Hei!
ajattelin tulla esittämään muutaman itseäni vaivaavan kysymyksen...
Eli, minulla on 2kk vanha lapsi. Oma lapsuuteni oli aika 'rakkaudeton' ja turvatonkin, ja kieltämättä olen hieman neuroottinen sen suhteen, että lapseni saisi kaiken tarvitsemansa ja olisin mahdollisimman hyvä äiti hänelle.
Paljon toitotetaan, että lasta ei saa jättää itkemään ja itkuun pitää vastata heti. Lapseni syö sekä rintaa, että saa myös korviketta kun rintamaito ei riitä. Monasti nälkäitku alkaa aivan yllättäen ja kiihtyy tosi kovaksi. Korvikkeen lämmittämisessä ja laittamisessa menee aikansa, ja vaikka kuinka nopeasti yrittäisi, lapsi joskus itkee aivan hysteerisenä ja kyyneleitäkin valuu. Lapsi sylissä (sen verran iso tapaus jo) ei tuo oikein onnistuisi. Miten pitäisi toimia...? saako lapsi ikuiset traumat tästä?
Lapsi on syntymästään saakka nukkunut yönsä hyvin, 6-9h yhtäjaksoista unta ilman syöttöjä. Nukutan lapsen rinnalle ja nostan sitten omaan sänkyyn (oman sänkyni vieressä). Pitäisikö lapsen saada nukkua vieressä koko yö? (monesti olen lukenut, että lapsen olisi tärkeää olla äidin lähellä nukahtaessa ja herätessä) pelkään, että kääntyisin lapsen päälle, joten oma uneni kyllä häiriintyisi pahasti.
Olen muutaman kerran ärähtänyt lapselle, tyyliin 'älä nyt viitsi huutaa!'. Tunnen valtavaa syyllisyyttä tuosta :( Onko teille muille koskaan käynyt niin, tai uskallatteko tunnustaa? Meneekö hermot koskaan ja miten käyttäydytte?
Kiitos vastaajille
ajattelin tulla esittämään muutaman itseäni vaivaavan kysymyksen...
Eli, minulla on 2kk vanha lapsi. Oma lapsuuteni oli aika 'rakkaudeton' ja turvatonkin, ja kieltämättä olen hieman neuroottinen sen suhteen, että lapseni saisi kaiken tarvitsemansa ja olisin mahdollisimman hyvä äiti hänelle.
Paljon toitotetaan, että lasta ei saa jättää itkemään ja itkuun pitää vastata heti. Lapseni syö sekä rintaa, että saa myös korviketta kun rintamaito ei riitä. Monasti nälkäitku alkaa aivan yllättäen ja kiihtyy tosi kovaksi. Korvikkeen lämmittämisessä ja laittamisessa menee aikansa, ja vaikka kuinka nopeasti yrittäisi, lapsi joskus itkee aivan hysteerisenä ja kyyneleitäkin valuu. Lapsi sylissä (sen verran iso tapaus jo) ei tuo oikein onnistuisi. Miten pitäisi toimia...? saako lapsi ikuiset traumat tästä?
Lapsi on syntymästään saakka nukkunut yönsä hyvin, 6-9h yhtäjaksoista unta ilman syöttöjä. Nukutan lapsen rinnalle ja nostan sitten omaan sänkyyn (oman sänkyni vieressä). Pitäisikö lapsen saada nukkua vieressä koko yö? (monesti olen lukenut, että lapsen olisi tärkeää olla äidin lähellä nukahtaessa ja herätessä) pelkään, että kääntyisin lapsen päälle, joten oma uneni kyllä häiriintyisi pahasti.
Olen muutaman kerran ärähtänyt lapselle, tyyliin 'älä nyt viitsi huutaa!'. Tunnen valtavaa syyllisyyttä tuosta :( Onko teille muille koskaan käynyt niin, tai uskallatteko tunnustaa? Meneekö hermot koskaan ja miten käyttäydytte?
