Ennen kuin lähdet työelämään kodin ulkopuolelle
tai alat hakea töitä? Miksi?
tai alat hakea töitä? Miksi?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aloin odottaa kuopustani kun opiskeluni oli
loppusuoralla. Valmistuin kuitenkin ajallaan
muiden kanssa ja jäin "vauvalomalle". Minulla oli
kuukausia h-hetkeen, mutta koska tiesin olevani "
vajaakuntoinen" loppuraskauden aikana, en edes
hakenut töitä. Äitiyslomakin loppui ja
kotihoidontuki napsahti päälle. Olen nyt
työttömänä ja hoidan kotona kolmea poikaani.
Vanhin jo koulussa 2.luokalla. Koska minun
tilanteessani on mies päivät töissä ja illat
vielä opiskelee, en pysty tekemään
kolmivuorotyötä, jota kaupunki minulle osoitti
pariin otteeseen. (Olen terveydenhoitaja). Vain
päivätyö tulisi kyseeseen. Ympäristön olen
huomannut "kärsivän" työttömyydestä minua
enemmän. Koen olevani tarpeellinen. Lapsilla on
puhdasta yllä ja ruoka valmiina kun kotiin
palaavat. Olenkin sitä mieltä, että minunkin
aikani koittaa vielä.Eihän tämä loputtomiin jatku
ja miehellä 1 vuosi vielä opiskelua.
Kolme vuotta, jotta saisin elää ainokaisemme
ensimmäiset vuodet täysipainoisesti katumatta
loppuikääni. Työelämässä ehtii olla 30 vuotta,
mutta ensimmäiset vuodet ovat just silloin kun
ovat.
Akateeminen tutkinto ja työelämässä 10 v. Uskalsin
jäädä kotiin, uraa en ollut luomassa. Nyt lapsi on
päivähoidossa, minä töissä. Tuntuu siltä, että on
tavattoman helppo olla lapsen kanssa, kun tuntee
hänet hyvin. Illat ja yhteiset viikonloput ovat
tietenkin herkkua. Ja parasta on: minulla ei ole
huonoa omaatuntoa.
Olisin kotona lapsen kanssa koko 3 vuotta jos
olisi varaa. Kotihoidon tuki on niin pieni että
sillä ei maksella isoo asuntolainaa. Niinpä
joudun viemään lapsini hoitoon jo 1-vuotiaana.
Olen ollut työelämässä lähes yhtäjaksoisesti
vuodesta 1987 vuoteen 1996. Siitä saakka olen
hoitanut lapsiani: kohdannut suuria haasteita ja
joutunut (tai päässyt) kasvamaan ihmisenä enemmän
kuin koskaan aikaisemmin.
Pääsisin ehkä helpommalla, jos palaisin
pikaisesti työskentelemään koneiden ja papereiden
kanssa. Mutta haluan kasvaa ja kohdata niitä
vaikeita asioita, joita lasten kasvatus tuo
tullessaan. Ja haluan satsata kasvattamiseen. Jos
tekisin pitkiä työpäiviä, en luullakseni jaksaisi
huomioida lapsiani niin paljon kuin haluaisin.
Haaveilen siitä, että voisin tehdä
puolipäivätyötä tai harjoittaa pienimuotoista
yritystoimintaa kotona siinä vaiheessa, kun
lapset ovat jo koulussa. En nimittäin halua, että
pienet koululaiseni tulevat iltapäivällä tyhjään
kotiin!
Työvuosia minulla on vielä paljon jäljellä ennen
eläkeikää. Rahaa ei ole koskaan tarpeeksi, joten
sen perässä en viitsi lähteä juoksemaan. Aika
kotihoidontuen ja kouluiän välissä on kieltämättä
taloudellisesti ongelmallinen, kun en vielä ole
saanut sitä yritystoimintaani pyörimään eikä
lasten kanssa touhutessa jää sille paljoa
aikaakaan...
JÄIN KAHDEN LAPSEN KANSSA HOITOVAPAALLE,
ENSIMMÄISEN KANSSA VUODEKSI, SITTEN ALOIN ODOTTAA
TOISTA, OTIN HETI TÄYDET 3 VUOTTA HOITOVAPAATA JA
KUN SEKIN OLI KULUNUT EN RAASKINUT VIEDÄ LAPSIANI
HOITOON VAAN TEIN ISON RATKAISUN JA JÄTIN
TYÖPAIKKANI JA JÄIN KOTIÄIDIKSI KOKONAAN.......EN
AJATELLUT ELÄKKEITÄ EN TYÖNSAANTIA
TULEVAISUUDESSA, AJATTELIN VAIN LASTENI PARASTA
ENKÄ OLE KATUNUT PÄIVÄÄKÄÄN VAAN OLEN OLLUT JOKA
PÄIVÄ KIITOLLINEN, ETTÄ OLEN SAANUT KASVATTAA
LAPSENI ITSE. PARASTA ON OLLUT, ETTÄ OLEN VOINUT
KASVATTAA STRESSITTÖMIÄ, RAUHALLISIA, ELÄMÄÄM
LUOTTAVIA TASAPAINOISIA LAPSIA. NYT LAPSET OVAT
JO YLÄ-ASTE IKÄISÄ JA MUUTAMA VUOSI SITTEN
PERUSTIN OMAN YRITYKSEN, TEEN KOTONA TÖITÄ JA
OLEN LÄSNÄ YHÄ KUN LAPSET TARVITSEVAT MINUA.
HYVÄÄ JATKOA SINULLE.USKO, ETTÄ KAIKKI JÄRJESTYY
JA NIIN TAPAHTUU.
Menen töihin kesällä, kun lapseni on reilun
vuoden ikäinen. Vaihtoehdot ovat vähissä. Jos
jään kotiin, perheemme ei selviäisi
lainanlyhennyksistä. Lisäksi olen monta vuotta
yliopiston penkkejä kuluttanut ja sieltä paperit
saanut naisihminen, joka valmistunut
valitettavasti sellaiseen ammattiin, jossa
kehitys on kovin hektinen. Muutaman peräkkäisen
vuoden kotonaolon jälkeen potentiaaliset
työnantajat koulutusta vastaavaan hommaan voivat
käydä vähiin. Ammattia silloin nuorena valitessa
en osannut ottaa huomioon sitä, että joskus
tulisin olemaan äiti tai sitä, minkälaista äidin
elämää haluaisin viettää. Että näin meillä..