Paniikki iskee kun miettii liikaa

Heip. Mulla on ollut kamala paniikkihäiriö jo 25 vuotta. nyt oon 43 ja kolmen terveen lapsen äiti- kaikki meni hyvin mutta 7 vuotta sitten paniikkihäiriö iski ja vahvasti. nyt yritän selviytyä lääkityksen kanssa mutta vaikeaa joka päivä. paniikki iskee ja sille ei voi mitään. sitä ei voi ymmärtää muut kun ne jotka siittä joutuvat kärsimään. mutta on sanottu että tällaoset thmiset ovat viisaita ja kaikin puolin elämää ymmärtäviä. itse olen ollut uskossa 19 asti ja uskon vakaasti siihen että jumala on vain sallinut tämän. olen voinut olla lohduksi monille ja se kai mun elämän tarkotus sit on. minäkin nautin pilvisestä ja myrskyisetä säästä jolloin saa vain olla ja katsela .

Täällä yksi pitkäaikainen paniikki.Minulla on lääkitys kans mutta se onkin oikein vaikeata että löytää se oikean lääkkeen. Minä olen opetellut kun PH iskee niin hengitän syvään ja rauhallisesti ja sen olen huomannut että on tärkeää hengittää vatsalla eikä rinnalla Silloin minä saan liika happia. Ja on myös minulle hyvä että lähden liikkeelle ja ajatukset koitan muutta johoinkin mielen kiintoiseen.joita meillä kaikilla on Vaikka se ei ole helppoa...

Se ajattelu on kyllä mullakin täällä ongelmana. Kun kohtaus iskee, on vain alettava ajatella jotakin muuta. Minä ainakin jos kävelen jonnekkin ja kohtaus iskee, alan laskea askelmiani.. Saa ajatuset muualle :) Jos kohtaus iskee kauppajonossa niin laskee vaikka lampaita.. tai että kuinka monta ostosta olet ostamassa! Minullekkin se on hirveän vaikeaa saada ne "tuleekohan kohtaus nyt" ajatukset pois päästäni.. Olen aloittanut juuri lääkityksen ja odottelen psykiatrin soittoa. Jos siellä saisi nämä ajatukset pois..

Kiva kuulla, etten ole ainoa. Välillä tuntuu, että kukaan ei voi ymmärtää minua ja että helpottaako tämä koskaan. Itse aloitin juuri tänään Cipralexin 5mg käytön, toivottavasti alkaa helpottamaan.

No joo,tää on yhtä vuoristorataa ja niin usein oon ihan loppu väsynyt itteeni,ei aina taho jaksaa ees yrittää...Toi paniikinpelko eli aatokset että jos se siellä tulee kun meen ulos niin tuleehan se ihan taatusti ja yritän aatella ettei oo mitään hätää niin ei auta tippaakaan,aina juoksen pakoon,enkä tiiä mitä juoksen pakoon...itteeni kai...

Niinhän se menee. En tiedä enään mitä tehdä, tuntuu että mikään ei auta. Välillä hetkeksi lopetan miettimisen mutta sitten taas havahdun yhtäkkiä että en ole miettinyt hetkeen, ja siitä se taas lähtee. Todella raskasta.
Millä tälläisiä pelkoja/fobioita sais hoidettua?

