En yksinkertaisesti ymmärrä mitä tekisin, olen todella sekaisin.
Peruskoulun jälkeen kävin viikon ammattikoulussa ja lopetin, sitten seuraavana vuonna viikko ammattikoulussa ja lopetin, ja sitten sama taas seuraava vuona. Ja siitä seuraava vuonna en edes vaivautunut hakemaan minnekkään
Ja joka kerta kun lopetin koulun en poistunut kotoani minnekkään, en edes kauppaan. Eli lyhyesti sanottuna en poistu huoneestani minnekkään en edes pihalle 358 päivään vuodessa, ja tätä on jatkunut jo 4 vuotta! En näe mitään syytä mennä ulos kun ei ole rahaa ollenkaan kun en jaksa edes soskuun mennä, tai en vain yksinkertaisesti osaa, eikä kavereitakaan ole eikä omia sisaruksiakaan kiinnosta, olen huomannut että niitä hävettää olla mun seurassa joten en halua olla niiden kans missään tekemisissä..
Aamulla kun herään olen aina hyvin pettynyt että olen vielä elossa, itsari pyörii mielessä kokoajan, minulla ei ole mitään lääkitystä eikä diagnoosiakaan sillä en ole koskaan kertonut asioistani kenellekkään. Oon ihan sairaan masentunut ja passiivinen, en pysty edes itkemään, tuntuu että olen kuollut sisältä.
Päivisin tuntuu että sekoan sillä ei ole mitään tekemistä eikä energia riitä mihinkään. Haluaisin urheilla tai jotain mutta en yksinkertaisesti jaksa.
Yleensä nukun noin 15 tuntia päivässä sillä hereillä oleminen on liian tuskallista.
Tekstistäni varmaan käy selväksi että opiskelu ei onnistu sillä en osaa olla muiden ihmisten seurassa vaikka kuinka yritin niin se ei onnistunut.
En yksinkertaisesti tajua mitä pitäisi tehdä, vai onko edes mitään tehtävissä?
Peruskoulun jälkeen kävin viikon ammattikoulussa ja lopetin, sitten seuraavana vuonna viikko ammattikoulussa ja lopetin, ja sitten sama taas seuraava vuona. Ja siitä seuraava vuonna en edes vaivautunut hakemaan minnekkään
Ja joka kerta kun lopetin koulun en poistunut kotoani minnekkään, en edes kauppaan. Eli lyhyesti sanottuna en poistu huoneestani minnekkään en edes pihalle 358 päivään vuodessa, ja tätä on jatkunut jo 4 vuotta! En näe mitään syytä mennä ulos kun ei ole rahaa ollenkaan kun en jaksa edes soskuun mennä, tai en vain yksinkertaisesti osaa, eikä kavereitakaan ole eikä omia sisaruksiakaan kiinnosta, olen huomannut että niitä hävettää olla mun seurassa joten en halua olla niiden kans missään tekemisissä..
Aamulla kun herään olen aina hyvin pettynyt että olen vielä elossa, itsari pyörii mielessä kokoajan, minulla ei ole mitään lääkitystä eikä diagnoosiakaan sillä en ole koskaan kertonut asioistani kenellekkään. Oon ihan sairaan masentunut ja passiivinen, en pysty edes itkemään, tuntuu että olen kuollut sisältä.
Päivisin tuntuu että sekoan sillä ei ole mitään tekemistä eikä energia riitä mihinkään. Haluaisin urheilla tai jotain mutta en yksinkertaisesti jaksa.
Yleensä nukun noin 15 tuntia päivässä sillä hereillä oleminen on liian tuskallista.
Tekstistäni varmaan käy selväksi että opiskelu ei onnistu sillä en osaa olla muiden ihmisten seurassa vaikka kuinka yritin niin se ei onnistunut.
En yksinkertaisesti tajua mitä pitäisi tehdä, vai onko edes mitään tehtävissä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitä vanhempasi tekevät? Käyvät kaupassa puolestasi ja katsovat?
Hae apua ota joku luottohenkilö mukaan.
Ihan sairaalahoitokin voi olla tarpeen.
Mitä vanhempasi tekevät? Käyvät kaupassa puolestasi ja katsovat?
Valitettavasti näin.
Ja en tiedä mistä sitä apua saa.
Jospa voisit vaikka aluksi vanhempien tuella mennä ihan terveyskeskukseen ja tilata ajan jollekin terapeutille ym. Siitä se lähtee.
KIrjoittele vaikka tänne, elämästäsi menneinä vuoisna.
en oikein usko että terapeutista olisi mulle mitään apua, ja en halua kertoa ongelmistani kenellekkään
Kävithän sinä peruskoulunkin. Nyt sanot, että opiskelu ei onnistu.
