Lääkärivaimon saaminen hankalaa?

Aika hassuja kyselet, taas. Mene ja kokeile onneasi. Ei kai miehen tarvitse olla akateeminen, jos osaa ne miesten jutut hyvin. Tarkoitan remontteja, auton hoitoa ja seksiasioita.

On hyvin mahdollista, että lääketieteellisen käyneet - eli korkeastikoulutetut ja akateemiset - naiset, haluavat itselleen miehen, jolla riittää sivistystä edes sen verran, ettei tuollaiset kolmen rivin mittaiset tekstit tuota ylivoimaisia ongelmia kieliopillisessa mielessä - jos olen ihan rehellinen, niin en usko, että olet käynyt ammattikorkeakoulua, vaan korkeintaan 2. asteen ammatillisen koulutuksen. Perustelen näkemystäni sillä, että akateemiset ihmiset yleensä haluavat käydä keskusteluja älyllisistä aiheista (esim. yhteiskunnan nykytilasta, politiikasta, tieteen uusimmista saavutuksista jne.), ja älyllisistä aiheista keskusteleminen vaatii ajattelun selkeyttä; kyvyttömyys kirjoittaa kertoo (usein) heikosta kyvystä jäsentää omia ajatuksiaan; jos et kykene jäsentämään omia ajatuksiasi eksaktilla tavalla, et voi olla kovinkaan mielenkiintoista keskusteluseuraa - siis älyllisessä mielessä; saatat olla ihan viihdyttävää seuraa muilla tavoilla.

PS Mielestäni on hauskaa, että tavoittelet itsellesi lääkärinaista, mutta samanaikaisesti viestistäsi huokuu jonkin asteinen halveksunta heitä kohtaan ("Kuulema lääkisnaiset ja lääkäri naiset ovat niin hienoja olevinaan.."). En todellakaan tiedä, pitäisikö minun itkeä vai nauraa.

kovin kehnolta lähtökohdalta etsiä kumppania jonkin tutkinnon perusteella? Rahanko takia haluaisit lääkärin vai oletko usein sairaana ;)

Jos haluaa statusta, se pitää hankkia itse eikä naida sitä. Ei riitä, että saa akateemisen vaimon, se pitää myös pitää tyytyväisenä seuraavat 45 vuotta. Tai enemmänkin.
Olen itse tuore akateeminen ja mieheni on amislainen. Ei osaa kieliä, ei ymmärrä mitä puhun eikä sitä paljon kiinnostakaan. Seksikään ei enää kiinnosta, sitä meinaan. Kohta pistän sen pihalle, siitäs saa.
Eli turhaan kurkotella akateemista vaimoa, jos itse ei yllä samalle tasolle ollenkaan.

Sama tilanne täällä! Mieheni on "amis" ja minä opiskelen yliopistossa (en siis ole vielä valmistunut). Rakastan miestäni yli kaiken ja olemme olleet jo neljä vuotta yhdessä, mutta nykyään koulutuseromme on alkanut näkyä entistä enemmän ja suoraan sanottuna asia vaivaa minua aika lailla.

Istumme monesti iltaa kavereiden kanssa. Paikalle kutsutaan siis miehen kavereita sekä minun kavereita. Mieheni kaverit ovat suurin osa tätä "amiskansaa" ja minun kaverini sitten yliopistolta. Kyllä sen eron huomaa heti, kun istumme olohuoneeseen. Kaverini (minä mukaanlukien) olemme pukeutuneet yleensä siististi (ei siis mikään juhlamekko, mutta siistit vaatteet) ja miehen kaverit sitten tavallisiin arkivaatteisiin. Heidän arkivaatteisiinhan kuuluu tietenkin kolme viikkoa sitten pestyt farkut ja sama huppari, joka on päällä jo neljättä päivää. Mieheni pukeutuu siististi, koska pakotan! Muuten hän varmaan pitäisi samanlaisia vaatteita, kuin kaverinsa.

Puheenaiheet on toinen asia mistä eron huomaa heti. Eron huomaa myös juoma- ja syömätavoista sekä yleisesti käytöstavoista. Miehen kaverit juovat suoraan pulloista ja kauhealla vauhdilla - tärkeintähän on vain päästä hyvään känniin. He myös jättävät kaikki pullot pöydille, koska eivät viitsi viedä niitä keittiöön niille tarkoitettuun pussiin. Popcorneja/sipsejä he ahmivat kaksin käsin, niin että puolet tippuu lattialle.