no hei tääl kans yx paniikkipotilas oon 47v ja kärsinyt paniikista 12-13 vuotiaasta alux nää vaivat luokiteltiin nuoren tytön kasvukivuix sit hyperventilaatiotilax ja käskettii kohtauksen aikana hengittää paperipussiin kunnes joskus vuonna -88 yx lääkäri totes et mulla on paniikkihäiriö tällä hetkellä lääkityksenä sepram 20mg ja opamox 10mg tarvittaessa ei apua tällä hetkellä musta tuntuu et on paniikki koko ajan päällä hyviä aikojakin on ollut aina välillä ja oon pärjännyt välillä ilman lääkkeitäkin nyt on tosi kamalaa ku yksin ei uskalla lähtee omaa pihaa kauemmas hyvä ku uskaltaa postilaatikolla käydä inhoan myös aurinkoista ja pilvetöntä taivasta aukeita paikkoja pitkiä suoria kirkkoa ja isoja marketteja musta tuntuu että jalat ei tottele ja mä pyörryn nyt just sit alkaa ahistaan ja tekis mieli mennä vaan kotiin olo on hirveän jännittynyt ja itkuttaa töissä oon ihme kyl pystynyt olemaan vaikka välillä kohtaus iskee sielläkin työmatkaa on pari kilsaa jota en pysty yksin käveleen tai ees pyöräileen autolla pakko mennä ei tää olotila oo koko talven aikana paljoo muuttunut lääkkeitä on vaihdeltu moneen kertaan mut onx jollai muulla tota jalkojen "tottelemattomuutta" vai onx tää mulla vaa? välillä tien tai risteyksen ylittäminenkin tuntuu ylivoimaiselta mut kärsitään nyt vaa kun tuntuu et täst taudista ei näämmäeroon pääse

käykääpä kokeilemassa akupunktiota...mulla ainakin auttoi.
torikammoahan tämä aukeiden paikkojen pelko on ja kuuluu paniikkihäiriöön.
jotenkin uskon että se on stressitila ja mitä enemmän niitä vältät niin sen enemmän saat niitä kohtauksia eli minä menin markettiin ja joka paikkaan vaikka huimasi ja oli olo että taju lähtee...kun se ei kerran koskaan lähtenyt niin opin että tämä ei ole vaarallista ja pikkuhiljaa olo lieveni ja varsinkin akupunktion jälkeen.

Juu itsenikin olen vaan pakottanut menemaan ulos ja muihin paikkoihin, joissa olo ahdistaa. Mutta joka kerta kuitenkin ahdistus ja pelko on sama, ja tuntuu ettei se auta vaikka kohtaan pelkoni :(
On taa rankkaa..

kun siihen liittyy vielä se että oppisi että ajatukset ovat "vain"ajatuksia ja niitä voi oppia hallitsemaan...( ei ole helpppoa).
itse toistelin usein sanaa "päivänkakkara" kun huomasin että taas mennään ja kas kummaa...se auttoi katkaisemaan ajatuskehän ja paniikki ei päässyt ihan täyteen kukkaansa.eli näin opettelen, että yhtä lailla kun voin saada aikaan paniikin tietynlaisilla ajatuksilla niin yhtä lailla voin saada sen loppumaan toisenlaisilla ajatuksilla.
Kärsitkö muuten niska-hartia tai selkävaivoista?

Kyllä on todella pahat hartia ja selkävaivat, mulla on myös skolioosi eli se tekee selän kipeäksi. Mutta tuo on totta, että kun oppisi niitä ajatuksia ja omaa kehoon käyttää niin helpottaisi ja paljon!

olen yhdistänyt niska-hartia vaivat paniikkioloihin,en tosin tiedä kumpi ruokkii kumpaa mutta kireät niskat vaikuttaa tosi paljon yleisolotilaan ja kuten mulla,saa aikaan aika kummallisia oireita kuten näköhäiriöitä,keinutusta,outoa oloa päässä jne.Jos rahatilanne vaan sallii niin kokeile akupunktiota,hierontaa tms mikä saisi kehosi rentoutumaan niin pääset ainakin alkuun.Liikunta on tosi tärkeää.Käy vaikka joka päivä puolen tunnin kävelyllä ja venyttele päälle niin mielikin rauhoittuu.
Jos et halua liikkua yksin niin pyydä kaveri mukaan tai mene mukaan johonkin ohjattuun liikuntaan.

Liikkuminen kylla auttaa. Yritankin liikkua aina kun vain jaksaa. Venyttely on myos hyva ja rentouttava tapa. Eilen illalla sain taas kaksi kohtausta perakkain kun olin ulkona ja aloin taas miettia taivasta ja oli ihan tummaa..se oli kauheaa. Halusin vaan kuolla siihen.