Eli kaikki vanhat tutut menivät menojaan, kun peruskoulu loppui. Olisi pitänyt aloittaa jotain uutta (vaikkei se sinänsä sen uudempaa olisi - samaa koulunkäyntiä). Olisi pitänyt tutustua joihinkin uusiin ihmisiin.
Ja sitten pakenet kotiin homehtumaan.
On olemassa mahdollisuuksia myös "erakoille" ja toivottomina itseään pitäville tapauksille. Se on niin turhaa, kun nuori ihminen hetkeksi kärryiltä pudottuaan kuvittelee kaiken mahdottomaksi. Näin EI ole, mutta kukaan ei osaa kaivaa sinua esiin kotoasi. Se ensimmäinen askel (joka on vaikein - loput sujuu itsestään) on itse otettava.
Ota yhteyttä työkkäriin eli työvoimatoimistoon (taitaa olla nykyään työ- ja elinkeinotoimisto). On olemassa mahdollisuuksia myös nuorille, joille ei tavallinen opiskelu sovi. Jos et kykene tähän, olet psyykkisesti huonossa kunnossa ja tarvitset hoitoa. Siinä tapauksessa soita terveyskeskuksesi ajanvaraukseen ja varaa aika lääkäriltä. Kerro hänelle, mitä tässä olet kertonut, tai jos et osaa, tulosta vaikka tekstisi ja anna se luettavaksi. Tarivitset jonkinlaista tukea tai terapiaa.
Kotona lymyily kaventaa elämänpiirisi olemattomiin ja pahentaa vointiasi. Et ole ainoa tässä tilanteessa oleva. Kaltaisiasi pudokkaita on paljon.
Älä pelkää turhaan. Maailma ei ole mahdoton, mutta jos surkastuttaa elämänsä "mökkihöperyyden" asteelle, se alkaa tuntua siltä. Sitten alkaa pelkkä häpeäkin sitomaan sinne kodin uumeniin. Koeta saada jokin pieni hievahdus, se ensi askel, aikaiseksi.
http://www.mol.fi/mol/fi/03_koulutus_ura/02_ammatinvalinta_urasuunnittelu/01_ajanvaraus/index.jsp
Mahiksia on..-kirjoittajalle.
Saatanan paskiainen! Sinun laisia idiootteja täältä kyllä löytyy! Et tajua yhtään että ap:n kirjottaja tarttee oikeesti apua eikä työpaikkaa eikä varsinkaan sinun solvauksiasi! Mene muualle pönkittamään itsetuntoasi, älä tee sitä tällä palstalla! Et ymmärrä mitään masennuksesta!
Onko joku patistanut häntä töihin? Ymmärtääkseni patistettiin linkillä ja neuvolla työvoimatoimistoon, jossa hän luultavasti ensimmäiseksi "joutuisi" psykologille.
Jos tämä pinnistys ei onnistu, kehotettiin menemään terveyskeskukseen. Se on nimittäin tässä Suomen systeemissä ensimmäinen paikka, jonne sairaan on mentävä. Vai kuvittelitko sinä, että hän saisi jostain sitä "apua" muuten? Eihän hän ole edes koulussa, jonka terveydenhoitaja olisi ensimmäinen kontakti sen "avun" saamiseksi.
Kommenttisi paljasti, että jotkut eivät osaa sisälukuakaan, vaan tulkitsevat kaiken ihan sen oman mielenmaiseman vääristämänä.
Koska kirjoitit noin ärhäkän ja asiattoman vastauksen, niin voisitko nyt neuvoa hänet masentuneeksi diagnosoituasi kertoa puolestasi, kuinka hän saisi sitä "apua", jottet ihan turhaan vain louskuta leukojasi.
tulipa masentuneeseen eloa.
"Kommenttisi paljasti, että jotkut eivät osaa sisälukuakaan, vaan tulkitsevat kaiken ihan sen oman mielenmaiseman vääristämänä."
Ei ongelma ole itse neuvoissa, vaan ylimielisessä asenteessasi. Pidät aloittajaa ja muita kommentoijia jotenkin alempiarvoisina ja vähä-älyisinä. Esiinnyt jonakin kaikkitietävänä jumalana tai sanoisinko pikemminkin kaiken tietävänä tätinä.
Tämä on MIELIPITEENI tekstistäsi ja ilmaisutyylistäsi.
Todennäköisesti olet jokin tosielämästä vieraantunut naishenkilö, jonka elämäntehtävänä on omasta erinomaisesta ylhäisyydeestä armollisesti jakaa neuvoja.