Me juomme kavereideni kanssa juomat laseista eikä sillä ole väliä, meneekö yhden juoman juomiseen kokonainen tunti! Popcornit/sipsit löytävät myös tiensä suuhun yksi kerrallaan.

Tämä siis illanvieton osalta. On tietenkin muitakin asioita, mistä huomaa eron "amislaisen" ja vähän koulutetumman välillä. Olen nyt painostanut miestäni hakemaan ammattikorkeaan, koska en halua jättää häntä. Hän on kuitenkin jo liimautunut työelämään, joten tuskin häntä kovin innostaa sieltä lähteä opiskelemaan...

Stereotypioiden suhteen varmaan pitää paikkansa. Itse vältän stereotyyppisiä ihmisiä koulutuksesta riippumatta. Olen välttänyt myös tutkintoja hyvällä menestyksellä. Pitäkää tunkkinne.

AMK-tutkinto ja riittävä palkkataso (5000 EUR kuukaudessa ehdoton alaraja) merkinnee, että olet avioliittomarkkinoilla vakavasti otettava mies, myös lääkärinaisten mielestä. Toki mieluummin tuo palkka tuplaten ja pääomatuloja myös. Jos nämä kriteerit saavutat, ulkoinen olemuksesi muuttuu kuin varkain, samoin käyttäytymisesi (hyvään tai pahaan suuntaan) -- joka tapauksessa kiinnostuksen herättäen.

Mä opiskelen lääkäriksi ja mun tyttöystävä on sairaanhoitaja. Mielestäni on hienoa, että pystyy keskustelemaan töistä kotona henkilön kanssa, joka jollain tapaa ymmärtää asiasta jotain. Sinällänsä tutkinnolla ei mulle ainakaan ole väliä, mut tässä meidän tapauksessa on monia hyviä puolia kuten edellä mainitsemani asia.

Karsein yhdistelmä sellainen, jossa molemmat samaan paikkaan ängenny töihin.
yksikin ukko löysi nuoremman, oli varmaan mukavaa kärvistellä eron jälkeen samassa paikassa, kiitos ei kuormasta.

Sairaanhoitajavaimo - lääkärimies -yhdistelmähän on aika yleinen. Itse asiassa tiedän lukuisia sellaisia pareja.

Joo ja mä tiedän monta lekuria, jotka muhinoi hoitsujen kans, siis naimisissa olevia, yäk. Sitten kierrellään kieli ruskeana ja muka niin sivistyneen oloisena ympäri sairaalaa ja sit nää tollot luulee, että kukaan ei tiedä, just tällaset jutut tiedetäänkin, sairaalan ulkopuolellakin, jos tällanen häntäheikki heiluu muidenkin sairaaloiden illan vietoissa, ei kauhean eettistä. Mutta kyllä nekin on tyhmiä, jotka alkaa tommoseen ja kuvittelevat, ettei se vaikuta työilmapiiriin.

Joo ja lakinainen nai rekkamiehen.

Eikai naiset miestään pääasiassa koulutuksen mukaan valkkaa.. tottakai se joidenkin vaakakupissa painaa, mutta lääkärinaiset saattavat myös järkeillä että koska heillä on tuloja tarpeeksi omastakin takaa, niin miehessä painavat sitten ne miehelle kuuluvat ominaisuudet.
Olet kyllä sikäli oikeassa että monet lääkiksen tytöistä kulkevat enemmän tai vähemmän nokka pystyssä ja joskus tuntuu etteivät edes kurssikaverit oikein tahdo kelvata. Voi miettiä missä tai kenessä on vikaa...

Täällä se vasta omituinen kaveri on olen roskisdyykkari yöhiippari pullonkerääjä ja vaimoni on lääkäri. Mutta kummallisintahan tässä on se, että meikäläinen ansaitsee paremmin kun nostan vielä fiksusti tukia tuohon päälle. Lisäksi olen löytänyt niin arvokasta tavaraa että vaimo voi vain unelmoida sellaisten ostamisesta. Ja olenhan minäkin akateeminen kun avoimessa yliopistossa olen kaksi vuotta ollut. Minä tuon perheeseen ruokaa jota on kaapissa sekä pakastimessa niin paljon ettei ikinä ehditä syömään. Kauppojen roskiksista. En muista milloin viimeksi olisi käyty ruokakaupassa. Meneehän se näinkin. Ja vaimo on onnellinen kun hoidan sen joka yö nukkumaan ennenkun lähden keikalle.

