatiohäiriö ei ole synnynnäinen tila, vaan tila, joka syntyy psyyken itsesuojelun tuloksena. Tarvitset selvästi lisää tietoa dissosiaatiosta, käy vierailemassa osoitteessa:
www.traumajadissosiaatio.fi
Dissosiaatiohäiriötä ei hoideta lääkkeillä, niitä saatetaan tosin käyttää oireiden helpottamiseen. Itse parantava hoito on pitkässä terapiassa läpikäytävä dissosiaationpurku. Moni toipuu täysin "normaaliksi ja terveeksi" kunnon traumaterapian myötä.
Itselläni dissosiaation purku lähti käyntiin vuosi sitten, kun mieleeni alkoi palautua muistoja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tuolloin kaikki oudot kipuni, tuntemukseni ja pelkoni saivat myös selityksensä. Olen ollut sairaslomalla vuoden, ja hyvässä terapiassa puolivuotta. Jo nyt ovat kipuni vähentyneet ja toimintakykyni on parempi.
Olennainen kysymys ei omalla kohdallani (eikä mielestäni sinunkaan) paluu työelämään, vaan oikeanlaisen hoidon saaminen, jotta toimintakykyni palautuu (jonka jälkeen, terapeuttini mukaan, toivun mitä todennäköisimmin työkykyiseksi).
Minusta kuulostaa, että sinua hoitavilla ihmisillä ei taida olla tarpeeksi kokemusta dissosiaatiohäiriöstä (kaikilla mielenterveystyöntekijöillä ei ole tästä tietoa eikä ymmärrystä). Suosittelen, että otat itse selvää asioista, niin voit pyytää paremaa hoitoa.