Oon 16v. ja masentunut.
Ekan kerran vähän ennen joulua kun olin jo todella maassa ja stressaantunut koko ajan, niin näin hiiren roskiksessamme ja aloin hysteerisesti itkeä ja täristä. En saanut kunnolla henkeä ja istuin vain portailla ja huusin ja tärisin.
Toka kerta oli samanlainen kun näin hämähäkin.
Ja vähän aikaa sitten tunnilla mua älkoi yhtäkkiä kauheasti ahdistaa, hikoilin enkä saanut taaskaan happea hyvin. Pitelin kurkusta kiinni ja alkoi pelottaa että kuolen. Mutta se lähti parissakymmenessä minuutissa pois.
Ekan kerran vähän ennen joulua kun olin jo todella maassa ja stressaantunut koko ajan, niin näin hiiren roskiksessamme ja aloin hysteerisesti itkeä ja täristä. En saanut kunnolla henkeä ja istuin vain portailla ja huusin ja tärisin.
Toka kerta oli samanlainen kun näin hämähäkin.
Ja vähän aikaa sitten tunnilla mua älkoi yhtäkkiä kauheasti ahdistaa, hikoilin enkä saanut taaskaan happea hyvin. Pitelin kurkusta kiinni ja alkoi pelottaa että kuolen. Mutta se lähti parissakymmenessä minuutissa pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kuulosta.
iha selvästi kuulostaa, et kuole siihe vaikka siltä tuntus:) ite sain lääkkeillä kohtaukset kuriin :)
Viiminen kappaleesi vaikuttaa ahdistukselta. Ekoja en kommentoi.
Kyllä toi viimeinen kuulostaa paniikkikohtaukselta. Siihenhän kuuluu pelko kuolemasta sekä pakokauhu. Mielestäni molempien oireiden ei tarvitse esiintyä samassa tilanteessa.
Itselläni tuli vuosia vuosia sitten pari pahaa paniikkikohtausta opiskelupaikassani. Luokassa alkoi yhtäkkiä hikoiluttaa aivan kauheasti. Luokkatoveritkin huomasivat hikikarpalot otsallani. Kaikki oli todella sumeaa. Ahdisti. Päässä pyöri vain ajatus, että pyydänkö opettajalta lupaa poistua luokasta vai juoksenko vain pois. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntun sopivammalta. Pysyin kuitenkin pulpetissa ja kohtaus meni ohi.
Nykyään ei enää tulee niin pahoja paniikkikohtauksia. Pystyn jotenkin hallitsemaan tunnetta, ettei oloni mene aivan tukalaksi esim. kaupassa.