Täällä lääkärinainen haluaa kokemuksesta kertoa sen tosiasian, ettei itseään alemmin koulutettua miestä kannata edes katsoa, saati koskea! Sellainen mies ei ITSE kestä tilannetta, jossa naisen korvien välissä on enemmän ja taskussa paksumpi palkkapussi. Cheekiä lainatakseni on parempi olla samalla levelillä ;)

Lääkisläisenä naisena tuntuu enemmänkin, että isolle osalle miehistä joilla on lyhyempi koulutustausta pitävät sitä itse ongelmana. Aika nopeasti kaikkoaa lupaava mies baarissa kun tulee puhe siitä mitä kumpikin tekee. Ainakaan mielestäni en tuo asiaa esille mitenkään epämiellyttävällä tavalla tai pröystäillen.

Lääskisläiset ovat kaiken kaikkeaan hyvin heterogeeninen porukka (jos tämä yllätti niin tarkasta omat stereotypiasi). Jotkut katsoo nenänvartta pitkin kaikkia muita kuin lääkisläisiä, toisille taas akateemisuus ei ole tärkeä seikka kumppaniehdokkaassa. Rohkeasti päin vain, ei me kaikki erityisen hienohelmoja olla. Tosin kannattaa tietenkin tsekata omatkin motiivit, jos koulutuksen perusteella etsii kumppania. :)

Katso muutakin kuin pelkkää koulutusta. Lääkäreitä on niin monenlaisia. Lääkisnaiset pariutuvat jostain syystä usein toisen lääkärin tai ekonomin kanssa. Lääkäri-lääkäri-pari voi jutella työasioista kotona kun taas lääkäri-ekonomi-pari kai jotenkin täydentää toisiaan.

Se on vaan niin, että akateemisen koulutuksen saaneen kanssa on helppo olla, löytyy yhteinen sävel. Amiskansa jostain syystä on rasittavaa, niitten kanssa ei vaan jaksa.

Akateemisuus siis sinänsä ei merkitse mitään, mutta viihdyn kyllä parhaiten kaltaisteni kanssa. Harvemmin on mitään tekemistäkään duunariväen kanssa, mitään yhteistä ei helposti löydy.

Hyvännäköistä et lääkiksestä löydä, mutta jos riittää paksu peffa & reidet ja kukkaro tärkeämpi, niin anna mennä vaan. Sitä saa mitä tilaa..

Ihan kamalia suhteita nuo saman alan löydökset.. Kun arki alkaa ja pari muksua mukana kuvioissa, arvotaan pinnat kireinä, kumman ura on tärkeämpi. Eli kiitosta vaan, mutta mieluummin ei-lääkärinanen (tai kolmivuorotyöväsynyt hoitsu) vaimoksi.

Kuka nyt lääkärivaimoa haluaisi.. eiköhän ne elämäniloisemmat ja hyvännäköiset ihan muista tiedekunnista löydy. Tai jos nörtin haluaa..

Kyllä sitä käytettyjen kotitalouskoneiden kauppaa on joka alalla. Laatu vaihtelee puolin ja toisin. Siitä vaan yrittämään.

Eihän ne köyhät lääkäriopiskelijapojut muuta etsimään kuin rikkaiden tyttösiä (rumat laudatkin käy) kunhan isäpapan pussit on kunnossa. Ei lääkärimies rakkautta tarvitse, raha korvaa kaiken ja rumuuteen tottuu.

Olisihan siitä etua ainakin ikääntyvälle miehelle, että olisi perheessä urologi taikka gerontologi.

Mutta kun ajattelee asiaa käytännön kannalta, kuka haluaa, että eturauhanen ja sen mahdollinen liikakasvu tutkitaan aina vaimon toimesta aina ennen nukkumaanmenoa, ja muisti testataan aina aamiaisella kyselemällä hääpäivämäärää ja lastenlasten serkkujen nimiä?