Sinulla on valta ilmoittaa, että (joillakin) meillä muilla kommentoijilla "mielenmaisema on vääristynyt". Edes lääkärit eivät kykene tekemään diagnooseja suomi24:n kautta, mutta sinä kykenet. Onnittelut vaan tästä jumalallisesta kyvystä!
Näitä on nähty ennenkin. Esim. hoitajan pätevyydellä jotkut väittävät tietävänsä, kuinka lääkkeet toimivat elimistössä, vaikkeivat ole läpäisseet luonnontieteiden peruskursseja muualla kuin peruskoulussa. Katson sinun kuuluvani tähän itsestään liikoja kuvittelevaan porukkaan.
** mielenmaiseman määritys suomi24:n foorumilla -- sarjassamme psykiatrian ihmeitä. **
Ansaitset tiedepalkinnon!
"Koska kirjoitit noin ärhäkän ja asiattoman vastauksen,"
Ei se ole aivan selvää, kumpi on asiaton:
a) se joka sanoo toista s44tanan paskiaseksi ja käskee menemään muualle
b) se joka kutsuu toisen mielenmaisemaa (ts. mielenterveyttä) vääristyneeksi
Jälkimmäinen kohdan voi sanoa katukielelläkin tyyliin vıtun hullu. Sinun tapasi vaan on hienostunut.
Sitä paitsi itsekin menetät malttisi, koska laitat nimimerkiksi "NIIN, OLIKO ASIAAKIN". Siinä on ärhäkkyyttä kerrakseen!
"niin voisitko nyt neuvoa hänet masentuneeksi diagnosoituasi kertoa puolestasi, kuinka hän saisi sitä "apua","
Sinun antamat neuvot olivat sinänsä ihan asiallisia. Ylimielinen asenteesi vaan on ongelma.
"jottet ihan turhaan vain louskuta leukojasi."
Tervetuloa sotaan!
Jos et halua kertoa ongelmistasi kenellekään niin silloin avunsaantikin on toivotonta. Kyllä terapeutille kannattaa kertoa. He ovat saneet koulutuksen ja kuulevat kaikenlaisia elämänkohtaloita. Juuri noiden ongelmien avoin selvittely avaa tien ratkaiuun.
En koe mitään tarvetta alkaa "sotia" jonkun tunne-elämäänsä kaikkeen sotkevan aggressiivisen tyypin kanssa, joka näkee muiden kirjoituksissa vain asenteellisuutta, mutta omissaan ei.
Mutta saitpas sentään valtavat aggressiosi pintaan. Eikä edes maksanut mitään. Ole hyvä vaan.
Todennäköisesti olet joku tosielämästä vieraantunut naishenkilö? Niin, kukahan ansaitseekaan tiedepalkinnon. Lässytät juuri samaa, mistä syytät muita. Erona tietenkin se, että sinä tulkitset, muut OVAT sitä, miksi sinä tulkitset. Todellinen jumalan asenne on itselläsi.
Vastauksistasi päätellen sinä olet joku masennuspalstaa elämänä pitävä työallergikko ja - ainakin - hyvin epämiellyttävä persoona, joten en jatka "keskustelua" kanssasi, jottet pääse ihailemaan itseäsi.
Ai niin, NIIN, OLIKO ASIAAKIN ei sisällä hitustakaan ärhäkkyyttä. Yritä edes pitää omat tunteesi ominasi, vaikka paljastitkin massiivisen transferenssiherkkyytesi.
Väärin. Kenenkään mielenmaisemaa ei ole sanottu vääristyneeksi (tai siis on: sinä sanoit niin). Voisitko kerrankin lukea, mitä on kirjoitettu, eikä sitä, mitä sinusta tuntuu jossain sanottavan. Tämä lapsuksesi on tragikoominen juuri tässä asiayhteydessä, koska paljastaa kaiken sanotun todeksi.
Mitä sinä huudat! Joku on ollut neljä vuotta huoneessaan eikä tiedä mitä tekisi ja sinä paasaat tyyliseikoista! Taisit itse kirjottaa aloituksen!
... Just tällästen kommentien takia en yksinkertaisesti kykene sanomaan ongelmastani kenellekkään, en usko että kukaan tajuaa millaista on olla 4 vuotta 4 seinän sisällä ilman minkäänlaista elämää.
Mistä vitusta joku psykiatri ymmärtää tälläistä ongelmaa.
Jos pystyisin astumaan ovesta ulos ja ajattelemaan kuten normaali ihminen niin tekisin sen mutta kun ei vaan pysty ku on päässä liikaa vikaa.