Olen nyt 8luokalla ja sain paniikkihäiriön ensinmäisen kerran 4-5 luokalla koulun unicef rahankeräys lenkillä, jossa kierroksesta lahjoitettiin tietty raha määrä. Mutta asiaan, itsekin olen joskus ajatellut avaruutta ja maapalloa ja kuinka iso tämä kaikki on ja ruvennut tuntemaan että paniikkihäiriö tulee :/

Täälläkin yksi ilman lääkkeitä oleva panikoija jolla myös kilpparin vajaatoiminta (eli usein pää pöhnässä, oudot tuntemukset -->paniikkikohtaus/-ajatukset). Ehkä huomaatte viestin vielä, vaikka kirjoituksistanne on aikaa. Löysin eilen illalla paniikkiajatuksissani rentouttavan sivuston, siis siellä on kolme erilaista rentoutumisharjoitusta. Todella hyviä, vaikka todella yksinkertaisia! Suosittelen koittamaan esim. illalla sängyssä maaten jos uni ei meinaa tulla. (:
ja ystävät hyvät älkää huoliko, kaikki on ihan hyvin vaikka avaruus tai kauppakeskus on suuri ja ajatukset vielä suuremmat - jokainen meistä on loppupeleissä ihan rauhallinen ihminen, joillain vaan sattuu olemaan "lataustila" päällä joka toisinaan laukeaa paniikilla. Pärjäilkää, voimia ja rauhallisen syviä hengenvetoja kaikille! (=
Tässä linkki http://www.vastapainoksi.fi/rentoutusta.php

Olen huomannut tätä viestiketjua lukiessa että ainakaan lääkkeet joita määrätään paniikkihäiriöihin eivät autakaan, olenko oikeassa? Olen itse saanut häiriön erään narsistin kanssa eläessä ja sitä kokemusta en toivo kenellekään. Sain siihen myös rauhoittavia unilääkkeitä mutta en koskaan sitä purkkia avannut vaan kelasin päivän kerrallaan ja mietin mikä elämäntilanteessani sai sen aikaan. Sitten kun tajusin että olin henkisesti ajettu nurkkaan aloin vapautua pelosta.
Nyt tapauksesta on vuosia mutta niinkuin totesin vain itse voi ajatuksillaan ja teoillaan päästä siitä eroon. Eli pitkälti se on korvien välissä oleva pelko johon varmaan auttaa kehon rentouttaminen ja ainakin itselläni kaikenlainen puuhailu ja työn tekeminen.
Antakaa itsellenne anteeksi ja pitäkää itseänne hyvänä kaikella tapaa. Hyvä tapa on venytellä säännöllisesti esim hartiat ettei hengitys mene pinnalliseksi joka minusta lisää jännitystiloja.

Hyvin sanottu yx kaxs (:

Kuitenkin. Joillekin on oikeasti apua paniikkihäiriölääkkeistä, varsinkin silloin kun se alkaa hallita ihan jokaista hetkeä elämässä. Mutta totta on myös se, että usein paniikkihäiriö johtunee jostain ulkoisesta rasitteesta: ihmissuhteista, ruokavaliosta, elämäntavoista muuten jne.. Joillekin on paniikkihäiriöön auttanut kahvin, tupakan tms lopettaminen ja joillekin gluteeniton ruokavalio (kyllä, nuo ihan faktaa). Myös juuri omien tunteiden tai traumojen käsittely yksin (usein vaikea onnistua suuria asioita käsittelemään yksin) tai esim. psykiatrisen sairaanhoitajan/vertaistukiryhmän kanssa jutteleminen voi auttaa ja saada paniikkia aiheuttavat tunteet laukeamaan vähitellen, joskus nopeamminkin.

On hyvä osata löytää keinoja päästä pois paniikinomaisesta tuilasta tai ennaltaehkäistä sen tulemista esim puuhastelemalla, mutta on myös erittäin tärkeää osata hyväksyä paniikkikohtaukset, opetella rentouttamaan omaa kehoa, pohtia syitä paniikkikohtauksille tai ahdistukselle jne. Jotta käsittelemätön asia ei pääse paisumaan ja purkaantumaan joku päivä suuresti esiin.