Kiitos vastaajille
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lapsi ei saa ikuisia traumoja kuvailemastasi nälkähuudosta. Nukkumisessa mujsta lapsen turvallisuus vieressä ei ikinä vaan omassa sängyssä sinun sänkysi vieressä. Kuvailemasi vauvalle huuto on normaalia ja syyllisyys myös. Oma vauvani on 3,5 kuukautta ja kyllä tulee välillä sanottua hälle huutamisesta.
Hetkonen, mikä ohje tuo on, että "vieressä ei ikinä"? Vauva voi aivan hyvin nukkua perhepedissä, sääntönä vain on, että jos jompi kumpi vanhemmista on nauttinut lääkkeitä tai päihdyttäviä aineita, niin silloin ei lasta missään nimessä viereen nukkumaan. Mistä olet saanut käsityksen, että perhepedissä nukkuminen olisi vaarallista?
Minulle ainakin jo synnärillä toitotettiin joka suunnasta että ei saa nukkua vauvan vieressä, jos on pakko niin sitten vauvan tulisi olla pään yläpuolella..
Mutta järki käteen jokaisella, ei sen vauvan päälle voi pyörähtää jos on selvin päin! Luontohan sen jo määrää...
Semmoistakin tehdään, että annetaan huoneenlämpöistä korviketta, mutta sehän tietysti riippuu siitä, hyväksyykö lapsi sen miten hyvin sitten. Mutta yleensä ottaen voisit kokeilla sellaista rutiinia, että aina kun lapsi herää, niin ensimmäisenä sitten syödään. Silloin se olis tavallaan odotushorisontissa lapsellakin, että sitä ruokaa tulee ja ajan mittaan se varmasti se hätäilykin siitä vähenisi. Oletko siis havahtunut siihen lapsen nälkään vasta sitten, kun se itku jo alkaa - vai huutaako se nälkäänsä raivokkaasti heti herättyään? Monet vauvat kyllä lipovat kielellään ja hamuilevat jo jonkin aikaa ennen kuin alkavat itkeä nälkäänsä. Moni vanhempi ruokkii lasta vasta kun näyttää, että no nyt sillä on nälkä. Toisaalta tietäähän sen, että jos se on nukkunut juuri useamman tunnin, niin todennäköisesti sillä on kohta herättyään nälkä eli ei muuta kuin ruokit aina saman tien kun herää.
Eihän se lapsi tommosesta traumoja saa, sinähän oot lähettyvillä kuitenkin ja hän näkee ja kuulee sut. Traumoja voi tulla, jos pitempään yksin joutuu huutamaan esim. pinnasängyssään ja kukaan ei tule lohduttamaan.
Sen voisit kyllä tehdä, että koita nukuttaa se lapsi omaan sänkyynsä sillä tavalla, että pidät ensin lasta sylissäsi ja sitten ihan vähän ennen kuin hän ehtii ihan nukahtaa, lasket omaan sänkyynsä ja silittelet selästä ja opetat nukahtamaan itse omassa sängyssään - eli et nukuttaisi syliisi, ettei käy pian niin, että hän ei sitten myöhemminkään osaa itse nukahtaa, vaan tarvii aina sen sinun sylin siihen nukahtamiseensa. Lapsia on hyvä pienestä pitäen opettaa nukahtamaan itse.
Oma sänky on varsin hyvä ratkaisu, sinähän oot siinä lähellä ja jos vauva tarvii sua, kuulet kyllä. Kun kerta hyvin nukkuu omassa sängyssään, niin älä ala parantaa sellaista, mikä ei oo pielessä. Vieressä olevaa vauvaa saattaa jopa häiritä vieressä nukkuvat ihmiset, äidistä lähtevä maidonhaju jne. Ja vaikka vauva viihtyisi oikein hyvin vieressä, niin siinäpä sitten onkin vieroittaminen omaan sänkyyn myöhemmin, kun on ensin lähdetty sille vieressä nukkumisen tielle. Jos valitsee perhepedin, sen on oltava vanhempien yhteisesti hyväksymä ratkaisu ja on varauduttava siihen, että se vieressä nukuttaminen ei tule loppumaan ihan nopeasti.
