Lapset ja opiskelu?

Kaikki on kiinni sinusta itsestäsi ja
halustasi... ja junailutaidoistasi.

Tässäpä omia kokemuksiani:

Poikamme syntyi, kun olin vielä lukiossa. Ja
palasin koulun penkille jo kun poika oli vasta 3
vk vanha. (Tosin kävin iltalukiota.) Mieheni kävi
päivisin töissä, ja minä tein koulutehtäviä
lapsen ollessa päiväunilla. Illalla sitten
mieheni jäi kotiin ja minä menin kouluun. Ja
hyvin sujui, vaikka kaikki tuttavamme sanoivat,
ettei opiskelu lapsen kanssa onnistu. Miksei?

Aloitin jatko-opinnot ammattikorkeakoulussa, kun
poikamme oli 2-vuotias. Jouduimme viemään pojan
päiväkotiin, jossa hän on viihtynyt mainiosti.
Tietysti välillä oli raskasta, mutta vaivannäkö
palkittiin - valmistuin viime keväänä ja vielä
suht`hyvin arvosanoin.

Nykyisin on monenlaisia mahdollisuuksia myös etä-
ja monimuoto-opiskeluun, jotka sopivat hyvin myös
perheellisille.

Meillä yhtenä selviytymiskeinona oli iltojen ja
viikonloppujen pyhittäminen lapselle ja perhe-
elämälle.

Aloitin itse syksyllä tietotekniikan opiskelun
(lapset 3 ja 5v).Aluksi tuntui rankalta tottua
uuteen rytmiin ja huoli miten lapset sopeutuvat
hoitoon mutta pian sain huomata,että huoli oli
aivan turhaa;lapset saivat todella hyvän ja
luotettavan hoitopaikan jossa viihtyvät hyvin.

Opiskelen ns. lasten ehdoilla; teen koulutyöni
yms.illalla kun lapset ovat menneet jo nukkumaan
ja muut kotityöt hoidettu. Välillä väsyttää niin
älyttömästi mutta kuitenkin sitä vaan jaksaa
eteenpäin, kun tietää,että opiskelun jälkeen on
mahdollisuus saada työtä.

Jouduin tietysti ottamaan opintolainaa, mutta on
sekin parempi vaihto-ehto kuin elää työmarkkina
yms. tukien varassa.Mielestäni opiskelu kannattaa
aina koska silloin on tietysti aina paremmat
mahdollisuudet mielekkääseen työhöön.

Sinulla lapset ovat niin pienet,ettei varmaan
kannata vielä opiskelua aloittaa,ehtiihän sitä
vähän myöhemminkin.Ajatus on hyvä, jos opiskelu
kiinnostaa.Käytännön asiat kyllä hoituvat aina!

Ei ollenkaan mahdoton yhtälö...Itsekkin opiskelin
itseni sair.hoit. samalla kun kaksospojat olivat
6kk,vanhimmat 2 koulussa ja kotona 8 koiraa ja 2
hevosta.Kaikesta selviää kyllä(vaikkei se aina
siltä tunnukkaan).Nyt olen valmis ja lapsiakin on
jo 5 ja pieneläinhoitajan ala kiinnostaa....

Sehän tietysti riippuu susta itsestäs luuletko
että jaksat. Olen nuori ihminen ja opiskeluja
vielä useampi vuosi tiedossa, mutta kun isommasta
perheestä haaveilee niin emme halua odottaa
ensimmäisen lapsen syntymää 25 vuotiaiksi saakka.
Ja kun ammatti on "pakko" hankkia niin kyllä on
aikomus järjestellä opiskelutkin samalla. Onnistuu
jos tarmoa riittää!

Hei! Mun kokemuksen mukaan opiskelu onnaa ihan
hyvin muksujen ollessa pieniä. Mun termiitti oli
vajaa 3 kk, kun menin takasin kouluun saadakseni
paperit mahd. nopeasti.Lypsin vain välkällä
pulloon ja hoitaja (isi tai mummi)haki maidon
lenkillä ja anto sen ja lisänä tuttelia.Paprut
sain ihan samassa ku muutki luokkalaiseni ja
vieläpä hyvät. Jatkoin toiseen kouluun
termiittimme ollessa 1v 4kk ja muksu meni
puolipäiväsenä hoiton. tykkäs olla hoidossa ja
mulle jäi kouluaikaa mukavasti
(monimuotokoulutus) ja sain viikonloput olla
muksun kanssa lukien samalla tehtäviä. Tyttö oli
paljon tyytyväisempi, kun oli erilaista
aktiviteettiä, kun vain äiskän kanssa
oloa.Rohkeasti kyselemään vain erilaisia
mahdollisuuksia kouluttautua, ei ne kaikki koulut
vaadi 8 tunnin päivittäistä läsnäoloa. Jos vain
intoa riittää, ja auttavia läheisiä, ni anna
palaa, lapsi sopeutuu kyllä, eikä jää paitsi
äidillisestä huolenpidosta, kun äiskä on
piristynyt koulunkäynnin myötä!!!!