Kärsin todella raskaasta ja elämääni täysin lamaannuttavasta ahdistuneisuudesta. Se on perusjäytävä tunne koko ajan vaikka välillä saatan sen unohtaa hetkeksi ja nauraa. Musta tuntuu, että mun koko persoonallisuus on muuttunut puolen vuoden aikana.
Sitä aikaisemmin olen kärsinyt noin kolme vuotta välillä vähemmän ja välillä enemmän raskaasta masennuksesta. Mitään lääkitystä ei ole. Kerran kokeilin ja sitä vain oireet pahenivat.
Välillä tuntuu etten yksinkertaisesti pysty olemaan. En pysty keskittymään mihinkään. Edes televisiota en ole vuoteen katsonut. Töissä käyminen tuntuu aivan ylivoimaiselta, silti en ole jäänyt sairaslomalle. Mulla ei ole mitään odotuksia tulevaisuudelta, tuntuu vaan koko ajan että pää räjähtää. Välillä toivon että mulle sattuis joku kuolettava vahinko, jäisin auton alle tms. Mistään ei saa oikein aitoa iloa.
Erosin vähän yli vuosi sitten todella pitkästä suhteesta. Siitä suhteesta on yksi alle kouluikäinen lapsi. Tapasin melkein heti uuden, itseäni useamman vuoden nuoremman miehen. Alkuun olin itse vähän hälläväliä-asenteella, mutta nyt musta on tullut todella riippuvainen ja mustasukkainen hänestä. Epäilen kaikesta mahdollisesta. Se on äärimmäisen raskasta varsinkin itselleni. Päässäni pyörivät vain negatiiviset ajatukset meidän suhteesta ja sen onnistumismahdollisuuksista vaikka käsissäni on mitä ihanin mies. Teen tästä itse täydellisen mhdottomuuden. Miten helvetissä saisin nuppini kuntoon?
Sitä aikaisemmin olen kärsinyt noin kolme vuotta välillä vähemmän ja välillä enemmän raskaasta masennuksesta. Mitään lääkitystä ei ole. Kerran kokeilin ja sitä vain oireet pahenivat.
Välillä tuntuu etten yksinkertaisesti pysty olemaan. En pysty keskittymään mihinkään. Edes televisiota en ole vuoteen katsonut. Töissä käyminen tuntuu aivan ylivoimaiselta, silti en ole jäänyt sairaslomalle. Mulla ei ole mitään odotuksia tulevaisuudelta, tuntuu vaan koko ajan että pää räjähtää. Välillä toivon että mulle sattuis joku kuolettava vahinko, jäisin auton alle tms. Mistään ei saa oikein aitoa iloa.
Erosin vähän yli vuosi sitten todella pitkästä suhteesta. Siitä suhteesta on yksi alle kouluikäinen lapsi. Tapasin melkein heti uuden, itseäni useamman vuoden nuoremman miehen. Alkuun olin itse vähän hälläväliä-asenteella, mutta nyt musta on tullut todella riippuvainen ja mustasukkainen hänestä. Epäilen kaikesta mahdollisesta. Se on äärimmäisen raskasta varsinkin itselleni. Päässäni pyörivät vain negatiiviset ajatukset meidän suhteesta ja sen onnistumismahdollisuuksista vaikka käsissäni on mitä ihanin mies. Teen tästä itse täydellisen mhdottomuuden. Miten helvetissä saisin nuppini kuntoon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ala purkamaan kovaa menneisyyttäsi (lapsuus aj nuoruus) kirjoittelemalla. Ei tuollinen painajainen ja piina tyhjästä synny.