Ilman paniikkihäiriö/masennuslääkkeitä voi pärjätä vallan mainiosti, joku taas niitä tarvitsee jonkin aikaa ehdottomasti.

Suosittelen jokaisen paniikkihäiriöisen tarkistamaan oma ruokavalio! Joo tiedän, kuulostan ihan hifistelijä höppänähöyrähtäneeltä terveysintoilijalta, mutta tämä on ihan tosiasia. Tarkistakaa että ruokavaliossa on riittävästi hyviä rasvoja! Ostakaa kalaöljyä, josta saa kehon tarvitsemaa EPAaaa, nauttikaa muitakin hyviä rasvahappoja rasvaisista kaloista, oliiviöljystä, siemenistä, pähkinöistä, neitsyt kookosöljystä, hamppuöljystä, pellavansiemenöljystä jne. Syökää B- ja D-vitamiinia lisinä, lisäksi iltaisin kannattaa ottaa juurikin D-vitamiinia sekä magnesiumia (rauhoittavat yöksi). Jos EI KÄYTÄ masennuslääkkeitä eikä paniikkilääkkeitä, niin suosittelen koittamaan tryptophaanilisää (luontaistuote), mutta ei siis lääkkeitä syöville (voi johtaa muuten serotoniinisyndroomaan), muuten turvallinen elimistön oma aminohappo. Myös sinkin ja kromin syönti kannattaa! Noita saa toki ravinnosta, mutta ravintolisiä suosittelen! (: Varsinkin hyvät rasvahapot ja B-vitamiini tekevät pääkopalle todella hyvää, jopa ihmeitä, jos niistä on ollut puutosta. SUOSITTELEN!

Muistakaa myös oppia rentoutumaan, kävelkää luonnossa yksin tai kaksin, rauhoittakaa ruokailuhetket, älkää datatko juuri ennen nukkumista (hmm, paraskin puhuja täällä :D), hengitelkää syvään, rakastakaa itseänne ja lähimmäisiänne, hymyilkää ja koittakaa olla onnellisia aina kun mahdollista... ja niin edelleen. (:

Ohhoh, tulipas nyt oikeestikin hifisteltyä ja pitkä pölötys. Kauniita ja rauhallisia päiviä ja öitä kaikille! (:

p.s. Jokaisen kannattaa tarkastuttaa kilpirauhasarvot säännöllisesti, varsinkin ennen mitään masennuslääkkeiden aloittamista, on erittäin yleisiä ahdistuksen/paniikin aiheuttajia kilpparisairaudet! (Kokemusta)

Hei!
Olen tämän ketjun aloittanut aikoinaan ja päätin tulla nyt kertomaan vähän kuulumisia teille muille :)

Loppukesä meni paremmin, sain uudestaan Cipralexit 5mg joita nostettiin sitten myöhemmin 10mg. Siksi niin pieni annos sillä painan vaan 50kg.
Kävin terapeutilla puhumassa parin viikon välein noin viisi kertaa yhteensä ja se kyllä lopulta auttoi vaikka yhdessä vaiheessa olo oli todella toivoton!

Syksy meni hyvin ja talvikin on mennyt mukavasti. Välillä saan kuitenkin pienia kohtauksen poikasia, juuri silloin kun pitäisi rauhoittua ja tekemistä ei ole. Alan miettiä esim sängyssä makoillessani näitä avaruus juttuja ja padam..kohtaus on valmis! Kohtaukset menevät suht nopeasti ohi ja yritän aina itseäni siinä rauhoitella, vaikka helppoa se ei ole.

Itse en kahvia pysty juomaan ollenkaan ja syön melko vähän lihaa. Kalallle olen allerginen. Pitäisi muistaa kyllä syödä kaikki vitamiiinit ja varsinkin nuo Omega 3! :)

Hyvää Joulua kaikille ja toivottavasti uusi vuosi tuo kaikille onnea!