Meillä huudettiin myös samalla lailla kun odotettiin ruokaa. Meillä mentiin myös 2kk etteenpäin korvikkeilla ja voin sanoa että oli totutteleminen juuri siihen kun piti lämmittää korviketta ja lapsi huutaa. Nyt siihen ei enää edes reagoi =) Siis tarkoitan sitä että nälkähuutoon on jo tottunut. Aikaisemmin yritin olla nopea ja kauheassa paniikissa lämmitin maitoa. Nyt osaa jo ottaa rauhallisemmin, ei meidän vauva ainakaan siitä mitään traumoja ole saanut =) Toki vauva on nyt sen verran isompi että meillä on muodostunut jo selkeä ateriarytmi, joten aika harvoin joutuu edes nälkää huutamaan.
Ja mielestäni ja tämä on vain oma mielipiteeni on vauvan myös ihan hyvä nukkua omassa sängyssä. Meillä vauvan sänky on oman sänkyni vieressä.
Minulla on 2-vuotias taapero ja 2kk ikäinen vauva. Vauva viihtyy todella huonosti itsekseen ja 2-vuotias tarvitsee kaiken aikaa vanhempia johonkin. Vauva todellakin joutuu usein odottamaan kun on juuri esim. taaperon kakkavaipan vaihto menossa tms. joka vain täytyy tehdä loppuun ennen kuin ehtii vauvaa viihdyttämään. Meillä ei ole vauvat koskaan nukkuneet vieressä, vaan omassa sängyssään vanhempien sängyn vieressä. Ja on tullut kyllä tokaistua vauvalle esim. "etkö voi olla hiljaa kun sulla ei ole mitään hätää!!!" kun on ollut monta rautaa tulessa ja vauva itkee.
Älä turhaan tunne syyllisyyttä vaan nauti vauvasta!
mä en ymmärrä. eihän korvikkeen lämmittämis touhus voi mennä minuuttia kauempaa. maito pulloon, ja puoli min mikros. niin ei varmaan tuu traumoja jos minuutin huutaa maitoa odottaes! huh huh sanon mä..
Oletko koskaan kuunnellut selkä kaarella kirkuvan vauvan huutoa minuutin? Se minuutti on miljoona kertaa pidempi kuin maailman muut minuutit, joten ymmärräm aloittajan tunteen.
Olet ihana äiti, kun ajattelet näitä!
Lapsi ei hetken maitoa odotellessaan traumatisoidu, voit vaikka jutella hänelle rauhoittavasti samalla. Mutta jos oma hermo ei kestä sitä hetkeä, tai siis se tuntuu pahalta, niin voisihan sen pullon ladata aina edellisen syönnin päätteeksi jääkaappiin, niin saisiko sen sitten yksikätisesti vauva sylissä lämmitettyä?
Jos nukutat vauvan eri olosuhteissa kuin missä hän herää, niin hän tuntee herätessään tarvetta varmista, että onko kaikki kunnossa, eli huutaa. Jos olet heti lasta rauhoittelemassa, niin se on ihan ok. Jos taas herätyksiä alkaa tulla kovin tiheään ja toivot ettet joudu jatkuvasti rauhoittelemaan, niin voi olla toimivampaa nukuttaa samoissa olosuhteissa missä herää yöllä, eli jo puoliunessa sänkyyn niin että tajuaa siirron, tai vaihtoehtoisesti perhepedissä (mikä on ihan turvallista, mutta ei toimi, jos sinä et sitten saa nukuttua).
Ja kyllä, olen tiuskaissut lapselle esim. yöllä että "ole nyt jo hiljaa!", kerran hyvinkin äkäisesti ja kirosanan kera, kun mikään ei tunnu auttavan, ja tuntenut itseni sitten maailman paskimmaksi ihmiseksi. Toisaalta olen huomannut, että jos puen ärtymykseni sanoiksi (vaikka ihan normaalilla äänensävyllä ettei vauva säikähdä: oo nyt jo hitto soikoon hiljaa) niin sitten on helpompi koskettaa vauvaa hellästi, silitellä ja paijata, se ärtymys ei mene käsiin asti jäykkinä ja hermostuneina otteina.