Meidän kastroitu uros saa lenkillä joskus ulinakohtauksia. Tänään se hermostui jostain ja rupesi rimpuilemaan, pälyilemään ja ulisemaan. Yritin siinä rauhallisesti istuttaa se paikoilleen ja antaa rauhoittua, mutta ulina vaan jatkui ja koveni ja ääni oli sellainen pelokas. Miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia? Onko jollakin kokemuksia? Kun en välittänyt siitä, ulina vain voimistui ja jos nykäisin hieman hihnasta, se vaimeni, mutta alkoi uudestaan. "Shhh" äänelle se ei reagoinutkaan. Koko loppulenkin se läähätti hermostuneesti. Ennen se ulisi ja vikisi heti, jos lenkin aikana pysähtyi esim juttelemaan tuttavalle. Siitä ollaan kuitenkin päästy eroon tekemällä pysähtymisharjoituksia jatkaen matkaa vasta kun se oli hiljaa (joskus sai todellakin odottaa ja ulina sen kun voimistui. Ohikulkijatkin katsoivat minua oudosti ihan niinkuin olisin satuttanut koiraani)
Koiran uliseminen lenkillä
uliseva
7163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisiko mahdollista että koiralla olisi kipuja, joita liike pahentaa/tuo esille?
En usko sillä liikkeellä ollessaan se ei ole osoittanut minkäänlaisia merkkejä kivuista. Mielessäni on myös käynyt se, että vinkuminen ennen oli protestointia pysähtymisestäni, koska se halusi jatkaa matkaansa. Mutta se vinkuminen sitten yltyi paniikinomaiseksi ulisemiseksi.
Korjaus aloitusviestissäni olevaan kohtaan "Ennen se ulisi ja vikisi heti, jos lenkin aikana pysähtyi esim juttelemaan tuttavalle." Tarkoitin siis että kun pysähdyin esim juttelemaan tuttavalle.
Kerropa tarkemmin millaisia nuo tilanteet on, kun aloittaa ulinan...
Entä millaisia lenkit on, käyttekö aina saman reitin ja millainen se ympäristö on, eli onko siellä paljon muita vastaantulijoita ja muuta kiinnostavaa, vai onko se rauhallinen reitti jossa harvoin tulee ketään vastaan?
Omalla koirallani oli murkku-iässä tuollaista käytöstä, että alkoi riehumaan, rimpuilemaan, tappelemaan ja ulisemaan lenkillä. Syynä oli se, että lenkki oli liian tylsä. Aloin käydä sitten kaupungin keskustassa lenkillä, ja sillä riehumiset loppui.
Ennen kun se ulisi aina pysähtyessämme, lenkit oli tempoltaan vaihtelevia (reipasta kävelyä, pyöräilyä, repun kantamista) ja kuljimme eri reittejä pitkin. Koira ei nuuski ilman lupaa vaan kävelee hyvin vierellä. Asumme lähellä pientä keskustaa, eli nähtävää on paljon ja ihmisiä tulee paljon vastaan. Koira oli silloin ollut vasta vähän aikaa meillä (ikä 5v) ja edellisessä kodissa se ei saanut niin paljon liikuntaa, eli ehkä se protestoi pysähtymistä koska halusi liikkua.. Nuo vikinät on nyt siis kokonaan loppuneet pysähtymisharjoitusten sekä pitkien lenkkien myötä. Minua kuitenkin mietityttää enemmän miten pitäisi toimia sellaisissa tilanteissa, joissa se tuntuu menevän "paniikkiin". Eilinen kohtaus ei siis johtunut pysähtymisestä vaan se näki jotain hermostuttavaa.
Jos epäilet ulinan ja vinkumisen johtuvat pelosta/paniikista, niin jättäisin sen ihan suosiolla huomiotta. Jos itse alat hermoilemaan näissä tilanteissa, niin koira olettaa tilanteen olevan vielä pahempi ja käytös vain pahenee. Jatka matkaa niinkuin mitään ei tapahtuisikaan, älä jännitä/hermostu tai hyssyttele ja rauhoittele koiraa, kun ei mitään vaaraa ole, niin ei syytä myöskään niin käyttäytyä. Kun koira huomaa, ettei sen kokema vaara sinua hetkauta, niin se alkaa uskoa, ettei tilanteessa ole mitään pelättävää.
Kannattaa kuitenkin tarkkailla missä tilanteissa koira ulinan aloittaa, mikä voisi olla se asia joka pelon laukaisee (voi olla ihan mitä vaan). Jos keksit mikä on kyse, ala pikkuhiljaa entistä enemmän hakeutua lenkillä tilanteisiin joissa koira kyseisen asian kohtaa. Kun sinä et siihen koskaan reagoi, rauhoittuu sekin ajan kanssa.
Voi myös olla, ettet syytä koskaan keksi (voi olla joku sellainen, ettei sitä ihminen edes näe/kuule/haista). Meilläkin koira menee aina tietyssä kohdassa erästä kävelytietä (noin 100-150m pätkä tietä) todella aran oloiseksi, haluaa selvästi pois mahdollisimman pian, pälyilee ympärilleen jne. Emme ole tähän päivään mennessä keksineet mikä käytöksen aiheuttaa, koskaan siellä ei ole mitään pelottavaa tapahtunut/näkynyt/kuulunut, tavallinen tienpätkä. Emme ole kuitenkaan ruvenneet paikkaa välttelemään, vaan sieltä edelleenkin kuljetaan. Kun ei itse paikkaan reagoi, niin pikkuhiljaa koirankin käytös on rauhoittunut, tosin edelleen sen kokee paikan epämukavaksi (mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen).
Kiitos vastauksesta! Olen pysynyt aina rauhallisena juuri sen takia etten hermostuttaisi koiraa enempää. Vielä en ole keksinyt mikä tämän aiheuttaa. Välillä se on saattanut olla auto, josta nousee ihminen, välillä jokin ruohikossa. Meillä tuo "shhh" on jämäkkä kieltoääni, ei siis semmoinen hyssyttelyääni. :) Kun jatkan matkaani tällaisella hetkellä, se riuhtoo vaan nähdäkseen hermostuttavan asian. Ja jos annan sen katsoa minne se haluaa, vikinä pahenee ulinaksi.