Toiselta kannalta ajateltuna, kuka urologi haluaisi jatkuvasti tuoda töitä kotiinsa ja tunkea sormiaan aviomiehensä takapuoleen? Gerontologista nyt puhumattakaan. Kun kohtaa muistisairaita jatkuvasti, ei enää halua muistaa mitään ikävää itsekään.

Älä muuta sano, ahdistava ajatuskin lääkärimuija. Kannattaa muuten naispuolisten lääkäriopiskelijoiden tarkistaa niiden miespuolisten opiskelijoiden taustat ennen kuin antautuu sen suurempiin leikkeihin. Kuuluu joukossa viihtyvän jos jonkinmoista palkkionmetsästäjää mitä olen tutuilta kuullut. Raha mielessä.. ei se suuri rakkaus!

Niin ja ainahan voi valita ensin rahan perusteella sen ei-niin-täydellisen ja pettää sitten työelämässä sen oikeasti viehättävän kanssa.

Lääkärivaimoa kaipaavalle tiedoksi: Minä olen ekonomi ja lakimies. En siitä huolimatta kelvannut lääkärinaiselle.

Lääkiksessä opiskelevilla on aika usein neurooseja ja syömishäiriöitä. Anoreksiaa, bulimiaa.. ei tarvitse montaa kertaa vilkaista kun huomaa henkistä pahoinvointia, vaikka sitä kovasti koitetaan peitellä kuntoillen ulkonäköpaineiden edessä. Monet lopulta kovinkin pinnallisia, eikä paremmin tutustuttuaan ymmärrä miten ovat edes hakeutuneet koko alalle. Todennäköisesti vanhempien ja ympäristön painostuksesta. Ala on kova, eikä sillä heikot pärjää.

Kyllä tyttöset kannattaa lekuripoitsujenkin katsastaa oikkis-kauppis suunnalta. Paremmat markkinat, yhdistyy äly & ulkonäkö.

Jos älyä hakee, niin ei silloin ainakaan oikeustieteellisen suuntaan kannata vilkuilla. Sehän on vain pelkkä ulkolukuala. Todellisia eksakteja päättelyalojakin on olemassa.

Päinvastoin, oikikseen pääseviltä vaaditaankin jotain, siinä missä lääkikseen voi tankata samoja kirjoja vuoden. Kaikkia vain ei ihmisten kopelointi kiinnosta. Veikkaan, etteivät kaikki lekurit olisi päässeet oikikseen. Niin erilaiset.

Psykologi se paras on ,jota kannattaaa etsiä . Seksuaalisessa kanssakäymisessä jokainen äännähdys analysoinaan ja selästä raapiminen saa selityksensä.

En tiedä onko lääkärivaimoa etsivä itsekin lääkäriopiskelija, mutta kyllähän samoissa tiedekunnissa opiskelevat yleensä sopivat hyvin yhteen. Poikkeus ehkä kauppis-oikkis, joista monia tuttuja pareja myös. Kaikki ihan yhtä hyvin tienaavia aloja, kyse on siitä minkä kokee elämässään mielekkääksi, työ-vapaa-aikapainotukset ym. arvomaailma. Se itselleen rakkain ihminen löytyy kyllä jokaiselle aikanaan, eikö sen onneksi myöskään tarvitse löytyä ainakaan opiskeluelämästä tai opiskeluvuosilta. Elämää on todellakin myös tiedekuntien ulkopuolella. Ei kannata jäädä pyörimään turhan suppeaan valikoimaan.

Oikikseen pääsevät on kyllä kovia, tänäkin vuonna kuukauden lukuajalla.. kyllä se on mennyt vaativuudessaan jo lääkiksen ohi.

En ymmärrä, miksi joku haluaa lääkäriä vaimokseen (muuten kuin tulojen vuoksi). Kokemusteni (heidän työstään) mukaan suurin osa naislääkäreistä on tyhmiä, inhottavia ja vielä rumia. Jos nämä ominaisuudet eivät haittaa, niin siitä vaan rahan kimppuun.

Tietysti pitää olla yli 50-opinnot takana jotta ei ole sitten "vale-lääkärinainen" :D

Ne lyhyenlännät lekuritädit sopii jos tasainen tavallisuus riittää, muuten katse eteenpäin ja sivulle myös.