Olen jo vuosia kärsinyt rajuista mielialan vaihteluista (2-3 viikon välein). Välillä mietin kuolemista ja parvekkeelta hyppäämistä. Uhkailin noin kymmenvuotiaana (nyt olen 20 vuotias) kavereiden edessä tappavani itseni syömällä lasinpaloja (ääliö). Ja ilmeisesti pohjalla ollessani kolmannella luokalla suutuin liikunnanopettajalle ja hakkasin hänen vatsaansa ja huusin. Jälkeenpäin en muistanut itse tilannetta. Nykyisin olen todella laiha, ja pohjalla olessani yritän oksentaa kaiken ruan, ja kun en onnistu hakkaan vessan seinää. Tähän liittyy myös paniikkikohtauksia.
Toisaalta on todella hyvä olo, kerran ostin 150 euron kaiuttimet (en tarvitse niitä), ja toisella kerran ostin 600 euron kirjasarjan (silloin kuvittelin sen olevan hyvä ostos). Pystyn suostuttelemaan ihmisiä mihin vain. Minun on pitänyt lähteä ulkomaille monta kertaa. Annan katteettomia lupauksia koska tuntuu että jaksan tehdä mitä vain. En saa unta ja herään öisin, ja nousen aikaisin. Ja heti herättyäni puhkun energiaa. Sanon ikävästi ihmisille ja kadun myöhemmin, kerron siis mm. "totuuksia" muista ihmisistä. Ja minulla on projekteja enemmän kuin oikeasti jaksasiin tehdä, ja joudun perumaan niitä jälkikäteen. Enkä pysty selittämään miksi edes aloitin niitä hankkeita, tuntui vain siltä että ne ovat ihan helposti tehtävissä. Viikon projektin tein päivässä.
Suvussani on yksi selkeä bipo (ei diagnoosia, vaikka hän oikeasti tarvitsee apua). Hän ostelee hevosia, liian isoja taloja (tyhjiä huoneita), lomaosakkeita ja käyttää todella paljon alkoholia. Eikä hänellä siihen kaikkeen oikeasti ole rahaa. Ja on monesti aivan omissa täydellisyyden maailmoissaan. Aikoi kerran erota ja muuttaa ulkomaille jonkun paikallisen luokse. Hänellä on myös masennuskausia näiden välissä. Ja hänellä tämä kaikki on kanssa kausittaista.
Mites on, onko ehdotuksia? En ole koskaan uskaltanut kertoa kellekkään, masennus kyselyssäkin valehtelin, koska minulla oli silloin yli optimistinen ja positiivinen kausi, eikä huolen häivää...
Toisaalta on todella hyvä olo, kerran ostin 150 euron kaiuttimet (en tarvitse niitä), ja toisella kerran ostin 600 euron kirjasarjan (silloin kuvittelin sen olevan hyvä ostos). Pystyn suostuttelemaan ihmisiä mihin vain. Minun on pitänyt lähteä ulkomaille monta kertaa. Annan katteettomia lupauksia koska tuntuu että jaksan tehdä mitä vain. En saa unta ja herään öisin, ja nousen aikaisin. Ja heti herättyäni puhkun energiaa. Sanon ikävästi ihmisille ja kadun myöhemmin, kerron siis mm. "totuuksia" muista ihmisistä. Ja minulla on projekteja enemmän kuin oikeasti jaksasiin tehdä, ja joudun perumaan niitä jälkikäteen. Enkä pysty selittämään miksi edes aloitin niitä hankkeita, tuntui vain siltä että ne ovat ihan helposti tehtävissä. Viikon projektin tein päivässä.
Suvussani on yksi selkeä bipo (ei diagnoosia, vaikka hän oikeasti tarvitsee apua). Hän ostelee hevosia, liian isoja taloja (tyhjiä huoneita), lomaosakkeita ja käyttää todella paljon alkoholia. Eikä hänellä siihen kaikkeen oikeasti ole rahaa. Ja on monesti aivan omissa täydellisyyden maailmoissaan. Aikoi kerran erota ja muuttaa ulkomaille jonkun paikallisen luokse. Hänellä on myös masennuskausia näiden välissä. Ja hänellä tämä kaikki on kanssa kausittaista.
Mites on, onko ehdotuksia? En ole koskaan uskaltanut kertoa kellekkään, masennus kyselyssäkin valehtelin, koska minulla oli silloin yli optimistinen ja positiivinen kausi, eikä huolen häivää...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä kannattaa mennä puhumaan asiantuntian kannssa niin opit ymmärtämään itseäsi.